maanantai 23. huhtikuuta 2012

Kärryytystä

Michael W. Smithin musiikki raikaa suloisesti kookosrasvantuoksuisessa keittiössämme. Kookosrasvan ällö haju tuli sadan munkin paistamisesta.
Ehdotin aamulla Saaralle, kun koululaiset olivat kaikonneet, että lähdettäisiin retkelle Lastentalon leikkipuistoon. Isikin olisi ehtinyt vielä mukaan ennen työhönlähtöä, mutta Saaraa laiskotti, eikä ehdotus ollut hänestä ollenkaan mukava.
Ainakin puoli vuotta olen suunnitellut munkinpaistourakkaa, mutta se on sellainen homma, että rohkeutta pitää kerätä ja olla puoli päivää ennustettavissa olevaa työrauhaa. Perinteisellä kaavalla homma taas sujui - eli juoksin kaupassa kolmeen kertaan, ennenkuin kaikki tarpeellinen oli kasassa. (Voisitko sinä kuvitella valuttavasi munkkeja vessapaperin päällä? Minä en, vaikka paperin materiaalissa ei olisi mitään eroa.) Juoksin siis hakemassa talouspaperia, lisää vehnäjauhoja ja sokeria ja onneksi löytyi ensimmäisestä kaupasta myös kananmunia.
Sitten huomasin, että on erittäin järkevää tehdä toinen taikina heti perään ja antaa sen kohota sillä aikaa, kun paistan ensimmäisiä. Koska munkeissa täytyy olla kardemummaa, juoksin vielä kerran kauppaan. Miestähän ei voi enää nykyään laittaa kauppa-asioille, koska hän hakee ostokset Utsjoen kirkonkylästä. (Isäni yksi ihana sanonta oli, jos joku viipyi asioillaan käsittämättömän kauan, että "Utsjoen  kirkonkylästäkö se nyt niitä män hakemaa...")
Saara ja isi ymmärsivät siis pysyä kaukana munkkitehtaasta, koska kuuman rasvakattilan ääreltä ei voi välillä käydä kelaamassa videota tai pilkkoa omenaa.

Mies lähti iltapäivällä tekemään 11-tuntista päivää. Eiliset lentokenttälinjat olivat tuntuneet todella työteolta: paljon matkustajia, outo reitti ja paljon englanninkielisiä kyselyjä matkustajilta. Mies oli kuitenkin tyytyväinen, että tuli opetelleeksi nuo kaksi uutta linjaa.
Tänään on vuorossa ihan rutiinilinjoja, joten pitkä päivä ei tunnu kuitenkaan raskaalta.

Kaisa-onnellinen pääsi yökylään parhaimman luokkakaverinsa luo suoraan koulusta. Hän oli jo koko eilisen niin onnellinen asiasta.
Huomenna 7-luokkalainen lähtee lyhyelle yhdenyön leirikoulumatkalle Siuntioon, loppuviikosta on kahdella koululaisella taksvärkkipäivä kotitöiden merkeissä ja torstaina Talouskoululainen pääsee mummolaan.

Hyvällä lykyllä saamme munkit syötyä ennen vappua.

"Kärryyttäminen" ei liity mitenkään kärryihin. Se on savon kieltä ja tarkoittaa kärventämistä, käryn tekemistä tai pitkäaikaista korventamista. Munkinpaisto oli "yhtä kärryytystä".

17 kommenttia:

  1. Mikä urakka! Voin vain kuvitella, kuinka munkkikasa pieneni silmissä.

    VastaaPoista
  2. Ah, munkin tuoksua!
    Mistä muuten sait kookosrasvaa. Nimittäin tuttavani viikko sitten harmitteli ettei kaupoissa ole enää kookosrasvaa, vaan oli joutunut paistamaan munkit jossain muussa rasvassa.
    Munkkirinkilät ovat hyviä, samoin hillolla täytetyt munkit, jos niitä joku vain jaksaa tehdä. Minä en ole koskaan paistanut munkkeja. Äiti kyllä paistoi ja silloin piti olla kattilan kansi valmiina kun luti leimahti rasvakattilaan.
    Teidän porukassa ennustaisin tuon määrän herkkua loppuvan jo ennen viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, Anitta, pitkästä aikaa.(Kohta olisin jo alkanut kyselemään perääsi, kun ei ole sinusta kuulunut aikoihin.)
      Ostin rasvat viime syksynä S-marketin remonttimyynnistä puolella hinnalla. Tulee muuten törkysen kalliita munkkeja, jos ostaa normaalihintaista kookosrasvaa, kun puolen kilon paketti maksaa vaille 4e ja kaksi kiloa tarvitaan isoon kattilaan.
      Epäilivät nuo isot tytöt, että "kyllä se rasva on jo pilallista", mutta tasaisessa kylmiön lämpötilassa ei ollut mennyt miksikään.(Maistoin ennen sulattamista.)
      Kyllä täällä ainakin Citymarketissa on kookosrasvaa myynnissä.
      Viimeksi paistoin rypsiöljyssä ja ihan hyviä tuli niinkin, mutta kyllä selvästi täyteläisemmän maun tuo kookosrasva antaa.

      Keittiönlattia piti äsken imuroida sokerista. Pakkaseen laitoin sokeroimattomat munkit.

      Poista
  3. Kääk. Piti olla "tuli leimahti" eikä luti...

    VastaaPoista
  4. Ihana kirjoitus taas sinulta.. tulen hyvälle mielelle tälläisista jutuista :) tv äiti pohjoisen

    VastaaPoista
  5. Kyllä minä tätä blogia kurkkailen päivittäin (tai kahdestikin päivässä), mutta ei tule kommentoitua.
    Ajattelenkin perhettäsi päivittäin ja viimeksi tänään mietin, että teillä ei taitaisi yksi lihapullapaketti riittää yhdeksi ruokakerraksi. Mun pitää se 350 gramman pakkaus jakaa 5-6 annokseksi pakastimeen. On meillä eri mittasuhteet huushollissa.
    Tuo munkin hintakin on suhteellista. Meinasin pyörtyä kun auton katsastuksessa menin kahville ja otin berliininmunkin. Munkki maksoi 4,20 euroa (kahvi oli ilmainen). Piti oikein kysyä hinta uudestaan.
    Minkähän hintaisia nuo berliininmunkit ovat kaupassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi ja Anitta,

      kaupan lihapullista, tarkemmin sanottuna Kariniemen Kananpojanpyöryköistä on tullut meillä sellainen välipalan suolapala, jota lapset usein pyytävät. Niitä onkin aina kylmiössä varalla.
      Jos teen lihapullakastikkeen, valmispullia tarvitaan 1,5 kiloa. Jos teen lihapullat itse, täytyy lähtökohdaksi laittaa 3 kiloa jauhelihaa. Silloin lihapullat riittävät yhdelle aterialle, eikä tarvitse asettaa syöntirajoituksia.

      Viimeksi kun ostin "jotakin makeaa" pyytävälle pojalle berliininmunkin, se maksoi n. 2,50 marketin pullatiskiltä ostettaessa.

      Poista
  6. Hei,
    minäkin aloitin tänään töissä "kärryytyksen". Joka päivä tällä viikolla niitä tehdään eri oppilasryhmien kanssa. Kotona ei enää niitä huvittaisi tehdä, mutta onhan se omatkin lapset munkitettava vapuksi. Mies toi simatarpeet tänään kaupasta, ei kuitenkaan Utsjoelta asti ;)
    terveisin Ulla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin- tai tippaleipien paisto on varmaan yksi niitä kotitalousopettajan kärsivällisyystesteistä.
      Laitatko simaan sekä sitruunaa että appelsiinia? Entä hunajaa?
      Meillä on monena vuonna tyydytty kaupan simoihin, kun en ole ollut tyytyväinen omatekemääni.

      Poista
    2. Kyllä tämä munkkiviikko aika koville ottaa, mutta onneksi se on vain kerran vuodessa.
      Oppilaat ovat kyllä tässä vaiheessa lukuvuotta jo niin taitavia, ettei onneksi mitään ikävää ole tapahtunut rasvan kanssa. Koputtaa puuta... Tarkkana saa ope kuitenkin olla.
      Simaa on kotona tehty ihan perusohjeella ja simamestarina on vuosia ollut nyt 17-vuotias poikani.
      terveisin Ulla

      Poista
  7. Voi voi, kyllä täälläkin munkit maistuisivat.
    Meillä onkin ensikuussa urakkana munkin ja piirakoiden paistaminen markkinoille.
    Me tehdään aina yhdessä mieheni kanssa. Minä pyöritän munkit ja suloseni kärryttää rasvassa.
    Maukasta munkkinsyöntiä sinne teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sylvi, tulin oikein iloiseksi, kun laitoit matkablogin pystyyn. Sehän on meille lukijoille kuin pääsisi mukaan matkalle. Sinun kuvasikin kun ovat aina niin mielenkiintoisia. Tosin ei sinun tarvitse kuin tehdä kävelylenkki järven ympäri ja kuvata reissu, niin saat piristävän jutun aiheet.
      Turvallista matkaa teille!

      Kyllä minä sinua ja Suloasi ajattelin, kun munkkien kanssa touhusin. Muistui mieleeni kirjoituksesi teidän paistourakoista. Lihapiirakoiden tekoonhan uskalsin ihan juttusi ja kuviesi innoittamana. Kunhan nämä munkinkäryt hälvenee, täytyy tehdä pakastimellinen lihapiirakoita. Ne vasta hyviä on, kyllä jää munkit toiseksi.

      Poista
  8. Meillä lapset kinuaa niitä munkkeja,ett pitäis paistaa,mulla ei rohkeus meinaa riittää siihen...Kerran sattunu tapaus,kerrostalo-asunnossa piti kattila kiikuttaa pihalle,ja pelätä tulen syttymistä.Sen jälkeen en oo uskaltanu moiseen urakkaan ryhtyä!On ne eri hyviä nuo itse tehdyt munkit...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se kieltämättä vaarallista puuhaa on. Tosin kookosrasva ei lehahda yhtä helposti kuin esim. rypsiöljy.
      Ensimmäisen kerran muistin laittaa liesituulettimen pois päältä paiston ajaksi. Kansi on tietysti varalta kattilan vierellä. Ja kun ei korvenna levyä ihan kuutosella, niin aika hyvin pysyy rasvan lämpötila tasaisena.

      Poista
  9. Vappumunkit jo valmiina! Hyvä, hyvä. Tänä vappuna munkinpaisot jää meiltä väliin matkan vuoksi, mutta ehkä sitten vähän myöhemmin - ehkä taas mökillä, jossa on mukava tehdä kaikenlaista tuollaista hommaa, kun munkit voi paistaa ulkosalla.
    Munkit teen rinkilöiksi vetämällä reiän juuri ennen rypsiöljyyn laittoa...

    VastaaPoista