keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Aina ei yllätyksiä edes kaipaa

Alkoi tuo matonkuteiden leikkuu muodostua jo niin pakkomielteiseksi, että siirryn tämän toisen pakkomielteen pariin.
Illalla on tyytyväinen mieli, jos päivä on sujunut ilman sen suurempaa kankeamista. Posti ei tuonut ainoatakaan laskua, lapsenlapsi oli aamupäivän hoidossa, kun äitinsä kävi hammashoitolassa. Mummon mieltä läikytti, kun kesästä iloinen lapsenlapsi huhuilee parvekkeelta: "mummo-tyttö, tule!"
Mansikanostosta pidettiin välipäivä, koska kenenkään budjetti ei kestä kymmentä kiloa päivässä kahta viikkoa peräjälkeen. Kyllä ne syötyä tulisi, se ei ole mikään ongelma. Jos minä ajaisin bussia helteellä 11 tuntia ja tietäisin, että tienestini syödään mansikkoina kurkusta alas, en olisi  varmaankaan kovin motivoitunut työhöni. Jos tiedän, että tienestilläni saadaan vuokra maksettua, olisi olo ihan toinen. Siis yksi hyvä perustelu omalle mansikkamaalle löytyi jälleen: rahojen käyttö mansikoiden ostoon tuntuu haaskaukselta.

Maatalouskoululainen soitti leiriltä, että ryhmänjohtajana oleminen on mukavampaa ja helpompaa, kuin olla leiriläisenä. Oli tyytyväinen leiriin.
Mummo soitti mummolasta, että leirin johtaja oli soittanut hänelle ja kertonut, että tyttöjen ryhmänjohtajuus sujuu oikein hyvin ja leiri vaikuttaa onnistuneelta.
Sillä elämän saralla siis kaikki hyvin.

Mies on soittanut töistä kaksi kertaa ja on ollut tyytyväinen työpäiväänsä ja kaikki on sujunut hyvin.
Kukaan kotona oleskelevasta yhdestätoista lapsesta ei ole tänään tapellut, riidellyt, eikä joutunut kahnauksiin toistensa taikka naapurin lasten kanssa. Eli näyttäisi heilläkin olevan elämä raiteillaan.
Se tyttö, joka syksyllä aloittaa hiusalan perustutkinnon opiskelut, oli tänään uudessa työpaikassaan ensimmäistä päivää. Täytyy siis tienata saksi- ja kamparahat kasaan ennen koulun alkua.

Pikkutytöt juottivat uusista tuttipulloista kakki nuket niin tainnoksiin, että parvekkeella makaa mahallaan kaikki perheen vauvanuket ja kuivattelevat loskomärkiä pyllyjään. Äsken syntyi hurja riemu, kun yksi isommista tytöistä äkkäsi, että nuken potan pohjaan voi asentaa paristot ja nappia potan sivussa painaessa potasta kuuluu veden kohina.

Kun mies soitti iltapäivällä, olin päivänokosilla. Kun kaivelin puhelinta taskustani, romahti sänkyn pohja ja minun puolella vuodetta on nyt monttu. Menen nyt nostamaan ne poikkilaudat ylös, laitan saunan miehelle valmistumaan ja olen hyvin kiitollinen ihan tavallisesta, yllätyksettömästä päivästä.
Jos sinulla ei satu olemaan siellä ketään, joka sanoisi sinulle "hyvää yötä, Jeesus myötä" niin minä toivotan sen sinulle.

7 kommenttia:

  1. Paras päivä on tavallinen päivä. Arki. Se ettei tapahdu mitään "kummallista" on minusta kaikkein parasta. Aurinko paistaa, apilat, kissankellot ja kaikki muut ihanat kukkaset kukkii. Kiitos hyvän yön toivotuksista! Kesäterveiset pohjanmaalta lähettää Marita.

    VastaaPoista
  2. Kyllä se on tavallinen arki, joka meitä ihmisiä kantaa eteenpäin. Ollaan tyytyväisiä siitä.

    Hyvän yön toivotuksin myös Eija Pohjanmaalta :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos samoin! Kuulostaa Hyvältä Päivältä.

    VastaaPoista
  4. Ihania nämä päivät kun kaikki menee kuin itsestään.Mukavia päiviä jatkossakin.

    VastaaPoista
  5. mitäpä tuohon osaisi enää lisätä!Päivä on ollut kaikkinensa onnistunut,siitä kiitos yläkerran herralle:)

    VastaaPoista