Jos epäilet, että pullanleipomistaidoissasi on jotakin vikaa, kun pulla ei maistu hyvältä, ei vika todennäköisesti ole sinussa tai taidoissasi, vaan vehnäjauhoissa.
Ajoittain ärhäkästi mainostetusta Sunnuntai-jauhosta ei saa hyvänmakuisia leivonnaisia millään. Edes lettutaikinaan ne jauhot eivät mauttomuutensa ja liian hienon jauhatuksensa vuoksi sovellu. Jos sinulla ei ole mahdollisuutta ostaa jauhojasi pienestä paikallisesta myllystä, valitse kaupasta jotakin muuta kuin "valtamerkkiä".
Esimerkiksi "Emännän vehnäjauho" on lähes mainostamaton, vaatimaton jauhomerkki, mutta jauhot ovat erittäin käyttökelpoisia kaikkeen tarkoitukseen.
Itselläni nyt menossa oleva jauhosäkki näyttää olevan Virtasalmen Viljatuote Oy:n leivontakarkeaa vehnäjauhoa.
Pullakin näistä jauhoista leivottuna maistuu vehnältä, maukkaalta, viljaiselta. Jauhojen leivontaominaisuudet ovat erinomaiset. Sitko tulee sopiva, eivätkä jauhot turpoa yllättävästi taikinanteon aikana. Lettutaikinassa jauhot turpoavat puolessa tunnissa ja hyvä vehnän maku löytyy myös silloin.
Valmistusprosessissa ei ole käytetty askorbiinihappoa säilyvyyden parantamiseksi tai jauhonparanteita. Siksi jauhon kierto jauhatuksesta kuluttajan käyttöön on nopea. Tämäkin jauhosäkki on ostettu suoramyynnistä.
Korvapuustit on niin perinteinen kahvileipä, että sen suosio ei notku. Kuka hyvänsä vastaanottaisi ilomielin tuliaisina pussillisen lämpimiä korvapuusteja. Naapurit ilahtuvat aina lämpimäispullasta. Pullataikinaakaan ei kannata tehdä ihan säveltämällä, jos haluaa tuloksen olevan täydellisen. Varsinkin, jos tulee leivottua harvoin, kannattaa ajatuksella tehtyyn taikinaan panostaa. Jos pakastat pullat tuoreeltaan, nopea sulatus mikrossa ei tuoretta makua pilaa. Joskus voi kokeilla myös pullien raakapakastusta, varsinkin jos tehtailee suuremman taikinan.
5 dl kevyt- tai täysmaitoa
3 munaa (joista yksi voiteluun)
pala hiivaa
2 1/2 dl sokeria
1 tl suolaa
8g kardemummaa
150g voita
16 dl vehnäjauhoja
50g voita
sokeria
kanelia
Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Liota siihen hiiva. Lisää sokeri, kardemumma, 2 munaa ja suola. Jatka sekoittamista käsin ja lisää jauhoja desi kerrallaan. Jos voi on kovaa, pehmitä sitä hetki mikrossa. Jätä pullien väliin tuleva voi pöydälle pehmenemään. Lisää voi alustamisen loppuvaiheessa, mutta lisää vähän jauhoja vielä voin lisäämisen jälkeen. Tarkkaile jauhojen määrää, sillä jauhojen määrä riippuu niiden laadusta ja turpoamisesta. Kun taikina on kimmoisaa ja alkaa irrota kädestä ja kulhon reunoista, jätä se kohoamaan huoneenlämpöön.
(Itse olen nyt jättänyt liinan pois taikinan päältä, koska mielestäni taikina kohoaa nopeammin ilman sitä.)
Kohota taikinaa n. 20min tai kunnes se näyttää "suurentuneelta" ja taikinan pinta on tasoittunut.
Laita uuni kuumenemaan 220 asteeseen.
Ripottele leivinpöydälle jauhoja. Ota taikinasta puolet ja pyöritä se palloksi. Kauli taikina suorakaiteen muotoiseksi, mahdollisimman ohueksi levyksi. Jos käytät riittävästi jauhoja leivinpöydällä, taikinalevyä ei tarvitse käännellä kaulitsemisen aikana. Jos taikinalevyn reunat ovat paksummat tai levy on epätasaisen kokoinen, leikkaa reunat suoriksi.
Levitä veitsellä pehmeää voita taikinalevyn päälle.
(Näin kerran ohjelman, jossa tanskalaiset leipurit vetelivät juustohöylällä korvapuustilevyn päälle kovasta voikimpaleesta pitkiä voilastuja vieriviereen. Ei ole rohkeus riittänyt kokeilemaan.)
Ripottele sokeria ja kanelia kunnolla voin päälle. Kanelia saa olla reilusti, mutta jos sitä on liikaa, pullasta tulee kitkerää.
Pyöritä taikinalevy napakaksi rullaksi ja nipistele reunakohta kiinni sormin. Käännä rulla niin, että reuna jää pöytää vasten. Leikkaa taikinalastalla tai terävällä veitsellä rullasta vinottain paloja. Kasta peukalot jauhossa ja paina pulla ohuimmasta, päälläpäin olevasta puolesta pöytää vasten. Näin saat korvapuustille ominaisen rehevän muodon.
Laita pullat leivinpaperin päälle pellille. Jätä reilusti leviämisvaraa.
Tee samoin taikinan toiselle puolikkaalle.
Sekoita lasissa lusikalla nopeasti vatkaten voiteluun tarkoitettu muna.
Pullat ovat tarpeeksi kohonneet, kun niiden muodot ovat "pyöristyneet". Voitele pellillinen pullia munalla ja ripottele pullien päälle raesokeria, jos haluat. Pakastettavaksi aiottuihin pulliin ei raesokeria kannata laittaa, ne löytyy kuitenkin pakastepussin pohjalta sulaneena.
Paista uunin keskitasossa. Jos pidät hyvinpaistuneista pullista, vahdi, ettei pullien pohja pääse palamaan.
Tästä annoksesta sain itse tänään 22 keskisuurta korvapuustia, kaksi pellillistä. Tarvikkeiden hinnaksi tuli 2,40e ja olin ostanut ne normaalihinnoilla. Yhden mehevän ja herkullisen korvapuustin hinnaksi tuli ilman uunin sähkönkulutusta 11 senttiä.
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Muistutus pyykki- ja tiskikoneen omistajille
Kerran jouduin teettämään pyykkikoneeseeni kallihkon remontin, kun lämmitysvastus oli hapettunut ja paksun mömmön peitossa zeoliittipitoisten pyykinpesuaineiden takia, asentaja antoi rahanarvoisen vinkin.
Sillä samalla tiskikoneen puhdistusaineella, jolla toivon mukaan puhdistamme tiskikoneemme noin kolmen kuukauden välein, kannattaa puhdistaa myös pyykkikone.
Tavallisin ja yleisimmin saatavilla oleva puhdistusaine (myös hyvin tehokas) on Sun astianpesukoneenpuhdistusaine. Pienessä sini-hopeanvärisessä pakkauksessa on kolme pussia, eli kolmeen puhdistuskertaan.
Ennen puhdistusoperaatioita kannattaa tiskikoneen sihti irrottaa ja pestä huolellisesti kuumalla vedellä ja astianpesuaineella. Puhdistusaine laitetaan pesuainelokeroon ja loput, mikä ei sinne mahdu, koneen pohjalle. Kone on siis tyhjä puhdistuskäsittelyn aikana. Valitaan mahdollisimman kuuma pesuohjelma.
Pyykkikoneessa kannattaa myös säännöllisesti tämä hoitotoimenpide tehdä, vaikka käyttäisikin usein keitto-ohjelmaa. Puhdistaminen lisää koneen käyttöikää, välttää tarpeettomia korjauksia ja parantaa pyykinpesun tulosta.
Puhdistusaine annostellaan varsinaisen pesun aineen lokeroon ja valitaan koneen kuumin ohjelma.
Sillä samalla tiskikoneen puhdistusaineella, jolla toivon mukaan puhdistamme tiskikoneemme noin kolmen kuukauden välein, kannattaa puhdistaa myös pyykkikone.
Tavallisin ja yleisimmin saatavilla oleva puhdistusaine (myös hyvin tehokas) on Sun astianpesukoneenpuhdistusaine. Pienessä sini-hopeanvärisessä pakkauksessa on kolme pussia, eli kolmeen puhdistuskertaan.
Ennen puhdistusoperaatioita kannattaa tiskikoneen sihti irrottaa ja pestä huolellisesti kuumalla vedellä ja astianpesuaineella. Puhdistusaine laitetaan pesuainelokeroon ja loput, mikä ei sinne mahdu, koneen pohjalle. Kone on siis tyhjä puhdistuskäsittelyn aikana. Valitaan mahdollisimman kuuma pesuohjelma.
Pyykkikoneessa kannattaa myös säännöllisesti tämä hoitotoimenpide tehdä, vaikka käyttäisikin usein keitto-ohjelmaa. Puhdistaminen lisää koneen käyttöikää, välttää tarpeettomia korjauksia ja parantaa pyykinpesun tulosta.
Puhdistusaine annostellaan varsinaisen pesun aineen lokeroon ja valitaan koneen kuumin ohjelma.
Huono omatunto nukkumisesta
Tiukassa on selkäytimessä vanhat perinteet. Minusta taaksepäin varmaan Aatamiin asti on ollut tiedossa sananparsi "illanvirkku, aamuntorkku, se tapa talon hävittää jne." Ei kyllä vanhemmillani tai isovanhemmillani tullut ikuna kuuloonkaan, että kauniina taikka sateisena päivänä nukuttaisiin päälle kahdeksan! Kyllä nyt varmaan vanhuuden ja sairauden myötä vanhempani saattavat nukkua aamulla niin pitkään, kuin unta riittää, mutta eihän sitä tahdo vanhoilla usein riittääkään.
Mutta se, että minä, perheenäiti, viivyn vuoteessa päälle kahdeksaan aamulla, se ei tunnu olenkaan normaalin ihmisen touhulta. Ja siinä puolinukuksissa torkkuillessa omatunto kolkuttaa niin, että herättäähän se väkisin.
Omatuntoni räyhää ainakin siitä, että silkasta myötätunnosta työssäkäyviä kanssasisaria kohtaan saisin herätä jo ainakin seitsemältä. Voisihan sitä askaroida hiljaisten hommien kanssa, taitella vaikka pyykkiä.
Toiselta kantilta yritän hiljentää omaatuntoani muistuttamalla, että kohta alkaa koulu, lapsenlapsen äidilläkin voi tulla jo työkeikkoja ja lyhyeen loppuu tällaiset aamuvetkuilut.
Eli: parasta olisi suosiolla nousta ennen muuta perhettä, niin mieli olisi auvoisempi.
Mutta miksi ei voisi nukkua hyvällä omallatunnolla, kun siihen ilman huushollin kaatumista olisi mahdollisuus! Ei sitten, kun ei kerran millään onnistu.
Täällä katsoo "aamuvirkut" pienimmät (6kpl) "Pekka ja Pätkä Suezilla". Lapset näyttävät tykkäävän vanhoista mustavalkoisista elokuvista ja kyllä tuo sanailu huvittaa aikuistakin. Mies arveli, että elokuvan Suez on kuvattu Yyterissä.
Miehen työeväät nyt suunnitteluun sekä päivän ruoka neljälletoista.
Mutta se, että minä, perheenäiti, viivyn vuoteessa päälle kahdeksaan aamulla, se ei tunnu olenkaan normaalin ihmisen touhulta. Ja siinä puolinukuksissa torkkuillessa omatunto kolkuttaa niin, että herättäähän se väkisin.
Omatuntoni räyhää ainakin siitä, että silkasta myötätunnosta työssäkäyviä kanssasisaria kohtaan saisin herätä jo ainakin seitsemältä. Voisihan sitä askaroida hiljaisten hommien kanssa, taitella vaikka pyykkiä.
Toiselta kantilta yritän hiljentää omaatuntoani muistuttamalla, että kohta alkaa koulu, lapsenlapsen äidilläkin voi tulla jo työkeikkoja ja lyhyeen loppuu tällaiset aamuvetkuilut.
Eli: parasta olisi suosiolla nousta ennen muuta perhettä, niin mieli olisi auvoisempi.
Mutta miksi ei voisi nukkua hyvällä omallatunnolla, kun siihen ilman huushollin kaatumista olisi mahdollisuus! Ei sitten, kun ei kerran millään onnistu.
Täällä katsoo "aamuvirkut" pienimmät (6kpl) "Pekka ja Pätkä Suezilla". Lapset näyttävät tykkäävän vanhoista mustavalkoisista elokuvista ja kyllä tuo sanailu huvittaa aikuistakin. Mies arveli, että elokuvan Suez on kuvattu Yyterissä.
Miehen työeväät nyt suunnitteluun sekä päivän ruoka neljälletoista.
tiistai 2. elokuuta 2011
Vauhtia kotitöihin blogeja lukemalla
Jos kärsit motivaation puutteesta kotitöiden tekemisen suhteen, tee pikainen pyrähdys perheenäitien blogeissa. Yksi jos toinenkin tuskailee tekemättömien töittensä kanssa ja kun oikein kohdalle kolahtaa, saatat saada sellaisen innonpuuskan, että omat työsi tulee vauhdilla tehtyä.
"Viipaleiden" emäntä puhui tänä iltana yhdistelmästä kahvin haku kaupasta ja pyykkivuoren selvitys. No, kahvia olin ostanut jo päivällä, mutta ajatus pyykkivuoresta alkoi tuntua suorastaan houkuttelevalta. Olinhan muutaman päivän lykännyt pyykinlaittoa milloin milläkin verukkeella: liian vähän aikaa tehdä niin suurimittainen projekti, keittiön pöydällä liikaa tavaraa, jotta siihen voisi pinota enää vaatteita, liian kuuma, liian väsynyt, mies lähtee ihan kohta töihin, mies tulee ihan kohta töistä, kohta pitää syödä, käsivarsia väsyttää jo valmiiksi.
Keitin kahvia ja tartuin toimeen. Oli kannustavaa ajatella, että toisessa päässä Suomea joku kohtalotoveri on ihan samassa hommassa (mikäli muilta töiltään kerkesi).
Pyykkivuoreni on huvennut pieneksi kumpareeksi. Tosin pyykinlaiton aikana (isojen alttista avusta huolimatta) muita hommia on noussut kuin sieniä sateella. Ainakin yksi homma on jo hyvällä mallilla ja aamulla sitten jatketaan.
Parvekkeella odottaa kolme kassillista vaatteita ja kenkiä, jotka miehen veli toi meille. Huomenna on hauskaa hommaa tiedossa, kun etsitään vaatteille uusia omistajia.
Ja aina kun kaipaan terapiatyötä, istun parvekkeen sohvalle leikkaamaan matonkuteita. Tänään tuntui kyllä jo ilmanalassa selkeä hyppäys viileämpään ja pyykkien ripustamisen jälkeen piti tulla sisälle lämmittelemään.
Oliskohan vielä ahkeruuskahvikupillisen paikka?
"Viipaleiden" emäntä puhui tänä iltana yhdistelmästä kahvin haku kaupasta ja pyykkivuoren selvitys. No, kahvia olin ostanut jo päivällä, mutta ajatus pyykkivuoresta alkoi tuntua suorastaan houkuttelevalta. Olinhan muutaman päivän lykännyt pyykinlaittoa milloin milläkin verukkeella: liian vähän aikaa tehdä niin suurimittainen projekti, keittiön pöydällä liikaa tavaraa, jotta siihen voisi pinota enää vaatteita, liian kuuma, liian väsynyt, mies lähtee ihan kohta töihin, mies tulee ihan kohta töistä, kohta pitää syödä, käsivarsia väsyttää jo valmiiksi.
Keitin kahvia ja tartuin toimeen. Oli kannustavaa ajatella, että toisessa päässä Suomea joku kohtalotoveri on ihan samassa hommassa (mikäli muilta töiltään kerkesi).
Pyykkivuoreni on huvennut pieneksi kumpareeksi. Tosin pyykinlaiton aikana (isojen alttista avusta huolimatta) muita hommia on noussut kuin sieniä sateella. Ainakin yksi homma on jo hyvällä mallilla ja aamulla sitten jatketaan.
Parvekkeella odottaa kolme kassillista vaatteita ja kenkiä, jotka miehen veli toi meille. Huomenna on hauskaa hommaa tiedossa, kun etsitään vaatteille uusia omistajia.
Ja aina kun kaipaan terapiatyötä, istun parvekkeen sohvalle leikkaamaan matonkuteita. Tänään tuntui kyllä jo ilmanalassa selkeä hyppäys viileämpään ja pyykkien ripustamisen jälkeen piti tulla sisälle lämmittelemään.
Oliskohan vielä ahkeruuskahvikupillisen paikka?
"Katso minuun pienehen"
Ei tarvita lemmikkiä, ei televisiota tai lastenelokuvia, tätien ja enojen huvitukseksi riittää kohta kaksivuotias.
Edellisestä tapaamisesta oli jo muutama päivä ja niinpä Melskan ympärillä pörrää jatkuvasti huomionkipeitä ja hellittelynhaluisia eri-ikäisiä tätejä ja enoja.
Melskalta kysyttiin äsken "onko kivaa, kun sä tuut meille 10. päivä yökylään?" Hyvin puhetta jo ymmärtävä lapsi vastasi:
- "Ei oo!"
Lapsenlapsi jäi tänne leikkimään ja äitinsä palasi kotiin laittamaan ruokaa. Maatalouskoululainen saa taas leikkiä teiniäitiä sydämensä kyllyydestä, kun kuuden pintaan palauttaa lapsen toiselle puolelle kaupunkia.
Melskan vanhemmat lähtevät 10. päivä Ruotsiin hautajaisiin. Heillä on hyvin raskas matka, joten on parempi, että keskittyvät matkaan kahdestaan ja elohopeapallero jää meille siksi aikaa.
Matka on raskas, mutta se on hyvä tehdä, jotta he voivat vielä kerran käydä kaikki läpi yhdessä koko perheenä ja sukuna. Läheisten tuki ja läsnäolo kun on pienen poismenneen tytön vanhemmille ja isovanhemmille parasta apua.
Tämä kesä jää meidän kaikkien mieleen upean kauniina kesänä, jonka hehkuun ja ihanuuteen annettiin kestettäväksi ja läpikäytäväksi suuri ja raskas taakka. Tämänkin hetken lohdutus on se, että pienen poismenneen tytön osa on nyt hyvä. Taakankantajat olemme me tänne jääneet.
Edellisestä tapaamisesta oli jo muutama päivä ja niinpä Melskan ympärillä pörrää jatkuvasti huomionkipeitä ja hellittelynhaluisia eri-ikäisiä tätejä ja enoja.
Melskalta kysyttiin äsken "onko kivaa, kun sä tuut meille 10. päivä yökylään?" Hyvin puhetta jo ymmärtävä lapsi vastasi:
- "Ei oo!"
Lapsenlapsi jäi tänne leikkimään ja äitinsä palasi kotiin laittamaan ruokaa. Maatalouskoululainen saa taas leikkiä teiniäitiä sydämensä kyllyydestä, kun kuuden pintaan palauttaa lapsen toiselle puolelle kaupunkia.
Melskan vanhemmat lähtevät 10. päivä Ruotsiin hautajaisiin. Heillä on hyvin raskas matka, joten on parempi, että keskittyvät matkaan kahdestaan ja elohopeapallero jää meille siksi aikaa.
Matka on raskas, mutta se on hyvä tehdä, jotta he voivat vielä kerran käydä kaikki läpi yhdessä koko perheenä ja sukuna. Läheisten tuki ja läsnäolo kun on pienen poismenneen tytön vanhemmille ja isovanhemmille parasta apua.
Tämä kesä jää meidän kaikkien mieleen upean kauniina kesänä, jonka hehkuun ja ihanuuteen annettiin kestettäväksi ja läpikäytäväksi suuri ja raskas taakka. Tämänkin hetken lohdutus on se, että pienen poismenneen tytön osa on nyt hyvä. Taakankantajat olemme me tänne jääneet.
maanantai 1. elokuuta 2011
Veljiä
Ihan äsken vasta huomasin, että meni se lemmekäs tekstari ("Ikävä jne") niin harakoille, kuin olla taitaa. Unohdin tyystin, että eihän se mies osaa vielä uudesta puhelimestaan kaivella viestejä esille. Kaiken lisäksi näyttää vahvasti siltä, että hänellä on pitänyt aika haipakkaa, kun ei ole soittanut kertaakaan tämän illan aikana. Jos päätepysäkeillä on viisikin minuuttia aikaa, saan noin kolme puhelua illassa ja asiat on kyllä niin tikusta tehtyjä. Voihan tietysti olla, että hän on jututtanut urakalla velipoikaansa, joka tänään kotiutui vaimonsa kanssa seitsemän kuukauden Tansanian-pestiltä. Jännityksellä ja mielenkiinnolla tietysti niitä kuulumisia odotellaan.
Kun miehen veli teki lähtöä Tansaniaan ennen vuodenvaihdetta, mainitsin, että olisi kiva lukea blogista matkan vaiheista. Tokihan kilttinä miehenä E. asiaan tarttuikin, mutta kovin jäi vaisuksi hänen kirjallinen antinsa Afrikan elämästä. Odottelin jännittävänkutkuttavia leijonakertomuksia yöllisine ampumavälikohtauksineen. Kun heti ensimmäisessä tekstissä saimme lukea, että vaimonsa oli laittanut ruuaksi pastaa ja lihapullia, tiesin, että ei näistä afrikkalaisia kyllä seitsemässä kuukaudessa tule millään. Tokihan nyt heidän arkensa hyvin teksteistä välittyi ja muutama kertomus safarireissustakin oli, mutta Sansibar oli kyllä taatusti romattisempi lomamatkakohde, kuin E. antoi tekstistä ymmärtää. He nimittäin tekivät pikaisen lomareissun Sansibarille ennen Suomeen tuloaan.
Toivotaan, että pääsevät Afrikkaan vielä toistekin, eivät ainakaan yhtään vaikuttaneet Suomeen ikävöivän.
...
Pikkuveli käväisi myöhäisen iltapäivän puolella, kun vaimonsa oli iltavuorossa ja vähän hailu olohan sitä on kotiinkaan ilman vaimoa lähteä. Kahvia hörpiskellessämme vanhin poikani totesi nukkuneensa viime yönä yhden tunnin.
No minäpä äitinä, vaikkakin täysi-ikäisen miehen äitinä, kysäisin, että "miksi nukuit tunnin?"
Pikkuveljeni vastasi kysymykseeni, kuin se olisi ollut ihan tyhmäkin kysymys, että "siksi se nukkui, kun sitä väsytti".
Nyt tiedän, miksi nuoret miehet saattavat nukkua yöllä: koska heitä väsyttää.
Pikkuveli tuli taas ihan sopivaisesti, joskin minua silloin tällöin oikeasti hävettää aina tehdä hänelle toimeksiantoja. Hän kuitenkin ymmärtää, että ihan pakkotilanteista on kysymys, jos tarvitaan kolmen kuukauden sisällä viidennet kuulokkeet tai vuoden sisällä kolmatta tietokonetta.
Kuitenkin sen lapsen, joka koht´sillään aloittaa sen koulun, jossa leikataan ja kammataan ihmisten hiuksia (en sitten millään opi muistamaan sen koulun nimeä), tietokone alkoi sammutella itseään ihan kiusaksi asti. Ja siinä määrin, ettei sen koneen kanssa voi tehdä enää yhtään mitään hyödyllistä tai ajankulullista.
Pikkuveli siis otti asian hoitaakseen, että "katsoo" uutta tahikka demokäytössä ollutta konetta tai muuten vain huoltoon päätynyttä uudenveroista.
Minulla on kaksi pikkuveljeä (siskoja ainoastaan sijaissiskoja; vanhempani olivat myös sijaisvanhempia)
mutta nuo kaksi loistoyksilöä vastaa kaikesta, mitä rakkaudelliseen veljeyteen kuuluu. Enkä nyt edes tarkoita luureja ja koneita, vaan myötäelämistä.
Kun miehen veli teki lähtöä Tansaniaan ennen vuodenvaihdetta, mainitsin, että olisi kiva lukea blogista matkan vaiheista. Tokihan kilttinä miehenä E. asiaan tarttuikin, mutta kovin jäi vaisuksi hänen kirjallinen antinsa Afrikan elämästä. Odottelin jännittävänkutkuttavia leijonakertomuksia yöllisine ampumavälikohtauksineen. Kun heti ensimmäisessä tekstissä saimme lukea, että vaimonsa oli laittanut ruuaksi pastaa ja lihapullia, tiesin, että ei näistä afrikkalaisia kyllä seitsemässä kuukaudessa tule millään. Tokihan nyt heidän arkensa hyvin teksteistä välittyi ja muutama kertomus safarireissustakin oli, mutta Sansibar oli kyllä taatusti romattisempi lomamatkakohde, kuin E. antoi tekstistä ymmärtää. He nimittäin tekivät pikaisen lomareissun Sansibarille ennen Suomeen tuloaan.
Toivotaan, että pääsevät Afrikkaan vielä toistekin, eivät ainakaan yhtään vaikuttaneet Suomeen ikävöivän.
...
Pikkuveli käväisi myöhäisen iltapäivän puolella, kun vaimonsa oli iltavuorossa ja vähän hailu olohan sitä on kotiinkaan ilman vaimoa lähteä. Kahvia hörpiskellessämme vanhin poikani totesi nukkuneensa viime yönä yhden tunnin.
No minäpä äitinä, vaikkakin täysi-ikäisen miehen äitinä, kysäisin, että "miksi nukuit tunnin?"
Pikkuveljeni vastasi kysymykseeni, kuin se olisi ollut ihan tyhmäkin kysymys, että "siksi se nukkui, kun sitä väsytti".
Nyt tiedän, miksi nuoret miehet saattavat nukkua yöllä: koska heitä väsyttää.
Pikkuveli tuli taas ihan sopivaisesti, joskin minua silloin tällöin oikeasti hävettää aina tehdä hänelle toimeksiantoja. Hän kuitenkin ymmärtää, että ihan pakkotilanteista on kysymys, jos tarvitaan kolmen kuukauden sisällä viidennet kuulokkeet tai vuoden sisällä kolmatta tietokonetta.
Kuitenkin sen lapsen, joka koht´sillään aloittaa sen koulun, jossa leikataan ja kammataan ihmisten hiuksia (en sitten millään opi muistamaan sen koulun nimeä), tietokone alkoi sammutella itseään ihan kiusaksi asti. Ja siinä määrin, ettei sen koneen kanssa voi tehdä enää yhtään mitään hyödyllistä tai ajankulullista.
Pikkuveli siis otti asian hoitaakseen, että "katsoo" uutta tahikka demokäytössä ollutta konetta tai muuten vain huoltoon päätynyttä uudenveroista.
Minulla on kaksi pikkuveljeä (siskoja ainoastaan sijaissiskoja; vanhempani olivat myös sijaisvanhempia)
mutta nuo kaksi loistoyksilöä vastaa kaikesta, mitä rakkaudelliseen veljeyteen kuuluu. Enkä nyt edes tarkoita luureja ja koneita, vaan myötäelämistä.
Jotakin marjaista joka päivä
Miehen työhousuista löytyi lappu "vesipesu kielletty" siinä vaiheessa, kun ripustin niitä henkariin parvekkeelle kuivumaan. Hän on pitänyt töissä omia "epävirallisia" housuja, kun firman housuissa on materiaalina villaa ja se ei ole tuntunut helteillä oikein miellyttävälle materiaalille nihkeätä ihoa vasten.
En viitsinyt pesumokasta mainita miehelle mitään, tein vain tunnin töitä prässirätin ja höyryraudan kanssa, että sain housuista asiallisen näköiset. Minulla on kalvakka mielikuva, että olisin todellakin edellisellä kerralla käyttänyt housut pesulassa. Katsotaan, minkä näköiset ne on, kun mies tulee töistä.
Olen ihan turhaan pitänyt mansikkakermakakkua kesän kruununa. Tänään mies pyysi mustikkakakkua. Tein sokerikakkupohjan, kipaisin hakemassa Jorin Torilta litran mustikoita (6e!) ja vatkasin kerman. Pikaisesti väsätty kakku oli niin herkkua, että Tirtettakin söi kaksi isoa palaa. Kukaan veljistä ei pystynyt samaan.
Puhuin äidin kanssa pitkän puhelun, kun edellisestä soittokerrasta oli jo aikaa. Se, mitä äiti kertoi mummolan metsässä olevista mustikoista ja vadelmista on sellainen asia, etten edelleenkään voi siitä tuskatta puhua.
Mies ehdotti, että jos vain olisi käytännössä mahdollista, minun pitäisi mennä mummolaan muutamaksi päiväksi marjaan. Sanoin, että tulisipa kalliita marjoja. Edestakaisen matkan hinnalla kun ostaa pakastimensa puolilleen. Se on karvas totuus. Ja onneksi se käytännön mahdollisuuskin on mahdottomuus.
Alakerran päiväkodin kesäloma loppui ja nyt pihassamme vilisee paljon lapsia. Tirtetta löytää joukosta silloin tällöin uuden kaverin. Myös kirjastoauton kesäloma loppui ja tuntuu, kuin olisi palattu taas normaalielämään.
Lapset kyllä välttelevät koulusta puhumista, mutta vähän kerrassaan olen jo alkanut rukkaamaan heidän nukkumaanlähtöään aikaisemmaksi.
Terästän nihkeätä työintoani laittamalla miehelle töihin häirikkövaimotekstarin (joita hän joka päivä ruinaa, mutten koskaan viitsi lähettää) ja sitten tartun taas pyykkitiskihärkää sarvista.
En viitsinyt pesumokasta mainita miehelle mitään, tein vain tunnin töitä prässirätin ja höyryraudan kanssa, että sain housuista asiallisen näköiset. Minulla on kalvakka mielikuva, että olisin todellakin edellisellä kerralla käyttänyt housut pesulassa. Katsotaan, minkä näköiset ne on, kun mies tulee töistä.
Olen ihan turhaan pitänyt mansikkakermakakkua kesän kruununa. Tänään mies pyysi mustikkakakkua. Tein sokerikakkupohjan, kipaisin hakemassa Jorin Torilta litran mustikoita (6e!) ja vatkasin kerman. Pikaisesti väsätty kakku oli niin herkkua, että Tirtettakin söi kaksi isoa palaa. Kukaan veljistä ei pystynyt samaan.
Puhuin äidin kanssa pitkän puhelun, kun edellisestä soittokerrasta oli jo aikaa. Se, mitä äiti kertoi mummolan metsässä olevista mustikoista ja vadelmista on sellainen asia, etten edelleenkään voi siitä tuskatta puhua.
Mies ehdotti, että jos vain olisi käytännössä mahdollista, minun pitäisi mennä mummolaan muutamaksi päiväksi marjaan. Sanoin, että tulisipa kalliita marjoja. Edestakaisen matkan hinnalla kun ostaa pakastimensa puolilleen. Se on karvas totuus. Ja onneksi se käytännön mahdollisuuskin on mahdottomuus.
Alakerran päiväkodin kesäloma loppui ja nyt pihassamme vilisee paljon lapsia. Tirtetta löytää joukosta silloin tällöin uuden kaverin. Myös kirjastoauton kesäloma loppui ja tuntuu, kuin olisi palattu taas normaalielämään.
Lapset kyllä välttelevät koulusta puhumista, mutta vähän kerrassaan olen jo alkanut rukkaamaan heidän nukkumaanlähtöään aikaisemmaksi.
Terästän nihkeätä työintoani laittamalla miehelle töihin häirikkövaimotekstarin (joita hän joka päivä ruinaa, mutten koskaan viitsi lähettää) ja sitten tartun taas pyykkitiskihärkää sarvista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)