En osta uutta, jos voin ostaa käytettynä

Tänä syksynä kokosimme kolmelle lapselle muuttokuormaa omaan huusholliin. Keittiötarvikkeet, lakanat ja pyyheliinat kelpasivat hyvin äidin kaapeista lapsille. Ei kukaan valittanut, että täytyisi ostaa uutta.

Nyt olen sitten saanut olla mielipuuhassani, kun täydennän varastojani kirpputoreilta ja Vintedistä. On ollut mielenkiintoista huomata, miten mieleiset pussilakanat erottuvat massasta, kun selailee Vintedin tarjontaa. Pyyheliinojakin voi hankkia sieltä uusina tai vähän käytettyinä. Kirppisliinavaatteet ostan useimmiten sen värisinä, että sietävät pesun 90 asteessa.

Seurakunnallamme on Kangasniemellä oma kirpputori, "Lähetystori". Olin siellä tänään harjoittelemassa. Työ kirpputorilla olisi minulle hyvin mieleistä ja kun vapaaehtoisia tarvittiin lisää, rohkaistuin pienen harkinnan jälkeen tarjoutumaan työhön.

Työ kirpputorilla on hyvin monipuolista. Se tarjoaa sosiaalisia kontakteja, pääset toteuttamaan järjestelyvimmaasi ja somistajan taitojasi saat käyttää mielin määrin. Hyllyjä järjestellessä saatat tehdä vielä itsellesikin sopivia löytöjä. Tänään löysin neljä hyvää kirjaa (euron kappale), miehelle kashmirneuleen, jättikokoisen teekupin, tyynyliinoja ja hoivakodissa olevalle äidilleni väljiä, helposti puettavia vaatteita. Katsoisin, että mikään ostoksistani ei ollut turha.

Kierrätyshenkiseen päivääni kuului myös käynti toisella kirpputorilla, joka on Työttömien Yhdistyksen ylläpitämä. Minulla ja tyttärellä oli varattuna sinne myyntipöytä ja vein autokuorman tavaraa sinne myyntiin.

Äkkiseltään en muista, milloin viimeksi olisin ostanut itselleni uutena keittiötarvikkeita tai liinavaatteita. Ja totta puhuen: enpä kyllä ole ostanut itselleni vaatteitakaan uutena. Olisikohan ollut vuosi 2011, kun ostin isän hautajaisiin puseron Ruoholahden Citymarketista. Anne-Marin häihin viime talvena ostin kirpputorilta puseron ja se maksoi 4 euroa. Samalla puserolla hoitui pari viikkoa sitten ristiäisreissu.