Vaikka olen nyt maalainen ja olen maaseudulla syntynyt, olen kuitenkin pisimmän ajanjakson elämästäni asunut Helsingin keskustan tuntumassa. Pohjimmiltani olen umpimaalainen ja jos olosuhteet ja elämäntilanne niin sallisivat, saattaisin olla liki erakko.
Hiljaisuuden kaipuu on mielestäni minulla vain korostunut ikääntymisen myötä. Vaikka perheessämme oli paljon lapsia ja asuimme ahtaasti, meillä oli hyvin harvoin mölyisää. Eihän kukaan perheen viidestätoista asukkaasta olisi jaksanut, jos kotona olisi ollut äänekästä vielä ahtauden lisäksi. Toinen syy oli isän tekemä yötyö, jolloin vuosikaudet totuimme puhumaan kotona sipisemällä. Tuo aika on jättänyt meihin jälkensä: edelleenkin valtaosa meistä puhuu hiljaisella äänellä. Tosin pappa on alkanut kuulonsa huononemisen takia puhua vähän kovemmalla äänellä ja minä saatan välillä työvuoron jälkeen kailottaa, koska teen työtä vanhusten parissa, joista monella on huonokuuloisuutta ja hoitajan täytyy hiukan korottaa ääntään, jotta asukas kuulee, mistä on kysymys.
Meillä ei ole tässä kodissa käytössä televisiota eikä radiota. Tietokoneen kaiuttimistakaan en enää ole aikoihin kuunnellut musiikkia. Automatkoilla harvoin kuuntelemme musiikkia auton soittimesta. Hiljaisuudesta on tullut nautinto.
Eilen seurasin puita pannuhuoneeseen kantaessani, että iltapäivällä, kello 13-15 välillä, tiellä kulki autoja jatkuvana virtana. Huomasin, että ärsytyskynnykseni ylittyi ja syke nousi - ei puiden kannosta - vaan taukoamattomasta melusta. On häkellyttävää huomata, että Helsingissä Itämerenkadulla on tuohon aikaan iltapäivästä leppoisan hiljainen liikenne, vaikka kadulla kulkee myös raitiovaunuja. Kotimme sijaitsi kanavan puolella, joten talon toinen puoli toi aika hyvän melusuojan. Toki jos menit parvekkeelle, niin tasainen liikenteen kohina kuului lähes jatkuvasti. Mutta sisällä kotona oli hiljaista.
Lautakankaalla 13-tien meteli kuuluu sisälle yötä päivää. Yöllä tiellä paahtaa rekat ja se kyllä kuulostaa siltä kuin rekka tulisi seinästä läpi. Vanhan talon puolella meluongelmaa ei ole: vanha hirsitalo eristää äänet oikein hyvin.
Olen siis kyllästynyt ja väsynyt tuohon liikenteen meluun. Huomaan ulkona puuhastellessani, että ohikulkevan auton ääni katkaisee ajatukseni ja ärsyynnyn siitä ja äänestä. Anne-Marin tiluksilla käydessä korvat lepää. Seisot keskellä pihaa ja kuulet vain tuulen suhinan puissa, lintujen laulun, vuohien määkinän navetasta ja kanojen ja ankkojen juttelun kanalasta. Ei pauhaa rekat eikä kiihdyttele henkilöautot.
En siis ollenkaan ihmettele, että olen alkanut haaveilla pienestä mökistä keskellä metsää. Minua kyllästyttää myös tämä elämäntapa, että olen niin riippuvainen esimerkiksi nyt vaikka sähköstä. Kun sähkö katkeaa, lopetat käytännössä kaiken tekemisen. Pitäisin ihannetilana sitä, että voisi tuottaa tarvitsemansa sähkön itse. Olisin valmis tinkimään monesta sähkölaitteesta tuon vuoksi. Olisin valmis tinkimään monesta mukavuudesta ja olisin valmis tekemään paljon enemmän kotitöitä, jos ei tarvitsisi olla riippuvainen sähköyhtiöstä. Niin kauan kun perheemme on vielä näin suuri (8 henkeä), ei tuo ole käytännössä mahdollista, mutta kaksi ihmistä pärjäisi kyllä vaihtoehtoisilla ratkaisuilla.
Kyllä minua ärsyttää myös sähkön kulutus ja sen hinta. Verkkopankissa odottaa maksua viime kuun sähkölaskut, niitähän tulee nykyään kaksi. Kulutukseen perustuva sähkölasku oli yli kaksisataa ja sähkön siirrosta velotetaan reilusti yli satasen. Ja vielä ei edes olla sydäntalven pakkasissa!
Perheen yhteinen harrastus, saunominen, näkyy kyllä laskuissa. Mutta tuosta rentouttavasta harrastuksesta en juuri tingi, kun paljoa muutakaan emme koko perheellä harrasta. Tai paremminkin: saunominen on ainoa kuluja tuova harrastuksemme.
En kirjoita tätä maristakseni, kun kaikki on kuitenkin ihan mallillaan. Kirjoitan tämän näkyville, jotta itsekin alkaisin kyseenalaistaa itsestäänselviä elämisen rutiineja ja että joskus tulevaisuudessa voisi asiat järjestää toisinkin.
Voi ymmärrän hiljaisuuden kaipuun! Ilmankos paljon puhutaan melusaasteesta. Jos on paikka jonne voi "paeta" melua, se on ihanaa. Saunasta tuli mieleeni, onko teillä mahdollisuus puilla lämmitettävään saunaan? Sähkön kulutusta mietin. Pihasauna tai jotain vastaavaa. Kirjoituksiasi on kiva seurata. Lueskelen niitä aika ajoin ja blogisi löysin eka kerran kun etsin kotikaljan ohjetta. Joka muuten on paras mitä ikinä olen löytänyt. Kiitos vieläkin siitä. Nyt en itse enää keliakian vuoksi sitä voi juoda, mutta muistan että se oli nappi ohje ja tein tyttäreni lakkiaisiin ohjeellasi. Mukavia alkutalven päiviä sinulle ja terkut pohjanmaalta.
VastaaPoistaKiitos, Marita ja kiva kuulla sinusta. Tuosta kaljaohjeesta tuli mieleen, että pitäisipä ihan kirjoittaa se tänne uudestaan ja tarkennettuna. Nyt se taitaa olla vielä tylsästi julkaistu muiden höpinöiden ohessa. Joulukin tulossa. Meillä pärjätään joulu ilman sianlihaa, mutta ilman mallaskaljaa kuuluu nurinoita.
PoistaNiin tuttuja ajatuksia. Olen joskus ajatellut että ikäkö on tuonut tuon hiljaisuuden kaipuun, asun ihan kylätien vieressä ja jokaisen auton ääni kuuluu sisälle, Onneksi tuo nykyinene kylätie on suht hiljainen kun uusittu tie menee noin puolen kilometrin päässää.
VastaaPoistaKun aikoinaan kehä 3 kainalosta tänne muutettiin tuntui ihan kamalalta tämä hiljaisuus jota ei silloin vielä oikeastaan ollutkaan mutta muutto toi kyllä muutoksen, Siihen sitten tottui eikä todellakaan enään kaipaa etelän meininkiin.Kun pihassamme ennen aamusta iltaan jauhanut myllykin on jo vaiennut niin sekin osaltaan hiljensi maiseman ja tien toisella puolen olleet kaksi kauppaakin on lopettaneet niin paljon on muuttunut äänetkin. Pihallani ei enään astele kuin minä ja koirani, joten piha on kyllä hiljainen.
Me olimme miehen kanssa sitä mieltä, että voi johtua iästä. Aikaisemmin ei noteerannut liikenteen ääniä mitenkään. Eläinten äänet maalla taas minua ei häiritse juurikaan - toisin jos tarhassa oleva vahtikoira louskuttaa yöllä kun luulee näkevänsä ja kuulevansa vaikka mitä metsän petoja. Tällä hetkellä ei meillä ole sitä tarhakoiraakaan. Mutta kukot ja koirat saa kyllä pitää ääntä, se ei vielä käy hermoon.
VastaaPoista