"Kyllä minun isi kiikuttaa sinua"

Vaikka ne mummolassaolijat ovat tämän perheen hiljaisimmasta päästä, tuntuu kolmen poissaolo outona hiljaisuutena. Perheessä on tällä hetkellä vain 9 lasta kotosalla ja on niin ankean hiljaista. Edes yhden lapsenlapsen läsnäolo ei saanut kunnon meininkiä kasaan, Melskan touhut olivat kuin hyttysen ininöitä. En usko, että aikainen herätyskään olisi asiaan vaikuttanut, koska nukuimme jo varhain aamupäivällä tytön kanssa kunnon nokoset. Soitin mummolalapsille ja Maatalouskoululaiselle ei saanut yhtään puhua Melskasta, uhkaa kuulema tulla ikävä.

Mies yrittää itsepintaisesti motivoitua lomailuun. Suurimman osan päivää on oleskellut pihalla koko talon lapsenvahtina. Tirtetta juoksuttaa milloin ketäkin kaveriaan isin luo ja pyytää "pikajuna Meksikon". (Lapsi istuu polvella, polvea körötellään laulun tahtiin ja sitten isi laulaa: "pikajuna Meksikon, kiitää halki aavikon".) Välillä isi sukeltaa piikkipuskasta jonkun potkupalloa, välillä hilpasee portille pelastamaan karkaavaa pörröpäätä.

Talon lapset ovat jo niin tutustuneet Tirtetan isään, että äskenkin yksi nyki isiä paidanhelmasta ja pyysi vaativalla äänellä: "nyt on minun vuoro, kiikuta minua".

Siinä missä viime kesänä Tirtetta sanoi kavereilleen, että "minun isi ei anna sinulle vettä!" on mustasukkaisuus isistä vaihtunut ylpeyteen, että "minun isi kyllä kiikuttaa sinua".

Isin isovanhemmuus joutui yhtenä päivänä tarkkaan syyniin. Tirtetta puristi isiä käsivarresta ja sanoi:

- "Et sinä ole mikään oikea pappa! Papoilla tää on pehmeetä ja sinulla ihan tiukka".

Äsken mies vähän arvosteli koneella roikkumistani = sähköpostittelua, pankkiasioiden hoitoa, blogien silmäilyä.

Puolustelin, että tämä on harrastukseni, niinkuin miehellä kuntosalilla käynti.

Rakkaan mieheni vastaus:

- "Jos minä reenaisin noin paljon, olisin elämäni huippukunnossa". 

Miehellä vielä kolmisen viikkoa lomaa jäljellä.