keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Ruisleipä tuoksuu täällä - kohta letunpaisto

Ruisleipä onnistui tällä kertaa hyvin. Joskus tulee "koppakuorista", vaikka tekisit mitä temppuja. Yksi vuokaleipä painoi kilon ja leipiä tuli kolme. Uuniin ei kerralla enempää mahdukaan ja toisen erän paistaminen ei onnistu, kun paistoaika on reilusti yli kahden tunnin. Jos maltan paistaa leipiä kolme tuntia, on maku taivaallinen, mutta kovan kuoren kanssa saa varoa hampaitaan.

Täällä on entinen ilo ja meininki, koska tuulitukka Melska tuli siksi aikaa meille, kun vanhempansa istuvat palelemassa elokuvateatterissa.

Elämä on outoa. Menepä sanomaan kaksikymppisille nuorille hääpuheessa, kun ovat perhettä perustamassa, että parisuhde tulee hyvin vahvaksi yhdessä koettujen ja läpikäytyjen vaikeuksien kautta. Kokemus omasta, vielä aika lyhykäisestä avioliitosta näyttää vahvasti siltä. Voi olla, että kun hyvin rankkoja kokemuksia joutuu tyttärenikin nuoressa avioliitossaan läpi seilaamaan, ollaan aika jämäkällä perustalla.
Toki joillekin käy niin, että kun tarpeeksi kurjaa alkaa elämä yhdessä olla, ohjelmoidaan eri osoitteet omiin navigaattoreihin.
Toivon, että nämä mustansurulliset tapaukset jäävät hyvin, hyvin harvoiksi tyttäreni ja vävyni elämässä. Heidän elämänsä on kuitenkin rakennettu hyvin kauniisti ja järkevin periaattein, eikä kumpikaan heistä ole luopunut unelmistaan tulevaisuuden suhteen.
. . .

Mies tuli yöllä neljältä töistä kotiin. Pakko oli ollut saada tehdä vielä pieni pullokierros lähimaastossa. Saldo: neljä litraa maitoa mammalle.
Kertoi mies sitten niin hupaisaa juttua, että totesin mielessäni, että iankaikkisia pikkupoikia on raavaat miehet.
Rannassa oli istuksinut kolme yli viisikymppistä miestä kaljoittelemassa. Mies oli kulkenut ohi pullojenkeruutarkoituksessa. Miesten nokkaan oli noussut sadevesikaivosta selvä petroolin  haju. Rannassa on pysäköitynä useita veneitä ja tiedä mistä polttoaine oli viemäriin joutunut.
Yksi miehistä oli keksinyt heittää palavan tulitikun viemäriin - neljältä aamuyöllä. Mies kertoi, että ihan kunnon posaus siitä lähti, tulenlieskat nousi viemäristä ja paksu musta savu.
Olivat joukolla pohtineet, että jos polttoaine viemärissä olisi ollut bensiiniä, jysäys olisi varmaan ollut suurempi...
Meidän pikkupojille aina opetan, että jos olet vain katsomassa jotakin hullunhommaa, joudut osalliseksi tapahtumiin, vaikka olet vain katsojana. Ja saatat joutua vaikeuksiin. Pitää kai pitää sama puhe miehelle.

Tekisi mieli tehdä lettuja. Se on vain sellainen kestävyysharjoitus. Kolme litraa maitoa on minimi, jottei tarvitse asettaa syöntirajoituksia, kuin vasta kymmenennen letun jälkeen. Oikeastaan aika houkutteleva ajatus, tuo letunpaisto.

3 kommenttia:

  1. Tuoksu tulee tänne asti, siis tuoreesta ruisleivästä ja letuista!

    VastaaPoista
  2. Nami nami.
    vesi tuli kielelle!
    ihanat tuoksut tulee lävisyä ja letuista.
    ei muuta kuin herkullista lettuiltaa sinne!

    VastaaPoista