torstai 14. heinäkuuta 2011

Suurperheessä kasvatusvastuu jakautuu

Aina silloin tällöin huomaan hauskoja tilanteita, jolloin näen isompien lasten ottavan ihan huomaamatta "kasvatusvastuuta" pienemmistä sisaruksistaan. Sitä tapahtuu myös silloin, kun me vanhemmat olemme paikalla. Muutaman kerran viikossa saattaa olla tilanne, että valtuutan jonkun isoista vastaamaan vanhempien vastuulla pienemmistä, jos kumpikaan vanhemmista ei ole kotona. "Vastuun vaihto" tapahtuu aina kyseisen ison lapsen halukkuuteen perustuen, koskaan en ole määrännyt isoa lastenvahdiksi vastoin tämän tahtoa. Enpä nyt äkkiseltään edes muista, kuinka monta vuotta siitä olisi, että joku ei olisi halunnut olla vahtivuorossa. Jos on kysymys muutaman tunnin pestistä, palkka suhteutetaan vastuun määrään ja nuppilukuun, joita täytyy pitää silmällä. Tällä hetkellä on tilanne, että halukkaita palkallisia lapsenvahteja olisi omasta takaa tarjolla enemmän, kuin viitsin reissata kodin ulkopuolella.
Yleensä lapsenvahtitarve tulee lääkärireissusta.

Seurasin äsken mielihyvällä 20-vuotiaan veljen vastuunkantoa pienen tottelemisesta. Kahdeksanvuotias tuli pihalta sählypelistään ja jätti sählymaalin eteiseen isin vaatenaulakon eteen. Sanoin pojalle, että viepäs maali parvekkeelle, muuten isi yöllä töistä tullessaan siihen kompastuu ja onhan se tiellä muutenkin.
Poika vähän aikaili, jäi istuksimaan keittiön penkille. En vielä ehtinyt päätäni nostaa, kun jo isoveli seisoi pienen takana ja kysyi tiukasti.
- "Mitä sun käskettiin tehdä?"
Niskat kyyryssä pienempi istui, kuin ei olisi kuullutkaan, mitä isoveli puhui.
- "Tyhmä!" hän kuitenkin sähähti isoveljelle.
Nyt puutuin minä puheeseen. Sanoin tyhmättelijälle, että isoveljellesi et voi noin puhua. Että sinun pitää totella häntä ihan samalla tavalla kuin isiä ja äitiä.
Isoveli otti pientä kiinni olkapäästä ja jopa niskoittelija nousi ja ärinän säestyksellä raahusti sählymaalin parvekkeelle.
Huomaan mielihyvällä 18- ja 20-vuotiaista isoista pojista, että he ohjaavat pieniä ihan samoin periaattein, kuin me vanhemmat tekisimme. Ei heillä ole tarvetta käyttää ison auktoriteettia hyväkseen ja pompotella pieniä omien oikkujensa mukaan, vaan oikealla asenteella he pieniä neuvovat.

Muutama päivä sitten 11- vuotias tuli puhumaan minulle tultuaan suihkusta. Hän sanoi, että toinen isoveljistä (se 18-vuotias) oli sanonut, että hänen täytyisi saada deodoranttia. Isoveli oli opastanut, että pienempi kuulema "haisee" ja pitää pestä hyvin suihkussa saippuan kanssa ja ruveta käyttämään deodoranttia.

Näyttää menevän isoveljen terveyskasvatus paremmin perille, kuin äidin. Luulen, että ostan 11- vuotiaalle samanlaisen Axe-pullon, kuin isoveljilläkin on.

5 kommenttia:

  1. Teillä on ihana perhe.
    Hyvä kun osaavat ottaa vastuuta.
    Isossa perheessä sitä vastuunkantoa opitaa jo kotona.
    Minäkin olen isosta perheestä lähtöisin.
    Siunausta perellesi!

    VastaaPoista
  2. Meillä on myös suurperhe-tai niin ajattelin ennenkuin kaverini vinkkasi blogistasi, eihän meidän 5 muksua ole mikään iso sakki kun autoonkin vielä mahdutaan komeasti :) Mutta siis juu, isossa sakissa kasvatuksen vastuu jakautuu ja kotityöt ja kaikki. Vaikka meillä esikoinenkin on vielä pieni, ja isosta kolmikosta kaksi muuta vielä alle kouluikäisiä,he valvovat etteivät vauvat loukkaa itseään tai pistä suuhunsa mitään, ihan pyytämättä ja joka päivä. Pyydänkin toki joskus katsomaan mitä pienet puuhaavat, mutta isommat tekevät sen aina mielellään. Jakaminen ja vastuunotto antaa hyviä eväitä elämään!

    VastaaPoista
  3. Sylville iso halaus sinne upean puutarhan keskelle ja Katille kiitos, kun olet löytänyt kyläilemään.

    VastaaPoista
  4. Ihailen Sirkku sinua ja teitä muita suurperheiden kasvattajia ja sitä miten hyvin oppi on mennyt perille. Sekään ei ole itsestään selvää. Muistan naapurin perheen jostain vuosikymmenten takaa. Myös heitä oli siunattu suurella perheellä; meidän pahantahtoisten naapurien mielestä liiankin suurella laumalla. Äiti sairasteli ja esikoispoika joutui liian nuorena kantamaan hyvin paljon vastuuta nuoremmista sisaruksista. Pojasta oli kehittynyt todellinen silmänpalvoja. Me muutimme pois jo ennen katraan kasvamista murrosikään, mutta toivottavasti kaikista kasvoi kunnon ihmisiä.

    VastaaPoista
  5. Kuullostaa ihanan terveeltä meiningiltä! Meillä myös isommat ottavat mieluusti pienempiä valvovan silmän alle, sanovat että kaikki sujuu paljon rauhallisemmin kun säännötkin on kaikille selvät (ja me vanhemmat olemme esim kaupassa kuopuksen kanssa).

    11-vuotias oli juuri viime joulunäytelmässä perheenäiti joka kuullosti ihan minulta neuvoessaan perhettään syömään puuroa "koska se on ihan hyvää ja mä olen sitä teille nyt tehnyt" :)) Eikös kuullosta aika hauskalta kun kuulee omia lauseitaan lasten suusta?

    Meillä ei myöskään pakoteta ketään vahtihommiin, perustuu vapaaehtoisuuteen meilläkin!

    Kupla

    VastaaPoista