torstai 10. elokuuta 2017

Koulutaksi vei meiltä kaikki ihmislapset - kissat jäi

Lapsilauman kouluunlähdön huomasimme viimeistään siitä, että keittiössä kahvimukiemme ääressä istuessa huomasimme talon olevan hiljaisen. Koko yön mellastaneet kissatkin loikoivat hipihiljaa kuka missäkin.
Silkki-kissa tallusteli pihamaalla, kun lapset kerääntyivät ladon taakse odottelemaan koulutaksia. Kissa meni lasten luo ja oli niin sen oloinen, että olisi kyllä lähtenyt koulutaksin perään. Nappasin kissan varmuuden vuoksi syliini ja vein sisälle. Silkki on viime aikoina seikkaillut pihassa lyhyitä aikoja, mutta tulee itse aika pian pyrkimään sisälle. Jos joku lähtee vanhalle tielle päin, vaikka käymään postilaatikolle, hän saattaa lähteä mukaan. Kiiran (ajokoiran) kanssa Silkki on hyvät ystävykset ja kun pappa lähtee Kiiran kanssa nuuhkimisreissulle, Silkki lyöttäytyy seuraan.

Äidin eroahdistusta kouluunlähtevistä lapsista voi hyvin hoitaa siivoamalla ja tekemällä vaikka marjapuuroa välipalaksi. Koko kesänä ei meillä olekaan marjapuuroja keitetty, mutta nyt uuden satokauden kunniaksi voisi taas vanhan tavan virittää. Metsässä tutussa mustikkapaikassa on taas sen verran mustikoita, että luulen saavani mustikanpoimintakiintiöni hyvin täyteen siitä yhdestä itikkatantereesta. Jos mustikanpoiminta olisi pelkästään sitä raihnaaksi tekevää köykkimistä, niin helpollahan ne marjat saisi. Mutta tuon iankaikkinen kärsivällisyydenkasvatus inisijöiden kanssa on niin loputonta... Vaihdan myrkkymerkkiä joka päivä, kun tuntuu, että edellinen hyttysmyrkky vain houkuttelee elukoita. Kun itse olet tukehtua ja pökertyä myrkkypössäkkään, kun mättäällä itseesi pössyttelet kolmanneksen pullosta, niin kymmenen sekunnin kuluttua kuuluu tuttu ininä ympärilläsi hyvin vakuuttavasti ja ensimmäisenä purraan kämmeniisi ja sormiisi, jotta marjojenkeruu olisi mahdollisimman työlästä. Kyllä minä säälillä ajattelen niitä ulkomaisia marjapoimijoita, jotka täällä uurastavat. Tuskin työnantaja heille myrkkypulloja kustantaa.

Otin muutaman vuosilomapäivän tähän koulujen aloituksen aikaan ja niinpä henkisesti olenkin virittynyt lomailuun. Mitään pakkotöitä en ole itselleni asettanut, mutta olisi tietysti hyvä, jos tämän kesän aikana saisin äitini matot pestyä, jotka jo toukokuussa otin tänne pestäväksi. Olen odottanut sellaista säätiedotusta, joka lupaisi muutamaksi päiväksi rattoisaa kuumuutta, niin mattojen kuivuminen olisi todennäköisempää. Koko kesän olen pessyt omia mattoja pesukoneessa ja ne ovat saaneet kuivua katoksessa ihan omaan tahtiinsa. Kai ne kuivuu äidinkin isommat matot, kunhan vain saan aikaiseksi pestä.

Ulkona käy lupaava tuulenvire, sadepilvet väistyi ja mustikkametsä houkuttelee. Vaikka en kovin suuria saaliita aina kerralla saa, niin kyllä ne marjapurkit karttuu hitaamminkin.

Pitäkäähän yllä elämänuskoa ja tulevaisuudentoivoa. Jos joku asia vaivaa mieltäsi, älä jää sitä yksin vatvomaan, vaan etsi joku luotettava kuuntelija, joka uskaltaa myös sanoa mielipiteensä ja jolta olet aikaisemminkin saanut hyviä neuvoja. Ja jos asiasi tarvitsisi lääkärin kommenttia, tilaa se lääkäri jo tänään. Todella harvoin käymme lääkärissä turhan takia.
Jumala on hyvä ja Hänelle me jokainen olemme korvaamattoman arvokkaita ja tärkeitä. Muista: olet arvokas! Olet tärkeä! Olet hyvin tärkeä!
Ja olet suuresti rakastettu.

4 kommenttia:

  1. Niin se väki vähenee ja elämisen kuviot muuttuu. Onneksi uusia ovia aukeaa ja mukavia juttuja on sieltäkin odotettavissa.
    Haikeaa se silti on.
    Mustikkaista syksyä sinne mättäille!

    VastaaPoista
  2. Haikeaaki,kun kesä kääntyy jälleen syksylle :)

    VastaaPoista
  3. Silloin kun on runsaasti mustikoita metsässä ja paljon itikoita, niin suojaudun niiltä käyttämällä kertakäyttökäsineitä, mistä on sormenpäät leikattu auki. Tänä vuonna itikoita ja mustikoita on senverran vähän, että ehtii hätyytellä pois, ennenkuin pistää.

    VastaaPoista
  4. Ihana lukea kuulumisiasi. T. Maiju

    VastaaPoista