lauantai 10. joulukuuta 2011

Uusi virka?

Jos Helsingin kaupunki järjestäisi ideakilpailun uusien työpaikkojen keksimiseksi, me miehen kanssa osallistuisimme seuraavalla idealla. Se syntyi tänään, kun mies huilasi ennen yövuoron alkua ja minä kysyin, mihin aikaan pitäisi lähteä töihin. Samalla kipaisinkin itse katsomaan (vessanpöntössä kertaalleen uitetusta) ajopäiväkirjasta eteisen hattuhyllyltä, että viimeistään varttia vaille kahdeksan pitää miehen lähteä, mennä varikolle, jättää eväspussi jääkaappiin, ottaa hallilta henkilöauto, ajaa sillä Munkkivuoreen ja että ruokatunti on varikolla puolilta öin ja aamulla on tehtävä tilitys automaatilla ja huomioitava yksi virhemyyntilippu.
Tosin ajopäiväkirjasta sain tiedon vain ajamiseen liittyvistä asioista, kaikki muu selvisi minulle miehen työkamppeita selvitellessä.

Mies sanoi, että siinä olisi minulle hyvä työpaikka, että lukisin hänelle ajopäiväkirjaa, linjalla toimisin rahastajana, neuvoisin kyseleviä matkustajia, auttaisin mummoja autoon ja autosta ulos, kinaisin kuljettajan puolesta yövaunussa siitä, että matkalippu täytyy maksaa rahalla, ei lounasseteleillä.
Varikolla ruokatunnilla lämmittäisin kuljettajalle ruuan, kaataisin kahvin kuppiin ja vahtisin, että kuljettaja lähtee oikeaan aikaan takaisin töihin ja ottaa oikean auton oikeasta paikasta.

Työnkuva olisi siis rahastajan, autoemännän ja kuljettajan henkilökohtaisen avustajan yhdistelmä.
Mitä hyötyä tällaisen työn tekijästä sitten olisi joukkoliikenteelle?
Kuljettaja saisi keskittyä pelkästään ajamiseen. Voisi olla, että autoemäntä, jonka ei tarvitse ottaa stressiä ajamisesta räntäsateessa, loisi matkustajien keskuuteen iloista turvallisuutta siitä, että kaikesta selvitään. Kuljettajan turvallisuuskin varmaan paranisi, kun riidanhaluiset aamuyön juhlijat eivät viitsisi ruveta rähisemään kiltisti hymyilevälle autoemännälle.
Myös kuljettajien työmotivaatio voisi nousta, koska he saisivat itse valita autoemäntänsä. Mieheni tapauksessa hän kelpuuttaisi maailman naisten joukosta tehtävään yhden ainoan.
Kuljettajien sairaslomat työuupumuksen vuoksi vähenisivät varmasti.

Hauska leikitellä ajatuksella, joka ei kuitenkaan suuressa kaupungissa ja huimilla matkustajamäärillä olisi ollenkaan hullumpi ajatus. Usein ne hullut ideat toteutumisen asteelle edetessään ovatkin aika hyviä.

11 kommenttia:

  1. Tässä on kyllä oiva virka täytettäväksi. Ei muuta kuin idealistalle.

    VastaaPoista
  2. Juu, samaa mieltä kuin Tupu; ei muuta kun ehdottamaan tätä sinne päättäjille vaan! Voi kun asiat ei olis aina rahasta kiinni...

    VastaaPoista
  3. Tämä eteenpäin! Kaltaiseni huonojalkaiset nuoremmatkin ihmiset olisivat helpottuneita, kun emäntä huolehtisi että varmasti rauhassa pääsee autoon sisälle ja sieltä pois, eikä tarvitsisi jännittää että huomaakohan kuljettaja minun olevan vielä oven välissä... Eikä lastenvaunujen kanssa taiteilevien äitien tarvitsisi murehtia, kuka auttaa. :)

    VastaaPoista
  4. Joskus näin pälvelulinjan autossa, Vantaan puolella, autoemännän, joka auttoi matkustajia ja juttelikin heidän kanssaan. Nyt niitä ei taida enää olla. Olisi se kyllä matkustajallekin mukavampaa, jos olisi autoemäntä/rahastaja iltaöisin busseissa.

    VastaaPoista
  5. Kannatetaan, olisi autoemännälle vielä yksi tehtävä lisää. Avustaa tumpeloita maalaisia siellä pääkaupungin joukkoliikenteen metkuissa.. ainakin tunsin ensimmäisillä kerroilla itseni täysin puupääksi näiden lippuautomaattien kanssa.

    VastaaPoista
  6. Joskus olikin rahastajia, kun asuin Helsingissä 1960-1970-luvulla. Oliko busseissa, en muista, mutta ainakin ratikoissa. Selkeää ja ilmeisesti liikennevälinen pääsi nopeammin matkaan kuin muuten.
    Nopeuskin voisi olla yksi valtti lisää tuohon listaan.
    PS. Tänään kauneimpiin joululauluihin pikapikaa kaikki kynnellekykenevät yhdessä laulamaan!

    VastaaPoista
  7. Hyvän viran olettekin keksineet!

    Noita autoemäntiä tosiaan taidettiin joillakin palvelulinjoilla kokeillakin. Rahaankohan sekin kokeilu loppui?!

    VastaaPoista
  8. Minäkin muistan nähneeni joskus palvelulinjan autossa autoemännän. Sääli jo sekin, että hyvästä ajatuksesta syntyneet palvelulinjat ovat täällä ihan henkitoreissaan.

    VastaaPoista
  9. Tuo olis ihan käypä idea ja joskus työkaverin kans ollaan mietiskelty myös hieman "sisutettua" bussia. Nimenomaan aamuruuhkassa ois kiva kun bussissa olis hyväntuulinen vastaanotto ja sais rauhass istua kauniimmassa bussissa:) Aina heitellään näitä juttuja kun ollaan kyllästytty omiin hommiin.
    Vastaus kysymykseesi blogissani-"siviiliammatissani" on tekemistä visuaalisuuden kanssa mutta harvemmin ns. kauniiden asioiden kanssa ja se on hyvin saneltua mitä saa tehdä ja mitä ei. Onneksi on tämä bloggaus jossa saan tehdä juuri niinkuin haluan ja luoda mitä haluan.
    Jos oisin rikas perustaisin kukkakaupan (jossa olisi osakkaana myös joku ihan oikea floristi joka oikeasti ymmärtää kukista:) jossa tehtäisiin minun makuni mukaisia kimppuja ja myytäisiin kuvaamiani kortteja, tauluja ja muuta kukista tehtyä kamaa. Tila olisi sen verran iso että vois istahtaa juomaa kupin kahvia ja rupatella sillä aikaa kun kukka-asetelmaa tehdään ja kaikki ois söpöä ja nättiä. Eiks ole realistinen haave:)

    VastaaPoista
  10. Oletko, Henrietta, koskaan edes leikilläsi silmäillyt ilmoituksia myytävistä kukkakaupoista?
    Realistisen lisäksi tuo on myös toteutuskelpoinen ja Suomen oloissa uusi idea.

    20 vuotta sitten asuimme vanhassa kodissa Koskelassa. Kävin naapurin venäläissyntyisen nuoren rouvan kanssa aina yhdessä talon saunassa pikkulastemme kanssa. Saunan lauteilla ystävättäreni haaveili aina omasta kangaskaupasta. Haaveili ja haaveili. Kerran mukana oli hänen kyläilemässä ollut ystävättärensä, joka vitsaili, että "kyllähän se menestyy, jos myyt kauniita kankaita tarpeeksi halvalla".
    Kului muutama vuosi. Huonoa suomea puhuva ystävättäreni perusti sisukkaasti kangaskaupan ja alkoi tarjota myös ompelupalvelua ja suunnitella verhoja.
    Nyt hän elättää työllä perheensä ja on pystynyt palkkaamaan muutaman ulkopuolisen työntekijänkin.
    Pidä, Henrietta, siis haaveesi hengissä ja ruoki sitä.
    Minulle tulee usein hengitysvaikeuksia kuviasi katsellessa. Tarkoittaa kai sitä "henkensä haukkomista". Kuvasi ruokkivat aisteja kutkuttavalla tavalla.

    VastaaPoista