Ihan vieraassa metsässä

 Olin jo ajatellut, että tämän syksyn mustikkareissut oli tehty, mutta niin vain tänä aamuna oli pakko päästä ämpäri kädessä metsään.

Lähdin autolla raviradan ympäristöön ja kokeilin ihan ennen kokematonta marjapaikkaa osaksi Satokausi - marjasovelluksen innoittamana. Mustikoita oli kyllä, mutta vuodenaika alkaa jo olla niin syksyinen, että mustikanlehtiä irtoaa marjojen mukana paljon. Viime päivinä on sadekuurot kastelleet metsän, niin marjat olivat märkinä hiukka työläitä. Olisin viihtynyt metsässä pidempäänkin, mutta maasto oli ihan outoa: tasaisen sammalikon alla oli syviä monttuja, joihin jalka hulahti polvea myöten. Liikkuminen kävi hitaaksi ja vaivalloiseksi, kun piti joka askeleella varmistaa, ettei jalka humpsahda. Pohdiskelin, mahtoiko nuori metsä olla entistä suota, kun oli niin rehevä sammalikko ja matalaa aluskasvillisuutta. Mutta ei se maasto ollut kyllä vanhoille mummoille sopivaa.

Koko kesänä en ole törmännyt kantarelleihin, mutta nyt sain yhden soossin tarpeet tällä reissulla. Piti ihan keittää perunat sen takia, että sai kantarellikastikkeen kanssa syödä. Taitaa olla yksi parhaista ruuista, mitä kuvitella saattaa, keitetyt perunat ja kantarellisoossi.

En ole ollenkaan lomaihminen, mutta nyt kyllä huomaan odottavani innolla ensi viikon lomaa. Huomenna ja ylihuomenna teen vielä iltavuorot ja sitten on palkkatöistä 11 päivän paussi. Poismuuttaneiden lasten huoneet aion suursiivota ja kyllä se metsäkin varmasti vielä kutsuu. Puolukoita ei vielä keräämään pääse, ne kypsyvät tänä vuonna hitaasti.

Alapihalla olevat omenapuunraakut näyttävät tekevän sen verran satoa, että pääsen omenasoseen keittoon.

Tämä on vapaapäivän ilta ja sukankudin ja teekuppi täydentää kyllä hyvin saunaillan nautinnon.