Eläinlapsia mummolassa

Kun ihmislapsenlasta saa niin harvoin kyläilemään, niin onneksi on tullut laiha korvike mummoiluun ja pappailuun: eläinlapset.
Anne-Mari oli viikonlopun reissussa ja kuskasi kaikki elukkansa mummolaan hoitoon. Meillä olikin viikonloppuna sisällä talossa suloinen eläintarha: viisi kissaa, viisi koiraa ja pupu. Kun äsken Anne-Mari lähti takaisin Erälahtea kohti, tuli hiukkasen haikea olo. Onhan täällä toki lohduttajia lähellä, mutta kyllä oli taas mukavaa oppia tuntemaan enemmän Pipsaa, Brutusta ja Dianaa. Poju-pupuun on aika vaikea luoda tuttavuussuhdetta, kun tuo pupujen elämä vaikuttaa aika yksioikoiselta: riemastutaan, kun ihminen tuo heinää tai muuta syötävää, mutta muuten ollaan tasaisen tyytyväisiä elämään.

Kannoin jo hautomakoneen keittiön pöydälle ja joko huomenna tai ylihuomenna lataan siihen 24 munaa haudottavaksi. Laskeskelin, että kuoriutuminen alkaisi sopivasti pitkien vapaitteni alla, jotta ehdin olla kätilöimässä tipuja. Tämä varhainen hautomisaikataulu johtuu yksinomaan siitä, että toinen satsi täytyy saada sukkelasti ensimmäisen perään tänä keväänä. Kyselyjä kananpojista on tullut niin paljon, että jos aiomme omaa kanamäärää lisätä, ei yksi hautomasatsi riitä. Koko sydäntalven on kanalassa kaksi rouvaa yrittänyt hanakasti hautoa ja joka päivä olen yhtä hanakasti vohkinut munat heidän altaan. Nyt kun kaikin mokomin saisivat alkaa hautomaan, niin nyt sitten on kanoilla ihan muut hommat mielessä. Olin ajatellut, että jos hautomakoneen kanssa yhtä aikaa olisi haudottu kanalassakin, olisi ollut tipujen siirtäminen kanalaan ja ehkä sijaisäidin siipien alle saattanut sujua.

...
Toinen talvemme maalla on sujunut kaikenkaikkiaan hyvin. Pitkiltä sähkökatkoksilta on säästytty. Viime talvi antoi osviittaa siitä, missä lukemissa kuukauden sähkölasku huitelee, jos sattuu pitkiä pakkasjaksoja. Tänä talvena vasta yhtenä yönä pakkanen on kivunnut 26 asteeseen. Silloin jo tiesimme, kuinka kanala pitää lämmittää, eikä yhden yön korventaminen vielä tunnu muutenkin hurjassa sähkölaskussa.
Pannuhuoneessa jäätyi vesiputki juuri sellaisena viikonloppuna, kun kiinteistönhuoltajapoika oli kyläilemässä. Hänen neuvokkuutensa ansiosta selvisimme puolen päivän vesikatkoksella ilman taloudellisia vahinkoja. Ja se tapaus opetti kantapään kautta, ettet jätä pannuhuoneen ovea auki edes kymmenen asteen pakkasella.
Lumitöitä ei ole ollut tarpeeksikaan. Viime talvena sitä iloa riitti sekä miehelle että minulle, mutta tämän talven lumityöt on minulta tykkänään tekemättä. Tietysti siihen on ollut syynä myös yöpainotteinen työni, että iltaisin olen jossakin muualla kuin lumikolan varressa.
Hiihtämisestä ei ole juuri tänä talvena puhuttu ja jäällekin ovat lapset päässeet lähinnä jäähallin vapaavuoroilla.

Olen viritellyt vanhaa rakasta harrastustani lukemista. Ennen perhettä luin kaiken vapaa-aikani. Perheen kasvamisen myötä pidemmistä lukuajoista on tullut luksusta. Nyt lasten varttumisen myötä lukemisesta on tullut rentouttava harrastus. Sille harrastukselle lyhyet päivät ovat suoneet enemmän mahdollisuuksia, kun ulkotöitä viitsii tehdä pimeällä aika rajallisen määrän.

Mitä tulee elämän luksukseen, sitä on ehdottomasti väsyneenä nukkumaanlähtö miehen viereen ja villasukkajalkojen asettelu koiran lämpöistä masua vasten ja kehräävä, silkinpehmeä kissa kylkeä vasten tai oman vatsan päällä. Ainakin sellainen ero on meidän kaupunkielämään verrattuna.