perjantai 14. lokakuuta 2011

Täällä tuoksuu vuohelta

Fallkullan kotieläintilan ja uimahallin kävijät porhalsivat juuri sopivasti kotiin, kun olin saanut kieputeltua lihapullat ja paistettua lohkoperunat. Vasta kun kaikki olivat lihapullansa syöneet, kerroin niiden tämänkertaisen salaisuuden: kuohukerma, unkarilainen paprikajauhe ja turkkilainen jogurtti. Itsekin lihapullia kriittisesti maistelin ja totesin, ettei niissä ollut tällä kertaa mitään vikaa. Minulle oikeat lihapullat paistetaan edelleenkin voissa paistinpannulla.

Kyökkipiika vei siis pieniä Fallkullaan ja sieltä tuli niin eläimistä hullaantuneita ja ihanalle tuoksuvia lapsia, että isi sanoi Kaisasta "tuoksut ihan itsellesi".
Kaisahan on Kyökkipiian ohella tämän perheen elikkorakkaimpia ihmisiä. Tällä kertaa vuohet olivat tehneet Kaisaan suuren vaikutuksen ja vuohilta hän nyt kunnolla tuoksuukin.

Viisi kiloa perunoita kuoriessani ja lohkoessani havahduin, että tänä talvena syödään viimeiset papan perunat. Keväällä pappa vielä autteli mummoa perunoiden istutuksessa. Pitäisiköhän meidän ensi keväänä käydä jo itse laittamassa perunat maahan? Siinä olisi talven pakkasiin ja tuiskuihin mukavaa ajateltavaa.

Nyt on sitten lapsenlapsen "terohammaskin" (Tirtetta ei muistanut sanaa "torahammas") korjattu. Hammaslääkäri oli vain vähän hionut etuhammasta ja sillä kyllä varmaankin taas pärjätään. Ei se niin kauhean pelottavan näköinen ollut, korkeintaan Melskan hymy saa vain persoonallisemman vivahteen kapeaksi muotoillusta etuhampaasta. Tosin hammaslääkäristä päästyään oli Melskalle tullut mummo mieleen - mummo paalittaa ja halii huomenna kunnolla, kun Melska tulee yökyläilemään mummon, papan, kuuden enon ja kuuden tädin iloksi.

Äitini soitti aamulla iloisella mielellä. Oli päässyt naapurin kyydillä kirkolle ja toimittanut nivaskan papereita pankkiin perunkirjoitusta varten. Minäkin sain aikaiseksi postittaa lainhuutotodistuksen. Laitoin viestiä asiaa hoitavalle virkailijalle, että kyselee, jos vielä liitteitä puuttuu. Ensi alkuun vuoren korkuinen asia onkin jo kiivetty huipulle. Joulukuun alussa pääsen käymään perunkirjoituksen tiimoilta Kangasniemellä.
Voisi katsella sopivan kuorman Pikkuveljen autoon mummolaan vietävää tavaraa.
Viime yön unessakin olin jo Lautakankaalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti