35 vuotta on aika pitkä aika. Tänään juttelin puhelimessa yläasteaikaisen parhaan ystäväni kanssa, jota en ole nähnyt, josta en ole kuullut ja jonka kanssa en ollut jutellut kolmeenkymmeneenviiteen vuoteen. Tuona aikana meistä koulutytöistä tuli isoäitejä...
Lapset ovat hiihtolomalla ja minulla on ollut pari vapaapäivää. Ihan kotitöissä on aikamme kulunut. Säätilojen vaihtelut tuo vaihtelua maalaiselämään, kun välillä kolataan lunta, välillä liukastellaan iljanteella ja välillä ihmetellään vesisadetta. Pakkaslumen koristelemat pakkaspäivän näkymät ovat olleet tänä talvena harvinaisia ja kun aamulla puut kukkivat kimaltavassa lumessa, ovat kaikki kuvaamassa henkeäsalpaavia maisemia. Tänäkin aamuna heräsimme lumen koristamiin maisemiin, mutta hetkessä lämpöasteet sulattivat lumet pois oksilta. Talvi alkaa olla auttamattomasti takana ja jälleen kerran se tuntui ihan liian lyhyeltä. Kolmeakymmentä hipovia pakkasia saimme kokea vain kahdesti ja silloinkin vain yhden yön seutuun kerrallaan. Täällä sisämaassa kun pakkaskeli tuntuu lauhkealta verrattuna pakkasiin meren rannalla, niinkuin vanhassa kodissa.
Elämässä on tapahtunut paljon niinä viikkoina, kun en ole blogitekstiin asti päätynyt. Nyt tapahtumat vain ovat olleet sellaisia, että niistä ei ole asioiden yksityisyysluonteisuuden takia lupakaan kirjoittaa. Kirjoittaminen tänne on muutenkin sellaista, että haluaa kirjoittaa siitä, mikä on "mielen päällä". On turha sepitellä tarinaa toisarvoisista asioista, jos sydämellä on kuitenkin ihan muuta.
Tällä hetkellä meillä kaikilla on asiat ihan hyvin. Olemme säilyneet ehjinä vaaroista ja onnettomuuksista, toisin kuin monet ystävämme. Joskus kokee voimattomuutta, kun ei ole keinoja kantaa toisen taakkoja niin paljoa kuin haluaisi. Ja joidenkin ihmisten kokemat vastoinkäymiset tuntuvat kohtuuttomilta tai ainakin saavat ymmälleen.
Olisi niin mukava kuulla kuulumisianne kommenteissa. Monen blogitutun kirjoituksia en ole ehtinyt viikkokausiin lukemaan saati kommentoimaan. Olette kuitenkin paljon olleet mielessäni.
Iltapalaleivän taikina kohoaa kulhossa mikrouunin suojissa. Takassa polttelen vähän puita, että kuivumassa oleva pyykki ei tee elämää kovin nihkeäksi. Anne- Mari täyttää tänään 23 vuotta, mikäli oikein muistan. En ole vielä muistanut onnitella, mutta PALJON ONNEA RÖMPÄN EUKOLLE ERÄLAHTEEN!
Onnittelut tyttärelle ja vanhemmilleen. Saman verran vuosia kuin meidän tyttärelle kuukausi sitten. Juuri yksi päivä ajattelin että mitähän teille kuuluu. Ja josko kesän myötä tekisi pienen koukkauksen matkalla siskon luon tai kotiin ja poikkeisi teille!
VastaaPoistaVoi tule, Katja, hakemaan maalaismunia! Miten olis, ottasitko muutaman kukon myös? Tai kananuorikoita? Mikä on lempileivonnaisesi? Tai jäisittekö muutamaksi päiväksi lomailemaan Kangasniemelle - tiedän yhden huippu-upean hirsihuvilan Puulan rantatöyräällä. Sitten kun tiedät reissunne ajankohtaa, ilmottele, niin laitan vapaapäiväpyynnön työmaalle.
PoistaOnnittelut täältäkin. Minulla alkaa tässä elämänvaiheessa lapsenlapset olemaan tuossa iässä. Hyvää viikonloppua!
VastaaPoistaJoskus elämä jakaa vaikeaa enemmän kuin jaksaisi kantaa. Myrskyjen jälkeen koittaa aikanaan aina tyven. Olen paljon muistellut omaa myrskynsilmääni muutaman vuoden takaa. Sain todistaa siitä, miten se kaikki kestämätön vaikea olikin Jumalan suurta siunausta Hänen johdattaessaan minua viisaasti eteenpäin askeliin, joita en ilman myrskyä olisi rohjennut ottaa. Olen myös koittanut opetella kiittämään kivusta. Mitää meidän ei tarvitse jaksaa omissa voimissamme, auttaja kulkee kaiken aikaa lähellä. Esirukouksilla on suuri voima. Onnea tytölle, naisen ikään varttuneelle! Juuri tänään omani kanssa sain tuokion suunnitella tärkeintä päiväänsä, kun sanoo :tahdon. Elämä on kuin tilkkutäkki, räsymatto, pimeää ja valoa, väriä ja harmaata. Kun on turva suuremmassa, ei tarvitse pelätä. Ja silti ainakin itse huomaan, miten kuin varkain pelko ottaa paikkansa.
VastaaPoistaVoikaahan hyvin!! Sinä ihana ja kaikki omasi!!
Valo ja kevään kasvun ihme on pian käsillä...