Olen siis viettänyt lapsuuteni maaseudulla ja vasta lähempänä kahtakymmentä muutin omaan asuntooni ja siitä sitten koulun asuntolaan.
Oli kesä tai talvi, elämään maaseudulla kuului nuorillakin hyvin laajakirjoinen työnteko. Perheen toimeentulon ei tarvinnut edes tulla kotitilasta, mutta elämäntapaan kuului monenlaiset kotityöt kotona ja puutarhassa. Töitä tehtiin koko perheen voimin ja lasten työt lankesi sen mukaan, kun ikä ja voimat antoivat myöten. Jo alakoululainen pystyi voimiensa ja taitojensa turvin kasaamaan puita pinoon, tekemään puutarhatöitä ja keräämään marjoja.
Aikuisten elämä oli tietysti etupäässä työntekoa aamusta iltaan varsinkin siihen aikaan, kun oli eläimiä ja viljelyksiä ja maatalouslomittajia ei oltu vielä keksitty.
Sanoisinko sitä jonkinlaiseksi kulttuurisokiksi, kun vastavalmistuneena hoitajana muutin Helsingin seudulle ja nuorten kaupunkilaisten, joko työssäkäyvien tai muuten elävien, elämäntapa valkeni minulle.
Kaupunkilaisten nuorten elämästä kun puuttui tyystin ne velvoitteet, jotka maaseudulla kuuluivat jokapäiväiseen elämään myös koulujen kesälomalla. En tiedä, onko nykymaalaisnuorten elämä muuttunut sitten 70-80-luvun. Kuvittelisin, että valtaosa maatilojen nuorista jatkaa vanhoja perinteitä, mitä työhön kotitilalla tulee.
Johtuu olosuhteista ja mielekkään tekemisen puutteesta, että Helsingin nuoret aikuiset ovat virittyneet aika huolettomaan vapaa-ajan viettoon. Ne, jotka käyvät töissä, suunnistavat työstä vapauduttuaan rentoutumaan mieleiseensä paikkaan. Rannat, kuntosalit, ravintolat, elokuvateatterit, missä kaikkialla nyt mahtavatkaan viihtyä, on aivan looginen paikka viettää vapaa-aikaansa. Nuoret, jotka ovat syystä tai toisesta tulleet/joutuneet perheellisiksi, eli heillä on lapsia paimennettavanaan, etsivät myös mieleisiä paikkoja viettää aikaa ja tavata ystäviä.
Havahduin tähän ajanvieton vastakkainajatteluun, kun aloin pohtia, mitä mahdollisuuksia minulla lähes Helsingin keskustassa asuvalla pienten ja vähän suurempien lasten äidillä olisi tarjota lapsilleni edes jotakin siitä maaseudun tavasta viettää kauniita kesäpäiviä. On kuitenkin paljon lapsia, joita ei pelkkä viltin päällä paahteessa makoilu viehätä. Tokihan vähän kauempana on kotieläintiloja, joissa pääsee nuuhkimaan oikeita tuoksuja, mutta sieltäkin puuttuu läheisten aikuisten kanssa työn tekeminen. Lisäksi helteellä matkustettu tunti tukalassa bussissa tympii jo ajatuksenakin.
Ne työt, joita maaseutu lapsille ja nuorille tarjoaa ihan itsestään, ei tarvitse olla kovin kummoisia, kun ne jo tekevät mielenterveydelle hyvää. Matojen kaivu illan onkiretkeä varten, saunavihtojen tekeminen talven varalle, kivien kuljettaminen metsätien parannusaineiksi, ojien vesominen pajukoista, puutarhahommia sille, ken niistä pitää, marjapensaiden tukemista, ulkorakennusten siivousta, kasvimaiden kastelua, matonpesua laiturilla kotirannassa, "nurkkien kohentamista", pihan hoitoa, polttopuiden tekemisestä puhumattakaan, "risusavottaa"...
Pojat pitivät aamulla "piknikkiä" pihassa. Olivat eilen löytäneet pulloja sen verran reilusti, että päättivät käyttää rahat lomailuun. Aamulla herättyään suunnistivat kauppaan, ostivat limsat ja sipsit ja tulivat pihalle eväitään syömään.
Muistui mieleeni, että kun itse olin ipanana heinäpellolla laittamassa tappia heinäseipään reikiin ja haravoimassa aikuisten perässä, kotipihaan tultuamme päivän päättyessä, menin isän perässä kellariin ja sain valita puisesta limsakorista ihan minkä limsapullon halusin. Kuinka moni muistaa, mille "Omenapore" maistui? Ja arvatkaa vaan, kuinka hyvältä limsa maistui lapsen suussa, joka oli saanut olla oikeissa töissä isän ja äidin kanssa.
Illalla isi vei sinisellä kuplavolkkarilla Pynnösen rantaan uimaan.
lapsuus maalla,parasta mitä tiedän:)ihan tulee ikävä oikeita maatalon töitä,nykyään niin koneellista heinänteko ym.
VastaaPoistahei, nyt on pakko kirjoittaa, aihe on niin lähellä omaa elämääni ja viime päiväisiä mietteitäni.
VastaaPoistaasumme kaukana maalla ja lapsuutenikin olen viettänyt täällä kaukana kaikesta,töitä tehtiin mm.heinää olen seivästänyt koko lapsuuteni kun suinkin hanko pysyi käsissä.
nyt heinä tehdään onneksi koneilla, mutta kyllähän sitä töitä maalaistalossa riittää .
Kun 15v. oli kaupungissa serkkunsa luona oppi hän jo elämänmallin jota minä protestoin vai olenko lie vanhanaikainen . tämän 15v.mielestä kun aamu kuudelta on hyvä mennä nukkumaan ja päivällä kolmen maissa herätä. Minä kun herään aamulla töihin viideltä, en oikein tätä kaupunkimallia hyväksynyt ja sain tietenkin vastalauseita .
luen juttusi joka päivä ,jatka samaan malliin
Nykynuoriso ei taida kyllä suostua ihan samaan malliin enää töitä tekemään, "kiitos" tämän maailmoja avaavan netin ja muun vastaavan. Ihan karmeaa on katsella vaikkapa nyt ihan noita omia lapsia, kun elämäntehtävänä tuntuu olevan pelaaminen, telkkarin tuijotus, puhelimen räplääminen ja kavereiden kanssa lorvailu. Kotityöt on silkkaa myrkkyä vaan ja melkein joka hommasta tulee narina "miks mun täytyy"... etenkin meidän 14v pojan asenne on todella syvältä. En tiedä miten olen onnistunutkin pojasta tuollasen saamattoman laiskurin kasvattamaan, muut 3 lasta ei ole ihan yhtä toivottomia tapauksia.. No, pojan kohdalla ajattelen, että "siperia opettaa", kyllä se joskus eteen tulee minkä nyt kuvittelee taakseen jättävänsä.
VastaaPoistaKyllä minäkin haikeana muistelen entistä aikaa, vaikka en maalla ole itse asunutkaan. Mutta jo omassa lapsuudessa oli kyllä meno paljon terveempää, kun ei ollut näitä nykymaailman hapatuksia olemassakaan. Minusta on todella sietämätöntä katsella, kun lapset ei keksi mitään muuta tekemistä kuin noiden vempainten ääressä olemista!!!
Ihania nuo sinun lapsuusmuistosi! Itse asuin koko lapsuuteni ja nuoruuteni joko kerros- tai rivitalossa, mutta viimeisen vuoden aikana olen päässyt mieheni ja lasteni kanssa omakotielämän ja suuren pihan makuun, ja kyllä täällä puuhaa riittää, vaikka emme mitään viljelekään.
VastaaPoistaTuosta Anonyymin kommentista tuli mieleeni, että juttua kirjoittaessani pohdin minäkin, että onko minusta tullut vanha vai vanhanaikainen, kun ihannoin elämää, johon arkena ja miksei lomallakin kuuluu edes joku järkevä tekeminen, jos ei suoranainen työnteko.
VastaaPoistaJokainen täysi-ikäinen tekee toki elämällään, mitä lystää ja parhaaksi näkee, mutta tekeekö esim. koko viikon, aamusta iltaan, nurmikolla eväspussin vieressä, nahkaansa aurinkorasvaa hieroen, makoilu elämästä mielekkään tuntuista, saati onnellista.
(Ja huh, onneksi en tarkoita nyt ketään omasta nuorisosta..)
Minäkin elin lapsuuteni vähän kuten sinä, tosin sivuroolissa, asuinhan vain maatilan naapurissa, mutta vielä aikaan jolloin heinätöihin valjastettiin koko kulmakunnan kakarat ja kaikki muutkin kynnelle kykenevät. Ihanaa oli pulahtaa illan päätteeksi uimaan, sai iholta kutiavat heinänroskat pois ja silti virkistyi vaikka oli pitkä kuuma päivä takana. Maatilan emäntä muonitti koko päivän meitä ja ilta päättyi aina muurikkalättyjen paistoon. Aivan ihanaa aikaa!
VastaaPoistaNyt kun me asutaan maalla, muttei ole varsinaista maatilaa vaikka elukoita onkin, niin olen silti elänyt elämääni (pakonkin sanelemana mielestäni, muutenhan sitä ei pystyisi mihinkään) niin että otan lapset hommiin mukaan. Ja kyllä niitä hommia onkin, varsinkin kun kuuluu luonnetyyppiin joka haalii kokoajan vaan lisää elukoita ja tekemistä :D Lapset tekee suurimmaksi osaksi mieluusti ja tottuneesti kaikenlaista, joskus nurisevat keskenään siitä että joku pääsee vähemmällä, mutta tietävät pääsääntöisesti että jos ei elukoita ruoki ja juota joka päivä niin ne kuolee - että ei ne ole neuvottelukysymyksiä. Isossa perheessä tietysti on huushollihommaakin paljon ja kaikki tekevät sitä mitä osaavat!
Kun olimme talvella kahden viikon lomareissussa, jossa ei tarvinnut tehdä MITÄÄN koko aikana, niin viikon päästä oli porukka sitä mieltä että on täällä huippukivaa mutta olis se kiva jo päästä kotiinkin, jopa tekemisiä ja puuhailuja oli ikävä kaikilla.
Ja kun välillä tekee, niin ne pienet hetket pihakeinussa reporankana tuntuvat entistä maukkaammilta!
Tätä mieltä minäkin ja olen hyvin tyytyväinen, että lapseni viettävät aikaansa - toki myös vapaasti ja leikkien - myös ihan tärkeitä elämänasioita oppien siinä tekemällä.
Kupla