maanantai 12. syyskuuta 2011

Kelle kelpaa lautaset

Omenasose odottaa tekijäänsä, omenapiirakkakin jäi ajatuksen asteelle, vaikka suunittelin sen tekoa matalan aidan kautta.
Eteisen allakassa luki jotakin tälle päivälle ja olin pohtinut, mitä kummaa olin siihen joskus raapustanut. Äsken sekin selvisi: poikien koulussa oli ollut tänään koulukuvaus. Ainakin olivat pojat aidossa kuosissaan.
Vuosiin en ole ostanut koulukuvia lähes lainkaan, joku nappiin onnistunut muistorikas luokkakuva on tullut hankittua.

Mummo soitti, että papan kännykkä oli mykistynyt kokonaan ja hänenkin puhelimensa oikkuilee. Lupasin tiedottaa Kuopion veljelle, joka tänään mummolaan suunnistaa, että nappaa mukaansa heille kaupasta uuden puhelimen. Tuollaisessa elämäntilanteessa ei voi jäädä moneksi tunniksi epävarman puhelinyhteyden varaan.
Kun sain Kuopion veljen puhelinkuuloetäisyydelle, minua huvitti huomio, että vuodet eivät ole veljen ääntä muuttaneet paljoakaan. Sama veitikan ääni on edelleen tunnistettavissa.
Kuopion veli oli pikkupoikana ahkera tekemään koiruutta varsinkin Lahja-mummolle (isän äidille). Koska asuimme mummolassa, isovanhemmat kuuluivat elämäämme hyvin kiinteästi.
Veljen uskaliain kiusa mummolle oli esiliinan nauhojen aukaiseminen.

Minulla on tapana häätää puhelimessa lehtiä kauppavat heti ensi sanoilla. Aamulla ollessani naapurin mummon puolella, puhelin taas soi ja soittaja esittelee olevansa jostakin koti-talo-lehdestä. Tyrmäsin hänet heti sanomalla, että en nyt kerkiäisi oikein rupattelemaan, enkä edes osta mitään puhelimessa.
Hiukan aralla äänellä nainen ehtii kuitenkin sanoa, että hän olisi vain ilmoittanut, että olin voittanut lehden arvonnassa Pentikin lautasia. Jotakin uutuussarjaa 8 syvää ja 8 matalaa lautasta.

Kun kerroin isoille tytöille palkinnosta, on kampaajatyttö jo kiireesti muuttamassa kotoa pois ja Maatalouskoululainen on ihan ensi tilassa menossa naimisiin ja tarvitsee kapioita. Kun vävymies tuli hakemaan Melskaa hoidosta, kyselin heidän lautastilannettaan. Jos lautaset ovat vähääkään heidän mieleensä, antaisin ne tietysti mieluiten heille. Heillä on kaunis koti ja ruokavieraitakin käy useammin kuin meillä. Maatalouskoululaiselle sanoin tylyhkösti, että hänen imagoonsa sopii paremmin kierrätyskeskuksen lautaset.
Kampaajatyttökin on tällä menolla eläkeiässä, ennenkuin muuttaa omien lautastensa ääreen.

4 kommenttia:

  1. Onnittelut voitosta! Pentikillä on tosi kauniita astioita, kelpaisi tännekin :D
    Muistan aina kun tytär pienenä uhosi huolivansa kotiinsa vain uutta. Kummasti kelpasi kaikki käytettykin kun kotoa muutti.

    VastaaPoista
  2. Onnittelut. Joskus on kiva voittaa -harvemmin se osuu kohdalle! Ja joskus ne tulevat aivan tarpeeseenkin!

    VastaaPoista
  3. ;D Kaksi viimeistä lausetta saivat minut hörähtämään ihan ääneen.... :D

    VastaaPoista
  4. Onnea palkinnosta!
    Jos ne ovat pentikin Lumi-sarjaa, ne ovat oikeasti kauniita ( ja kalliita ) .

    voi, että sun päivityksistä saa makoisat naurut ja voimaa päiväänsä :)

    vieralija Savosta

    VastaaPoista