tiistai 5. heinäkuuta 2011

"Lokitädin" paketista paljon iloa

Citymarketin tarjousmansikoiden päälle alkoi tehdä mieli grillimakkaraa. Makkarat on uunissa, mutta mansikat ihmetyttää minua. Jos suomalaiset mansikat, lajikkeesta riippumatta, ovat noin kirpeitä ja happamia, ei kyllä mansikkakermakakun teko yhtään houkuttele. Minusta kakkumansikat pitäisi olla niin makeita, ettei sokeri tulisi mieleenkään.
Meillä on heinäkuussa kolmen lapsen syntymäpäivä ja perinteisesti se on tarkoittanut kakkua, johon menee kuutisen kiloa mansikoita ja joka kasataan isolle tarjottimelle ja vatkataan puolitoista litraa kermaa.
Parhaimmat mansikat, joita olen onnistunut tänä kesänä ostamaan, olivat niin henkitoreissaan, että maksoivatkin enää 2e litralta ja sain monta litraa kaupan päälle, mutta maku oli makea. Kakkua ei kyllä semmoisista lässyköistä olisi voinut tehdä.
Ajatelkaa vaan, että marjanmyyntipisteessä ison kaupan edustalla pyydetään 5,80euroa litralta eilen poimituista mansikoista. Sellaisen hintalapun edessä liityn totaalikieltäytyjiin.

Aamukahvin aiheuttamassa tarmonpuuskassa tein reippaan aamukävelyn ja kipaisin hakemaan postista "kiltin lokitätin", joksi Viiliviiniä nyt täällä pikkutytöt kutsuvat, lähettämän paketin. Villiviini sai odottaa puoli vuotta Maatalouskoululaisen blogiarvonnassa voittamiaan villasukkia (kaiketi vielä liian pieniä) ja sukista ilahtuneena päätti ilahduttaa vuorostaan meidän kaakattajia.
Jako oli selkeä: nukketarvarat Tirtetalle ja askeartelutarvikkeet kuusivuotiaalle Kaisalle. Innoissaan on nyt kumpikin tyttö.
Tirtetta hoiti ensin nuket kuntoon ja nyt näyttää olevan isi käsittelyssä. Isin suuhun lusikoidaan nukenlusikalla salaattia, lettua ja oikeaa vettä. Välillä hypitään trampoliinilla isin vatsan päällä ja kannustetaan "hyvä isi!".
Välillä tiedustellaan isin janoa ja "kannattaa kuulema juoda oikeaa vettä, kun on noin iso maha".

Isille tulikin tästä päivästä vapaapäivä, joka ei tunnu ollenkaan hullummalta. Pienempipalkkaiset nuoret miehet oli pestattu ylitöihin ja nämä vanhat isopalkkaiset saa jäädä kotiin hoitamaan vaimoaan. Huomenna kyllä riittää ylitöitä sitten vanhoillekin miehille, mutta tänään nautiskelen elämästä lempparimieheni kanssa syöden Kabanossia, Fazerin Passionjuustokakkua (viimeisellä päivämäärällä hintaan 6,90!) ja happamia mansikoita.

9 kommenttia:

  1. Täälläkin ihmetelty noita manssikan hintoja... ihana hirveästi kotimaiset maksaa ja happamia oli meidänkin ostamat.

    VastaaPoista
  2. Nyt "kiltti lokitäti" on tosi iloinen ja lähettää tytöille terveisiä. Vähän minua jännitti, miten pikkuneidit niihin tavaroihin suhtautuisivat.

    Sukat muuten menivät onnelliselle uudelle omistajalla eli tytärpuolelle, jolle ne olivat täsmälleen sopivat. Tämä kutoo itse aika paljon, mutta sanoi, että omat kudelmat menevät yleensä lahjaksi eli itselle ei tahdo jäädä sukkia. Ja saapassukkia kuluu paljon tallisaappaissa, siinä työssä kun hän kapean leipänsä tienaa.

    Leppoisaa päivänjatkoa!

    VastaaPoista
  3. Hei, olen käynyt lukemassa juttujasi "vaikka kuinka kaunan" ja nyt huomasin, etten ollut kirjautunut lukijaksesi... no nyt olen...☺☺

    VastaaPoista
  4. Siis, tuo mansikan hinta on ihan ryöstöä. Mutta siitä huolimatta ihanaa arkipäivää teille.

    VastaaPoista
  5. Minäkin, Irmastiina, ajattelin ensin, että onko ilmestynyt joku toinen samanniminen lukijaksi, kun olen terveisiäsi lukenut jo pitkään.
    Tupulle ja Villiviinillekin terveisiä.

    VastaaPoista
  6. Ovstko ne happamat mansikat varmasti avomaalta. Minä ainakin olen huomannut sen, että yleensä kasvihuonemansikat (joita vielä ainakin täällä on avomaamansikoiden ohessa kaupan) ovat järjestään varsin kirpeitä. Viime viikolla ostettiin ekat avomaan mansikat ja ne olivat kyllä namia.

    VastaaPoista
  7. Ei noista ottanut mitään selkoa, missä olivat kasvaneet. Edes poimintapäivää ei löytynyt laatikosta, eikä Cittarin myyjäkään tiennyt, milloin oli poimittu.

    VastaaPoista
  8. Heipsan, tulin vastavierailulle käymään :).
    Mansikoiden ostelu on kyllä usein aika arpapeliä :/, parhaita saa kun itse kasvattaa :). Meilläkin omat mansikat nyt sitten jäivät vanhaan kotiin (olisivat juuri alkaneet kypsyä), mutta tänne uuteen kotioon perustetaan kyllä syksymmällä sitten mansikkamaa... että parin vuoden päästä sitten pääsee nautiskelamaan.
    Mutta osto mansikoista olen itse sen huomannut että eri viljeliöillä on ihan erinmakuisia mansikoita vaikka olisivatkin samaa lajiketta ja samoin kasvatettuja. Lieko sitten lannotteilla ja tojunta-aineilla vaikutusta.

    VastaaPoista
  9. pari rasiaa oon mansikoita ostanu,ne olivat makeita Suonenjoen mansikoita...

    VastaaPoista