Meillä on asuntoon kuuluvana lähinnä sinkkutalouden mittapuun mukainen jääkaappipakastin ja kotikylmiön yhteydessä vajaan kahden sadan litran kaappipakastin. Niin kauan, kuin minä muistan, olen aina tapellut pakastimien kanssa, koska niiden kapasiteetti ei tahdo riittää pullan ja leivän pakastamista lisättynä äitini revittelemään kolmen kylmälaukullisen marjakuorman sijoittamiseen. Pakastemarjojen suhteen elämme aika tyhjää vuodenaikaa, koska mansikoita minun ei tarvitse pakastaa ja muita marjoja ei ole vielä pakastettavaksi asti. Tätini, jonka mansikkamaa on mummolan naapurissa, on pitänyt Maatalouskoululaisen kanssa huolen siitä, että meillä riittää ensi talvena mansikoita. Ne ovat välivarastossa mummolassa ja kun talven mittaan Pikkuveli ajelee tätä väliä, marjat siirtyy meille.
Joka tapauksessa, vaikka kalenterin mukaan pakastimien kuuluisi kolista tyhjyyttään, ainakin niitä pitäisi päästä sulattamaan, meillä ne pursuvat ovia myöten täynnä. Aina täytyy olla varmuusvarasto viinimarjoja ja puolukoita, mutta ei sekään selitä tuota tilannetta.
Tänään ahtauteen kyllästyneenä olin kypsä tilaamaan lisää pakastetilaa. Hobby Hallin valikoimista löytyi 235 litran kaappipakastin, posti tuo ostoksen kotiin asti ja keittiössä kylmiön vieressä on sopiva paikkakin, kun vain Tirtetan vaatehyllylle keksitään muu sijoituspaikka. (Ja jauhosäkit vaatehyllyn päältä leivotaan pullaksi ja leiväksi uuteen pakastimeen.)
Äidilleni en taida toistaiseksi kertoa mitään pakastimen ostosta, koska hän voihkisi kuitenkin, että "voi, voi, kun täällä mummolassa olisi neljä pakastinta". Saa ollakin ja ne ovat siellä.
Pikkuveli lähtee Vaimonsa ja meidän vanhimman pojan kanssa puolen yön jälkeen kohti mummolaa. Hirmu tohinalla leikkasin viimeistä matonkudekerää valmiiksi ja silitin mummolan lakanoita. Sitten piti soittaa äidille ja sanoa, että tykkäätkö huonoa, jos laitan puolet lakanoista silittämättä, kun en kerkiä niitä laittamaan. No ei se tietenkään pahaa tykännyt, olivat vain kovin tohkeissaan Maatalouskoululaisen kanssa leikkamassa mummolan nurmikoita.
Näyttää vahvasti siltä, että saamme sunnuntai-iltana se maalaistuneen tyttölapsen joksikin aikaa kotiin. Selvästi maaseutuelämä muuttaa elämän prioriteetteja - on suomenkielellä: tekee hyvää nykynuorelle: blogipäivitykset ovat "Minä muutan maalle!"- blogissa niin harvinaista luettavaa, että muina päivinä ajattelee, että niillä täytyy olla hurjan hauskaa, kun ei ehdi tyttö kirjoitella. Kirjoittamisen aiheita kun ei siinä ympäristössä puuttuisi.
Luulin jo saaneeni ipanat pehkuihin, kun muutamalle tuli vielä nälkäkuolema. Tirtettakin, joka siis vietti koko päivän prinsessapäivää, tuli sanomaan, että hänellä on himo. Jugurtin himo. Ja maha murhii.
Ehkä maha alkoi murhia, kun oli isoveljen kanssa paininut meidän sängyllä ja Tirtetta sanoi veljelleen:
- "Minä olen oikea prinsessa ja sinä rikollismies".
Johon veljen vastaus:
- "Sä oot söpö!"
Aamun ensimmaiset hymyt sai aikaan tuo viimeinen kappale ;).
VastaaPoistaSe talouden ainian pakastimen sulatus on ongelmallista joka vuosi. Aina siellä on hätävaraa sen verran että ne ei mahdu kylmälaukkuun sulatuksen ajaksi tai sitten sellaista jota keenenkään ei tee mieli syödä. Kun olisi kaksi pakastinta niin olisi helpompaa kun voisi sulatella vuorotellen. Ja fiksu tietysti muistaisi sulatuksen kevättalvella kun ruuat siais ulos kylmään. Minä en muista koskaan :))
VastaaPoistaTäällä on maisteltu ekat vatut ja viinimarjat. Pari viikkoa niin päästään keräämään. Mustikkametsään yritän ehtiä vielä viikonlopun aikana. Se minun kerääminen vain on hidasta kuin mikä ja hyvät paikat on vielä hakusessa täältä kodin läheltä. Ja hyviä paikkojahan on ihan turha kysyä keltään paikalliselta, kukaan ei tiedä :))
Mä yritän aina kovien pakkasten aikaan sulattaa pakastimet, mutta kun täällä roikutaan 50 kertaa päivässä pakastimella, niin huurretta kertyy ihan kamalasti. Se syö nyt jo kallista tilaakin ja lisää tietysti sähkönkulutusta.
VastaaPoistaMua harmittaa hyvien ruokatarjousten kanssa, kun niitä ei voi hyödyntää, kun ei pakkaseen mahdu. Mun periaatteella normaalihintaista lihaa ei täällä pitäisi ostaa koskaan, kun on vain viitseliäisyydestä kiinni, että ostaa tarjouksista.
Haa-samaa periaatetta noudatetaan lihojen suhteen, tarjouksesta koitetaan pönkiä kaikkea ja laittaa pakkaseen! Samoin kerran viikossa leivotaan pullat ja leivät pakkaseen-yleensä näin sunnuntaisin. Onko teillä joku leivontapäivä vai fiilispohjalta?En osannut etsiä sun vanhempia tekstejä niistä pyykkipalloista, mut meillä kans pyykkiä kertyy valtavasti, ja taidanpa myös kokeilla niitä!Ruohonvihreä ja porkkana tosin ei taida lähteä?Meillä on pieni arkkupakastin, muistaakseni 100ltr ja normi jääkaappi-pakastin, eikä millään tahdo riittää kun marjat ja leivonnaiset pakastaa. Olikos sulla leipäkone?
VastaaPoistaSe on mielestäni varsin mukava peli, aina tuore leipä aamuisin jos haluaa.
Niiden pyykkipallojen mukana tulee ihan yksityiskohtaiset ohjeet. Vaikeiden tahrojen poistoa ei valmistaja lupaa, mutta muuten vaatteista tulee raikkaan tuoksuisia.
VastaaPoistaLeipäkoneen kanssa on 14-henkisessä perheessä se ongelma, että yksi leipä riittää noin kolmelle!
Meillä oli leipäkone joskus, mutta epäkäytännöllisenä meidän huusholliin annoin pois.
Pidän leipomispäivää silloin, kun sille tuulelle satun, talvella lähes joka päivä.
;D leipäkoneen kanssa meilläkin juu on se, että pari leipää pyöräytetään tälle sakille (meitä on siis 5 isoa ja vauvat). Auttaako muksut leipomisessa vai leivotko vaan tehokkaasti ite?
VastaaPoistaHapanruisleipä on kokonaan mun heiniä. Sämpylätaikinan teen niin pehmeäksi, että sen leipominen ei taas lapsilta onnistu.
VastaaPoistaJos teen ison pullataikinan ja aika antaa myöten, leivon itse ensin sen, mitä olin ajatellut ja annan halukkaiden apureiden askaroida loput.
Halukkuutta auttamiseen on enemmän kuin auttamistilaisuuksia.