Aikainen pappa se mummon nappaa

Tämän torpan mummo ja pappa heräsi kello viisi. Herääminen kesäaurinkoon oli suorastaan ilo, sydäntalven aikaan se tuntuisi kidutukselta. Kuudelta tuli 1v 9kk tytön sirppana, ei voi sanoa tyllerö. Pohdiskelimme äitinsä kanssa, että näyttää siltä kuin kieli olisi jäänyt jalkojen alle. Lupaavasti alkanut puheenkehitys on jäänyt toiselle sijalle vilistämisen jälkeen. Harvemmin tytön näkee kävelevän, tavallisesti hän juoksee. Mutta kyllä ihan kaiken tarpeellisen mummo ja pappa ymmärtää. Ja sanoja houkutellaksemme emme kaikkea edes ole ymmärtävinämme.

Nyt on sellainen tilanne, että perheen työläiset ovat lapsia ja vanhemmat luuhaavat kotona. Kotona oleilevat "työttömät" alaikäiset täytyy valjastaa näihin lukuisiin rästihommiin. Lohdullinen tilanne sikäli, että ne hommat eivät lopu koskaan.

Kesäkuun alun tapaan pitää armeija tykistöharjoituksia jossakin veden äärellä. Kun ensimmäinen jysähdys kuului, luulin pyykkikoneen lentäneen seinälle.

Pyykkiä pestään, astioita tiskataan, ruokaa laitetaan ja lapsia hoidetaan. Siinä tämän päivän tärkeimmät hommat.

Turvallisilla linjoilla jatketaan, paitsi että tykkien jytke meinaa herättää päiväunia nukkuvan lapsenlapsen.

"Kyllä minun isi kiikuttaa sinua"

Vaikka ne mummolassaolijat ovat tämän perheen hiljaisimmasta päästä, tuntuu kolmen poissaolo outona hiljaisuutena. Perheessä on tällä hetkellä vain 9 lasta kotosalla ja on niin ankean hiljaista. Edes yhden lapsenlapsen läsnäolo ei saanut kunnon meininkiä kasaan, Melskan touhut olivat kuin hyttysen ininöitä. En usko, että aikainen herätyskään olisi asiaan vaikuttanut, koska nukuimme jo varhain aamupäivällä tytön kanssa kunnon nokoset. Soitin mummolalapsille ja Maatalouskoululaiselle ei saanut yhtään puhua Melskasta, uhkaa kuulema tulla ikävä.

Mies yrittää itsepintaisesti motivoitua lomailuun. Suurimman osan päivää on oleskellut pihalla koko talon lapsenvahtina. Tirtetta juoksuttaa milloin ketäkin kaveriaan isin luo ja pyytää "pikajuna Meksikon". (Lapsi istuu polvella, polvea körötellään laulun tahtiin ja sitten isi laulaa: "pikajuna Meksikon, kiitää halki aavikon".) Välillä isi sukeltaa piikkipuskasta jonkun potkupalloa, välillä hilpasee portille pelastamaan karkaavaa pörröpäätä.

Talon lapset ovat jo niin tutustuneet Tirtetan isään, että äskenkin yksi nyki isiä paidanhelmasta ja pyysi vaativalla äänellä: "nyt on minun vuoro, kiikuta minua".

Siinä missä viime kesänä Tirtetta sanoi kavereilleen, että "minun isi ei anna sinulle vettä!" on mustasukkaisuus isistä vaihtunut ylpeyteen, että "minun isi kyllä kiikuttaa sinua".

Isin isovanhemmuus joutui yhtenä päivänä tarkkaan syyniin. Tirtetta puristi isiä käsivarresta ja sanoi:

- "Et sinä ole mikään oikea pappa! Papoilla tää on pehmeetä ja sinulla ihan tiukka".

Äsken mies vähän arvosteli koneella roikkumistani = sähköpostittelua, pankkiasioiden hoitoa, blogien silmäilyä.

Puolustelin, että tämä on harrastukseni, niinkuin miehellä kuntosalilla käynti.

Rakkaan mieheni vastaus:

- "Jos minä reenaisin noin paljon, olisin elämäni huippukunnossa". 

Miehellä vielä kolmisen viikkoa lomaa jäljellä.

Kyläilijöitä

Ilokseni huomasin kesäloman ensimmäisen päivän sujuneen kaikilta ilman koulunloppumisahdistusta. Ehkä ovat kaikki koululaiset jo saaneet niin monta kertaa harjoitella kesäloman viettoa, että alkavat sen jo osata. Kukaan ei ole pahemmin tapellut, eikä kukaan ole valittanut toisen sukista tai jaloista. (Yleisin valituksen aihe suurperheessä on toisten perheenjäsenten jalat tai sukat.)
Mammakin vetäisi loman alkamisen kunniaksi yli tunnin päiväunet ja nyt on olo, kuin alkaisi toista päivää. Aamulla tulee lapsenlapsi hoitoon jo kuuden pintaan, joten pirtsakkana saa ollakin itse kukin. Tytär vähän pahoitteli, kun sai työkeikan "huitsin kukkelista", mutta lohduttelin, että kunhan vain itse jaksaa, niin kyllä me Melskan kanssa nukutaan vaikka viidet päiväunet, että jaksetaan. Pääasia, että Melskan äidillä on töitä.

Iltaimuroinnin aikana otin viimein pikkutyttöjen toppahaalarit pesuun. Tavallisesti uskallan tehdä sen vasta juhannuksen seutuun, mutta nyt näyttää sen verran lupaavalta kelien suhteen, että eiköhän villatakeilla pärjätä  jo tämä kesä.

Olin juuri saanut silmäni auki päivänokosilta, kun naapurista kiikutetaan meille upeaa vadelmakakkua. Juhlivat eilen lakkiaisia ja kakunsyöjät olivat näköjään suotta ujostelleet. Meillä hoidettiin aika ripeästi se kakku ujostelematta. Alkuviikolla olleiden pihatalkoiden jälkeen taloyhtiön "täti" toi loput Kabanossi-paketit ja limupullot meille. Aika monet osaavat viisaasti päätellä, että jos on ruokaa, jolle ei löydy syöjiä, voi kysäistä meiltä apua ongelmaan.
Vähitellen alan pähkäilemään mukavasti  helteelläkin roudattavia leipomuksia juhannuksen juhlintaan. Olen Kuopion veljen kanssa luvannut järjestää ruokahuollon. Äiti täyttää 70 silloin juhannuksen seutuvilla ja vaikka hän ei mitään "kutsujuhlia" järjestäkään, niin aina niitä satunnaisia ohikulkijoita Lautakankaalla piisaa. Ja pelkkää omaakin väkeä on varmaan rapiat 30 henkeä.

Lapsuudessani ja varsinkin isän vanhempien eläessä, kesäaikaan kuului runsas vieraiden kyläily Lautakankaalla.
Tila sijaitsee aivan valtatien varrella ja osui monien sukulaisten ja tuttavien lomareittien varrelle. Lisäksi paikka oli selvästi suvun "keskus". Oli hyvin tavallista, että kesällä joka päivä pyörähti joku kylässä enemmän tai vähemmän aikaa. Yövieraatkaan eivät olleet harvinaisia. Oman mielenkiintoisen lisänsä toi satunnaiset avuntarvitsijat, joilta oli loppunut autosta polttoaine, kulkupeli oli särkynyt tai oli ajettu ojaan.
Mielenkiintoisin avuntarvitsija on 27:n vuoden takaa. Oli joulun aatonatto. Meillä oli eteiset ja tupa täynnään piparipeltejä. Oli sankka lumipyry ja tiellä oli huono näkyvyys tuiskuttavan lumen takia. Sisälle tulee tuntematon naishenkilö, joka oli ajanut talomme kohdalla toisen auton perään ja vielä niin rajusti, että hänen autonsa ei ollut enää ohjattavissa. Nainen soittaa meiltä miehelleen, joka ensi sanoikseen kysyy, kuinka autolle kävi.
Juteltuamme selviää, että nainen oli matkalla Lappeenrantaan kotiinsa. Minä siinä mainitsen, että aloitan tammikuussa opinnot Lappeenrannan sairaanhoito-oppilaitoksessa apuhoitajajaostossa. Naisen silmät laajevat suureksi kuin lautaset:
- "Minä olen sinun tuleva sairaanhoidon opettajasi!"
Sillä aikaa kun nainen sai ruokaa ja kahvia, isäni värkkäsi paksusta puuparrusta aisan, jolla hän kiinnitti kolaroidun auton oman autonsa perään. Isä hinasi auton Lappeenrantaan ja opettajani pääsi kotiinsa muistorikkaan reissunsa jälkeen.
Koko opiskeluni ajan minulla oli hyvin lämpimät ja tuttavalliset välit tämän ihanan opettajan kanssa ja valmistujaisjuhlassani otettiin monta kaunista kuvaa, joissa tämä viehättävä nainen oli vanhempieni seurassa.
Kerran olen tavannut opettajaani valmistumiseni jälkeen. Törmäsimme toisiimme Stockmannin hississä.

Kaksi onnekasta lähti mummolaan

Huomaan eläväni aika lailla mieli jakautuneena. Fyysiset läskit on Helsingin kodissa ja henkisestikin yritän silloin tällöin olla täällä majaileville lapsille läsnä, mutta ajatukset kulkee mummolan polkuja, mieli huiskii hyttysiä korvallisilta.
Eilen lähti hyvin, hyvin onnellinen ensi syksyn ekaluokkalainen ja yksi iso poika Pikkuveljen ja Tämän Vaimon kyydillä mummolaan. Tytöllä oli mukanaan sylillinen pehmoleluja ja keppihevonen, mutta tiedän, että omat lelut jäävät mummolassa unohduksiin, kun joka nurkka pitää koluta.
Laitoin mummolle pussillisen uusia perunoita maitokylmälaukussa ja heille on luvassa tänään lähes kadehdittava päiväruoka: enoni oli tuonut aamutuimaan suuren savustetun lahnan... Älkää puhuko minulle savulahnasta tai -muikuista!

Tirtetta odotti kärsivällisesti isin pukeutumista, kun olivat lähdössä kirkkoon. (Isin kirkkohousutkin löytyi silityskorista.)
- "Iskä, sinä olet hidas" oli kärsivällisen odottajan huomio.
Pientä säätämistä oli Tirtetan pukuvalinnassa, mutta kun lähtö uhkasi tyssätä vaatteista ronklaamiseen, kelpuutti päälleen, mitä äiti ehdotti. Jos hän saisi valita, lähtisi pinkissä tyllimekossa ja korkokengissä sekä kauppaan, että kirkkoon.

Eilinen koulujenpäättymisoperaatio vei kaikki mehut, vaikken istunut ainoassakaan kevätjuhlassa. Tänä vuonna ei onneksi ollut omassa, eikä sukulaisten perheissä suurempaa juhlittavaa, mutta silti päiväni oli yhtä juoksemista.
Ajattelin, kun kahta varustin mummolaan lähtemään, mitä onkaan sitten, kun lähtijöitä on tusina.
Eilisen ehdoton ilonpisara koko perheelle oli ekaluokkalaisen poikakullan kotiinkantama kipsinen pojanpää.
Ja pulloja olisi löytynyt niin paljon, kuin olisi jaksanut kotiin kantaa. Me jaksoimme vain 60:n euron arvosta.

Maalaisjuntti Stockmannilla

Olin erehtynyt ostamaan tyttäreltä Stocmannin lahjakortin ja kylillä käydessäni ajattelin muuttaa kortin tavaraksi.
En ole varmaan kolmeen vuoteen käynyt keskustan Stockmannin ruokaosastolla, jota kutsutaan "Herkuksi".
Sitten viime käynnin ruokaosasto oli läpikäynyt remontin ja suurehkon laajennuksen.
Tunsin itseni ihan totaalisen maalaisjuntturaksi siellä ehostettujen rouvien ja kravattikaulaisten herrojen joukossa. Paljon näkyi nuortakin väkeä olevan ja tilojen väljyyden takia näköjään ihmiset uskaltautuivat paikalle jo lastenrattaidenkin kanssa. Ennenhän sinne ei mahtunut kärrien kanssa mihinkään aikaan päivästä.

Joka on paikalla käynyt, ymmärtää, miksi siellä tulee epäuskoinen olo, jos ei ole yksityiskohtainen ostoslista matkassa. Vadelmahillopurkin jätin ostamatta sen takia, etten osannut päättää yli kahdestakymmenestä eri purkista, minkä ottaisin. Kaurahiutaleet jätin ostamatta, koska ne maksoivat huimasti enemmän, kuin lähikaupassamme. Voita en ostanut, koska puoli kiloa Valion voita maksoi 1,20 e enemmän kuin omassa S-marketissamme.
Ostin Vaasan Ruispaloja , banaaneja ja papuja, koska niiden hinta oli suurin piirtein sama, kuin omassa kaupassa. Edes vessapaperia en raskinnut ostaa.
Vielä viimeinen silaus maalaisjunttifiiliksiin. Kassalla huomasin, että kauppakassiksi varaamani Ikean sininen suurehko tavarankantoväline ei oikein istunut ympäristöön. Totesin vain mielessäni, että tuleepa profiiliin osuvasti sopivaa aineistoa blogifaneille jaettavaksi.
Neljän kympin lahjakortista jäi vielä kymppi käyttämättä: en keksinyt mitään ostettavaa.
Jos lomamatkailette Helsingissä ja ette välttämättä halua ostaa papupurkkia kummempaa, kannattaa käydä Stockmannin Herkussa. Jos haluatte saada elintarvikkeita Suomen laajimmista myyntivalikoimista, menkää samaan paikkaan.

Palveluja piisaa

Ekaluokkalaista harmitti aamulla hurjasti, kun toinen silmä oli tulehtunut niin rajusti, ettei kouluun ollut menemistä. Varmaan oli eilen hangannut silmiä likaisin käsin. Tavallisesti tuonnäköiset tulehdukset paranee parissa päivässä itsestään. Harmi oli vain, kun poika ei päässyt luokan "piknikille".
Yhtenä päivänä mietin, missä vaiheessa "retki" tai "eväsretki" on muuttunut "piknikiksi". Minulle tulee edelleen sanasta "retki" mieleen äidin pullanleipomispäivänä pikkuveljen (sen nykyisen Kuopion veljen) kanssa kujan halkopinoille tehty huvittelumatka. Pullossa oli viinimarjamehua ja pussissa kuumaa pullaa ja siellä koivuntuoksuisen halkopinon nokassa istuimme ja retkeilimme. Maisemien katselu kuului ohjelmaan samoin puu- ja metsäasioista keskustelu. Pitäisiköhän viedä juhannuksena molemmat veljet pullaretkelle halkopinojen paikalle, katsella maisemia ja pohdiskella metsäasioita...

Huomenna lähtevät Pikkuveli vaimonsa kanssa mummolaan jatkamaan lomansa viettoa. Kahdeksasluokkalaiselle ilmoitettiin, että hän on lähdössä mummolaan heidän mukanaan. Mummo on jo varustanut pojalle huoneen pedattuine sänkyineen, kaikkineen.
Maatalouskoululainen oli äsken papan kanssa "kirkolla". (Tarkoittaa kirkonkylällä käyntiä, asiointia, kaupassakäyntejä ja sen sellaisia.) Mummolasta tulee matkaa kirkolle 14 kilometriä. Tarkkaan täytyy etukäteen asiat  järjestellä, että muistaa sitten kaikki hoitaa. Kerran viikossa taitavat nykyään mummo ja pappa kirkolla käydä, kun keskiviikkoisin ladon takana käyvästä myymäläautosta saa ruokatäydennystä.
Meidän palvelutarjonta puolen kilometrin säteellä on äkkiä muistellen tätä luokkaa:
apteekki, kaksi koulua, kymmenkunta päiväkotia, K-market, Citymarket, S-market, K-rauta, 2 R-kioskia, 3 hammaslääkäriasemaa, 2 lääkäriasemaa, 3 kukkakauppaa, konservatorio, kirkko, puolen tusinaa kahvilaa, lukematon määrä kaljanjuontipaikkoja, yhtä lukematon määrä erilaisia ravintoloita, Mc Donalds, Hesburger, kaupungin vuora-asuntotoimisto, lasten kirjasto, Verkkokauppa, suutari ja tusinan verran kampaamoja ja kauneushoitoloita.
Minä en tiedä, ovatko ihmiset palveluihin tyytyväisiä. Minusta täällä on kaikkea liiankin kanssa, mutta niin kai se täytyy kaupungissa olla.

Pullopojat tienanneet tänäänkin

Olen saanut tänään mieheltä kaksi puhelua.
Toinen puhelu tuli tuolta kanavan toiselta puolelta ja jollei tuota suurta valkoista kerrostaloa olisi tuossa Harmajankadun kulmassa, olisin keittiön ikkunasta nähnyt soittajan.
Miehellä oli todella tärkeää asiaa. (Huom! Hän on nyt kesälomalla.)
- "Voisitko sinä tai joku muu jouten oleva, tuoda minulle muovikassin? Löysin niin paljon tölkkejä, etten saa niitä kannettua kotiin. Jos kukaan ei tuo kassia, riisun aluspaitani ja kannan tölkit nyytissä kotiin".
En halunnut tarjota viereisen kerrostalon asukkaille outoa esitystä paidanriisumisen muodossa, joten nappasin muovikassin ja kipitin paikalle.
Kaksi litraa maitoa tuli hankittua sekä iltakävely raikkaassa tuulessa miehen seurassa.
(Mies lupasi palkita ruhtinaallisesti kassin tuojan, joten sain pitää hänen tölkkisaaliinsa.)

Tuntia myöhemmin mies soittaa taas.
-" Menin iltakävelylle (valkoinen valhe, kyseessä oli pullojen etsintä) tänne Hietsuun ja vastaan käveli kuusi poikaa, joista neljä on todistettavasti meidän poikia. Kolme nuorinta niistä neljästä on niin likaisia ja haisevia, että käskin niiden tulla suorinta tietä kotiin. Mene pihalle roskiksen portille niitä vastaan ja toimita ne heti suihkuun, ne haisee".
Se ainoa puhdas poika siitä joukosta oli vanhin poika, joka oli käynnyt rannalla pelaamassa ja pikkupojat olivat harrastaneet pullopisneksiä. Isoveli oli ystävällisesti toimittanut kyseenalaisen joukkion pois ihmisten ilmoilta.
Onneksi huomenna on vielä koulupäivä, niin on ipanat päivähoidossa. Mitähän nuo pullopojat (miehet) kerkiääkään tämän kesän aikana keksiä?