maanantai 26. syyskuuta 2011

Pyykkiteline

"Älä osta, jos voit dyykata tarvitsemasi roskiksesta" on ollut yksi tunnuslauseistani jo vuosia.
On joukko ihmisiä, jotka kavahtavat tuollaista ajatusta, toisille käyttökelpoisen tavaran talteen ottaminen roska-astiasta on aivan luonnollista.
Elämäntapani on tarttunut selvästi mieheenikin: eräänä päivänä hän luontevasti esitteli kyläilemässä olevalle vanhimmalle tyttärelle juomalaseja, joita oli kerännyt talteen ulkoa pullojenkeruureissuillaan. Pakko oli miehen samaan hengenvetoon esitellä syystakkiaan, jonka hän toi kotiin Kierrätysmessujen ilmaistavaratorilta, sekä puuvillahousuja, jotka on löydetty talomme roskahuoneesta.
Tyttären ilme ei ollut ihan vakuuttunut, ei ainakaan yhtään innostunut.

Tänään katselin Citymarketissa pyykinkuivaustelineitä, joista pyydettiin kymmentä euroa. Meillähän pyykinkuivaustelineet on kuluvaa käyttötavaraa ja niitä taitaa olla puolisen tusinaa. Suurin osa telineistämme on löydetty roskahuoneesta ja korjattu "intiaanisidoksin" narulla. Koska telineitä ei koskaan laiteta kasaan, ne voi korjata narulla napakasti.
Teline jäi tänään ostamatta. Ehdin vain ajatella, että nappaan sitten roskahuoneesta, kun tulee vastaan.

Illan roskienvienti- ja lastenhuhuilureissulla löytyi roskahuoneesta vallan mainio ja korjauskelpoinen pyykkiteline. Minun pyykinripustukselleni kelpaa aivan hyvin narulla korjattu toisten vanha (ei edes näöltään vanha) teline. Ihan samalla tavalla pyykkini kuivuvat tai sateessa likoavat, oli telineen alkuperä mikä hyvänsä.

19 kommenttia:

  1. Hei, kommentoinpa ekaa kertaa, kun niin on ajankohtainen aihe kipeasti tarvitsisin pyykkitelineen, valitettavasti ei ole roskahuonetta josta sellainen loytyisi.Minulla ei talla hetkella ole toiminnassa olevaa blogia, mutta taalla kayn vahan valia lukasemassa ja kun sulla on viela tuossa listalla nuo kaikki muut ihanat blogit, niin taalla tulee vierailtua useaan.

    Olen viimeiset 11 vuotta elellyt ulkosuomalaisena ja 8 vuotta kotiaitina. Lapsosia on kaksi, poika ja tytto. Toteutettiin tassa kesan aikana yksi pitka-aikainen haave ja noin kolme viikkoa sitten muutettiin maalle. Nyt rempataan uutta kotia ja nautitaan maalaismaisemasta.

    VastaaPoista
  2. Minä saan suurta tyydytystä aina kun löydän jostakin jotakin ilmaista vanhaa joka sopii juuri meille. Tuntuu että tavara tai vaate on enemmän minun kuin kaupasta ostettu, koska se kulkeutui juuri minulle. Toisaalta mitään mitä en ehdottomasti tarvitse ja halua en halua kotiin tuoda, edes ilmaiseksi. Ja toisaalta vielä joskus saatan ostaa tosi kallista.

    VastaaPoista
  3. Tuo kuulostaa niin meidän perhe-elämältä, nyt ja siellä isin ja äidin kodissa.
    Meillä isä teki löytöjä lasin- ja metallinkeräyksestä. Muistan kun pikkusisko joskus vältteli ottamasta kaapista lasia joka oli löytynyt keräyspisteestä. Lopulta asiaan kuitenkin totuttiin ja siitä tuli ihan "normaalia".
    Nykyään minä ja mieheni ollaan samanlaisia keräilijöitä. Toisen romu on meidän aarre ja onneksi mies on pelle peloton ja keksii ihan kaikesta käyttökelpoista, vaikka sitten rautaputken palasen hän hyödyntää jossakin.

    VastaaPoista
  4. Oi, mulle kelpaa toisten vanha. Maalla asumisen huono puoli on, että roskakatoksia ei ole. kaupungissa otin aina talteen jos jotain itselle tarpeellista havaitsin. Joten dyykailkaa ahkerasti ennen maalaiselämää!

    p.s. Sähkömiesten nippusiteet on loistavia pyykkitelineiden korjaukseen :D

    VastaaPoista
  5. Ajattelen samoin kuin Rva Reipas, ja olen vähän kahtalainen ostaja-välillä kirpparilta, ja välillä todella kalliita täsmäostoja. Periaate on kuitenkin ollut myös se, että mitään käyttökelpoista en heitä roskiin, aina kierrätän.

    VastaaPoista
  6. Suvi, juuri tuossa tyttäreni kanssa surkuteltiin, kuinka vähän on maalaiselämästä kertovia blogeja: Sinulla näyttäisi olevan kivaa ainesta elämässä jaettavaksi muillekin. Löytyisikö vartti-puolituntinen silloin tällöin aikaa kertoa kuulumisia blogin muodossa?

    Ja Katja, niksisi on huippu! Narut tahtoo olla vähän purkkaviritelmiä. (Opettelin tuon uuden sanan eilen Pikkuveljen sanavarastosta, kun hän laittoi tietokonettani kuntoon ja sanoi, ettei tehdä tästä ihan "purkkaviritelmää".)

    Terveisiä sinne Kallion kulmille ja Katjushalle voimia+terveyttä viimeisten odotusviikkojen jännitykseen.

    VastaaPoista
  7. SUVI HYVÄ!! kurkkasin juuri profiiliasi ja totesin, että jos edelleen asut sielläpäin, mistä edelliset blogitekstisi kertoo, niin nyt kyllä ihan oikeasti laitat blogikynttiläsi päivänvaloon vakan alta! Minä ja mieheni ollaan kai jonkinlaisia "jenkkifaneja"; amerikkalainen elämä, kulttuuri, historia, ihmiset ja varsinkin seurakuntaelämä siellä kiinnostaa meitä kovasti. Ja jos olette muuttaneet maalle Amerikan mantereella, olisi todella, todella mielenkiintoista lukea elämästänne.
    Herättelen ja ravistelen sinua ja anna kuulua itsestäsi lisää.
    Kommenttisi oli päivän kohokohta.

    VastaaPoista
  8. Kannattaa seurata myös netin kirppari-ilmoituksia. Usein opiskelijat lahjoittava muuton yhteydessä hyvääkin tavaraa. Itse olen saanut tavaraa ilmaiseksi ja pienellä maksulla.

    http://www.helsinki.fi/bin/phorum/list.php?f=6

    http://www.hoas.fi/www/hoaswww.nsf/sp2?Open&cid=kirpputori

    http://www.vauva.fi/ilmoitukset/selaa

    VastaaPoista
  9. Samat sanat kuin KAtjalla, maalla ei roskalavoja ja -huoneita löydy...Tuollainen kaikki on siis vain haavetta... ;D

    Meidän luomutilamme elämää voit seurailla http://countrylifefinland.blogspot.com/; tosin blogini on tupattu täyteen kaikkea valokuvaukseen liittyvää ja muutakin juttua, mutta tässä koko ajan tilaa kehitetään ja asiat ottavat senkin kautta pieniä askeleitaa eteen piän, niin jatkossa varmasti enemmän itse maalaistilan elämääkin!

    VastaaPoista
  10. On surkeata ajatella etta on olemassa niin hienoja ihmisia, ettei heille kelpaa muu kuin kaupasta uutena ostettu tavara. Siina on ehka arvot vahan poskellaan, lieko kotoa opittua vai pelkkaa lapsellisuutta, en tieda... Minusta roskahuoneitten dyykkaaminen, kirpputorien ja pihakirppisten kiertaminen on mita suurinta huvia ja esittelen aina 'aarteitani' kaikille jotka vaan jaksavat kuunnella. Eika tulisi mieleenikaan vieda roskiin mitaan, jolle joku voisi viela loytaa kayttoa. Turhasta roinasta on myos helpompi paastaa irti, kun ajattelen etta teen hyvan tyon kierrattamalla sita eteenpain, aarteeksi jollekulle muulle.

    Ai niin ja blogisi on muuten taysin huippu!

    VastaaPoista
  11. Sirkku, ravistelu tuotti tulosta ja tassa samalla, kun valvoin pojan laksyn tekoa paivitin nukkumassa olleen blogin ;)

    VastaaPoista
  12. Pyykkiteline(et) ovat lähellä sydäntäni, joten kirpoampa taas kommentoimaan, myös kun on säästämisestä kyse :) Minä nimittäin olen löytänyt kaupasta kaksi eri kertaa pyykkitelineen EUROLLA, toisessa oli kerran yksi jalka"nuppi" tai siis sellainen tulppa sieltä jalkasakaranpäästä hukkateillä ja toisessa oli joku musta viiru rungossa, oli ihan vaan likaa joka lähti pyyhkäisemällä kotona (en tiedä olivatko kaupassa luulleet sitä naarmuksi mutta sitä se ei siis ollut). Aika kätevää, vai mitä? Myös silityslaudan olen ostanut puoleen hintaan niihin normihintaisiin verrattuna kun siitäKIN puuttui se tulppa jalanpäästä (keräileeköhän joku niitä jossain... :)).

    Säästäminen aina tekee niin iloiseksi, että joskus menee jopa överiksi: oli niin ihania pieniä tytönvaatteita (siis oikeasti käyttämättömän näköisiä, tältä vuosikymmeneltä) kirpparilla muovikassillinen eurolla, että piti ostaa vaikka mun pienin tyttö on kohta 12v.... :)

    Kupla

    VastaaPoista
  13. Kupla, sitähän ei koskaan tiedä, milloin ovestasi kävelee pieni tyttö, joka niitä vaatteita tarvitsee.
    Minun oli PAKKO ostaa blogitutulta vauvan villahousut ja -myssy, kun ne vaan oli niin ihanat ja edulliset. Villahousut joustaa niin hyvin, että niitä on pitänyt mummolahousuinaan kaksivuotias lapsenlapsi. Myssy odottelee vielä käyttäjäänsä, mutta varmasti löytyy jostain joskus pieni pää, jota se villamyssy lämmittää.
    Joskus täytyy ostaa myös tunteella.

    VastaaPoista
  14. Jaan monenlaisen kierrätysajattelun, mutta tässä kohdin tunnustaudun petturiksi:
    Sain muutama vuosi sitten anopilta lahjaksi pyykinkuivausrummun ja niin uskomattoman käteväksi se on osoittautunut, että pakko myöntää että telineisiin EN palaa ellei joskus aivan äärimmäinen pakko ole.

    VastaaPoista
  15. Satu, minäkin olisin kyllä mieluusti tuossa kuivausrumpuasiassa pyykkitelinepetturi.
    Pyykkitelineisiin pyykin napertaminen, kun pyykkiä on viisi koneellista, vie tuhottomasti aikaa.
    Kuivausrumpu puoltaa paikkaansa myös allergiaperheessä.
    Froteepyyhkeet tulee ihanan kuohkeiksi rummussa ilman huuhteluaineitakin.
    Talvella useasta pyykinkuivaustelineestä tuleva liiallinen kosteus on sisällä epämiellyttävää.
    Jne.
    Meillä viimeisen rummun "lauettua" en ole vielä hankkinut uutta. Sähkölaskuista putosi kolmasosa rummutuksen loputtua. Suuressa perheessä rumpua puoltavia seikkoja olisi kuitenkin enemmän, kuin hankkimista vastaan.

    VastaaPoista
  16. Ihanaa että on muitakin "ylpeästi hassuja" minunkin lisäkseni! Tänään tein kirpparikierroksen halvalla, ja olen hirmu onnellinen aarteistani. Toissapäivänä kannoin taloyhtiön paperinkeräyslaatikosta puolimetrisen pinon muutaman viimevuoden Tieteen Kuvalehtiä. Silityslauta on roskiksesta, pesty ja päällystetty uudelleen. Lapset tosin häpeää sen verran, että niille en enää edes mainitse löydöistäni :)

    VastaaPoista
  17. Tunnustuksia. Kirpputorit - ei kiitos! Olen joskus kaynyt seurana kirppareilla ja niin kuin vihrea yritan ollakin ne ei ole minun juttu. Yleensa siella on sellainen haju, joka saa minut peraantymaan jo ovella ja vahintaankin tulee sellainen olo, etta kirput hyppii vastaan...sen sijaan kierratamme vaatteita tuttavapiirissa ja se on ok. Kirppareilta voisin kuvitella ostavani, jotain kayttoesinetta, koristetta,kirjoja yms. mutta se hajukammo tekee senkin mahdottomaksi:D Omat kaytosta poistetut tavarat, vaatteet yms. lahjoitan yleensa hyvantekevaisyyteen.

    Kuivuri on taalla asuessa lahes valttamaton,kun puolet vuodesta sataa vetta. Mutta nyt taman maalle muuton myota olen jo kolme viikkoa nauttinut pyykin ulos ripustamisesta ja kuivuri on tyhjanpanttina. No nyt sateiden alettua varmaan alkaa senkin kaytto, mutta toistaiseksi siis nautin ulkona kuivattamisesta ja sahkon saastamisesta.

    VastaaPoista
  18. Suvi: ajattelin käydä katsomassa hautajaisia varten kierrätyskeskuksesta jonkun tumman takin, jos sattuu olemaan kylmä tai sateinen ilma. (Nyt onneksi on luvattu hautajaispäivälle lähes 20:n asteen lämpötiloja.)
    Sitten tuli mieleeni, että ei ehkä ole ihan kiva "haista kirpputorille" hautajaisissa ja päädyin hankkimaan mustan ohuen neuletakin (uuden).

    Se haittapuoli kirpputoritekstiileissä on, että jos et voi pestä, haju voi olla voimakas.
    Tietysti nyt pitää olla aika varovainen myös huonekaluostosten kanssa, koska ainakin Helsingissä on kaikenlaisten tuholaisten määrä kodeissa lisääntynyt ja helposti tulee halvan nojatuolin mukana kallis riesa vaikka torakoista tai kirpuista.
    Aina ei auta varovaisuuskaan: kerroin joskus kauan sitten täällä, kuinka saimme kotiin lintukirppuja, kun tuuletin patjoja parvekkeella ja varpuset kävi hyppelemässä patjojen päällä. Enpä ollut sitä ennen kuullut lintukirpuista, enkä ollut osannut varpusiakaan varoa.
    Mutta riesa se on pienikin riesa.

    VastaaPoista