175 helmivalkosipulia piilotin multapenkkiin eilen. Roskalavaryhmästä sain sipulit ja ajattelin, että ei ota jos ei annakaan ja lykkään ne maahan, vaikken ollut suunnitellut tälle syksyä valkosipulin istutusta. Tammen lehdet ovat osoittautuneet parhaaksi talvisuojaksi.
Syksyn ulkotöitä olisi vaikka muille jakaa, kun päivänvalo loppuu kovin aikaisin ja vapaapäivinä ei tällainen vanha mummo kovin paljoa saa aikaiseksi. Ihan mielenvirkistykseksi olen muutamana päivänä käynyt karsimassa ja katkomassa koivunrankoja taimikon harvennuksen jäljiltä. Auton takakontissa, takapenkit alaskäännettyinä, saa varsin hyvin puut kuskattua kotiin. Paljoahan siinä hommassa ei polttopuut kartu, mutta oikein hyvää hyötyliikuntaa saan ja hyvän mielen siitä, että kelvollinen polttopuu saadaan pois aukosta.
Edellisen kirjoituksen jälkeen on äidinsydän elänyt ylä- ja alamäkiä ja nyt hartaasti toivon, että seesteinen aika jatkuisi.
