lauantai 2. heinäkuuta 2011

Kuningatar ja sen duunarimies

Lämpimän työyön kunniaksi ajelin miehen hiukset lähes tykkänään pois. Pelottava näky varmaan yöliikenteessä, kun valkoinen kalju paistaa muuten ruskettuneen miehen päänupissa.
Tirtetalle ja siskolleen lupasin, että saavat nukkua isin paikalla. Saatan katua lupausta, mutta sohvallakin nukkuu mukavasti.
 Leirityttö tuli hyvin iloisena ja Tirtetta vielä iloisempana. Näköjään oli ollut isosiskoa ikävä, koska siskolle on annettu suurimmat mansikat. Sisko puolestaan oli tehnyt leirillä Tirtetalle oman rannekorun.

En ole ollenkaan sitä ihmistyyppiä, joka makoilee rannalla ja sivelee nahkaansa tahmeita tököttejä, käy välillä pulikoimassa vedessä ja antaa lasten huseerata siinä sivussa. Niin kauan kuin muistan, on kaikki uintireissut olleet isin heiniä tai viime vuosina isosiskojenkin toimeenpanemia. Uimastadion on minusta, anteeksi nyt vain, hyvin ällöttävä paikka. Ajatelkaa palanutta nurmikenttää vesialtaiden ympärillä ja niillä nurmikonjäänteillä makoilee tuhansia ihmisiä päivässä. Kun viimeksi, varmaan viisitoista vuotta sitten, olin siellä, minusta nurmikko haisi niin pahalle, että en voinut kuvitellakaan käyväni jonkun rätin päälle makoilemaan ja sitä hajua nuuhkimaan. Enkä mielestäni ole edes mikään hienohelma ja hajuherkkä ihminen. Lannanlevitys pelloille talikon kanssa oli varhaisessa nuoruudessani yksi lempipuuhia. Sellainen tyttö ei ole hienohelma.
En siis  voi mitenkään ymmärtää Helsingin Uimastadionin viehätystä.

Mies soitti äsken työmaalta. Oli vienyt eväät varikon jääkaappiin ja toivoo, ettei kukaan niitä ennen kello kahta käy syömässä. Vanhat hyvät ajat ovat takana miehenkin työpaikalla. Ennen saatoit jättää punttikassisi kuljettajien taukotilaan, jos aioit mennä työpäivän päätteeksi kuntosalille. Nyt henkilökunnan tiloista viedään teelusikoista ja kahvimaidoista asti kaikki, minkä irti saa. Kahvimaitojen ostaja joutuukin avaamaan kaikki jääkaappiin tuomansa uudet maitopurkit, jotta ne vähän paremmin pysyisivät siinä tarkoituksessa, mihin ne on hankittu.
Ensi viikolla on kuulema luvassa reippaasti ylitöitä. Mies sanoi, että pitää nyt ottaa rauhallisesti ja levätä tarpeeksi, jotta sitten jaksaa tehdä kunnolla räätälöidyt, pitkät ylityöpäivät. Yhtenä päivänä mies harmitteli sitä, kun ei nuorena miehenä ymmärtänyt mitään ylitöiden päälle. Kolmekymppisenä ne kai olisi olleet vielä enemmän lystiä.

Suurperheenäidin blogin parisuhdetilannekatsaus: bussinkuljettajamieheni, joka on tämän lauantain ja sunnuntain välisen yön töissä, kertoi minulle,että olen hänen kuningattarensa ja ruhtinattarensa.
Mitäpä tuossa on selittelemistä, minusta ainakin se kuulosti niin hyvältä, että uupunut selkäni nousi oitis iloisen ryhdikkääksi.

6 kommenttia:

  1. Myötäkarvaan silittämisestä tykkää ihminen siinä missä karvainen kaverikin :)

    VastaaPoista
  2. Ihana kommentti mieheltäsi!! Meillä ei tuollaisia kuulu..

    VastaaPoista
  3. Heli, jos sä et oo tarpeeksi läski ja räjähtäneen näköinen ja tukassa kahden kuukauden takut selvittämättä!

    VastaaPoista
  4. No mutta Sirkku!! =D Miehesi silmissä sinä olet kuitenkin se kuningatar ja ruhtinatar, ja on aivan ihanaa kun hän sen sinulle myös sanoo!! Minun mieheltä ei tuon suuntaisia kehuja vaan heru vaikka mitä tekisin. Siksi vähän kadehdin...

    VastaaPoista
  5. upeeta!romanttista! <3
    en minäkään tykkää loikoilla auringossa:)uimastadionin liepeillä oon kerran käyny ja se oli nuoren naisen silmissä kaamee paikka:)

    VastaaPoista