lauantai 23. heinäkuuta 2011

Marjatuska jatkuu

Äitini soitti mummolasta ja heitti kirjaimellisesti suolaa haavoille: mummolan metsä on sinisenään mustikoista ja aukon reunoilla vadelmapuskat notkuu marjoja. Åiti odottelee illan viilenemistä ja menee sitten, jos vielä "urkiintuu" metsään.
 Täytyisi kehitellä (jos ei ole jo myynnissäkin jossain) näiden ulkomaanpoimijoiden käyttämä täsmäase, poimuri, jossa on niin pitkä kädensija, että voit kerätä selkä suorassa ja huiskia poimurilla marjat suureen paljuun, joka roikkuu leveällä hihnalla kaulassa.
Katselin joskus viime syksynä dokumenttia näistä 11-tuntisia poimintapäiviä tekevistä marjanpoimijoista. Tosi tietysti oli, että heidän keruumenetelmällään marja-astioissa oli roskia vähintään yhtä paljon kuin marjoja, mutta joutaahan niitä roskia sitten siivoamaan, kun on ensin marjat saatu pois metsästä.

Laihanpuoleinen lohtu marjakuumeeseen oli S-marketin aulan marjamyyjän kyltti "mansikat - 50%".
Ostin 10 kiloa Florencea, joka oli meillä vielä maistamatta. Syöntimarjana välttävä, minusta ei tarpeeksi makea kakkumarjaksi. Suurimman osan silppusin kattilaan ja kiehautin sokerin kanssa pakastettavaksi lettusoseeksi tai kiisselin maustajaksi.

Minulta varmaan puuttuu seikkailunhalua, kun en ota ämpäriä kainaloon, uhraa neljää euroa bussilippuihin ja matkusta Lauttasaaren kärkeen koluamaan vadelmapuskia ja kurkistelemaan, onko lauttasaarelaiset keränneet mustikat metsästä. Olen tässä suhteessa sen verran pessimisti, että ajattelen jo valmiiksi, että neljä euroa menee kankkulan kaivoon, puolitoista tuntia tärvääntyy matkoihin ja pysäkillä odottamiseen ja saaliini on kymmenen litran ämpärin pohjalla muutama matonen vadelma. Eli ei maksa vaivaa edes yrittää.

Maatalouskoululainen olisi joutoihminen menemään mummolan metsään konttaamaan, mutta hänellä on elokuun alussa Mustialassa joku tutor-juttu ja aikoo mennä mummolaan takaisin vasta sen jälkeen.
Toisaalta en kovin suuria odotuksia aseta hänen marjasaaliittensa suhteen, koska nykynuorilta puuttuu marjametsässä tarvittava sitkeys ja paksunahkaisuus. Kolme äkäistä paarmanpuremaa saa näkymän muuttumaan silmissä "eipä täältä enää mitään oikein löydykään".

Lapsenlikotuksessa tytöllä kyllä löytyi kestävyyttä. Tosin 17-vuotiaat saattavat olla ihan luonnostaan ja varsinkin luonnostaan motivoituneita vauvojenhoitoon. Vuorokauden verran Maatalouskoululainen huolehti siskontytöstään: syötti, juotti, vaihtoi vaipat, ulkoilutti, suihkutti, harjasi hampaat ja nukutti vieressään. Aamulla heräsi, kun lapsikin heräsi, vei suihkuun, vaihtoi vaatteet, antoi aamupalaa ja vei ulos.
Pikkutytön äiti, sisarensa, arveli, että tällainen sijaisäitirupeama hilllitsee mukavasti hinkua teiniäitiydestä. Minä sanoin, että se vain lietsoo sitä.
Joka tapauksessa tämä Maatalouskoululainen on niin konservatiivinen katsantokannoiltaan, että vaikka hän sekopäänä vauvoihin onkin, malttaa vielä tyytyä hoitelemaan toisten lapsia.

Minä muuten aion ihan tosissani merkitä veroehdotukseni korjaukseen tältä vuodelta pullojenkeruutulot. Siis ihan tarkoituksella. Vaikka ilmoitusvelvollisuus verotuksessa näistä tuloista on ollut iät ja ajat, aion pitää edellisvuosien pullotulot pimeänä tienestinä, mutta nyt, kun asiasta sain ensimmäisen kerran tietää, ihan varmasti nämä verottajalle selvitetään ja aika suurella tarkkuudella. Mielestäni on kysymys niin huvittavasta asiasta, että haluan esimerkiksi nähdä pullojenkeruun tuoman muutoksen perheen asumistukeen. Asumistukeen kun lasketaan perheen kaikki ansiotulot bruttomääräisinä. Eli jos täysi-ikäinen lapsi työskentelee kesälomallaan, toimitetaan uusi tarkistus liitteineen Kelan toimistoon. Alaikäisten vähäisiä, satunnaisia tuloja ei tarvitse ilmoittaa.
Mies taas arveli, että lopettaa koko pullobisneksen. Minä sanoin, että se on yhtä vaikeaa kuin tupakoitsijalle tupakkalakko. Mieshän kiemurtelee ratin takana, jos ajon aikana näkee  matkan varrella pantillisia pulloja ja tölkkejä. Ja siitä aamuyön korttelipullokierroksesta ennen nukkumaantuloa yövuoron jälkeen ei hän myöskään pääse eroon.
Uskokaa pois, muutaman vuoden sisällä menee verolle metsämarjojen ja sienien myynti. Jokuhan saattaa sillä touhulla päästä kovastikin rikastumaan, kuten pullojenkeruullakin.

4 kommenttia:

  1. Aprillipilaksi olisi voinut luulla tuota pullopantin verotusta. Mietin kyllä että voinko vähentää niiden pullojen pantit verotuksesta joissa se etiketti menee pilalle eikä panttia saa. Täytyisihän asia toimia sitten niinkin päin. Minä laittaisin pullotulot lasten tuloiksi jos niitä viitsisin verotuksessa ilmoitella.

    VastaaPoista
  2. Kaiken lisäksi tuo ei ole mikään lakialoite, eikä uusi idea, vaan on kuulunut vuosikaudet tuloverolakiin. Valtio ei vain ole pitänyt ääntä asiasta, kun on niin pienestä asiasta kyse.
    Et-Savon verotoimiston päällikkö oli vain haastattelussa sattunut asiasta mainitsemaan ja siitä nousi iso häly.
    En minäkään ollut tätä ennen asiasta tiennyt, mutta koska on niin hupaisa, aion hommata itselleni vähän tuloja verokortille.

    VastaaPoista
  3. Minäkin haluaisin vähän mustikoita pakkaseen mutta en viitsi mitään järjetöntä vaivaa niiden tähden nähdä. Siellä maalla mummolassa meilläkin niitä olisi. Ja onni olisi törmätä syksyllä sellaiseen tuttavaan jolta saisi kerätä omenoita, niin kuin yhtenä syksynä tässä. Hillo oli suosittua meillä. Että sehän tässä on, muuten en täältä haikaile mihinkään.

    VastaaPoista
  4. Mustikoita huutaa meidänkin pakkanen, vaikka sieltä vielä eilen illalla vanhoista mustikoista piirakan pyöräytinkin. Minulla vaan selkä ei oikein tykkää tuosta poiminta-asennosta ja toiseksi en tunne lähistömme metsiä ja minun suuntavaistollani on aivan taattu asia, että eksyn, jos sinne yksin lähden. Tylsää! Mieskään ei oikein marjojen keruusta piittaa, mutta sen tiedän jo nyt, että sienimetsälle lähdemme tänäkin syksynä...ja monta kertaa. Mieheni on nimittäin mieletön sienifriikki.

    VastaaPoista