Tirtetalla oli heti aamuhämärissä hammaslääkäri. Menimme "korvapuustihammaslääkäriin", joka tarkoittaa Kivelän hammashoitolaa. Korvapuustinimitys johtuu sairaalan kahvilan korvapuusteista, joiden tuoksu huumaa jo ulko-ovella.
Olen reilut 20 vuotta kuskannut lapsia hammaslääkäreissä satoja kertoja. Olen tutustunut kymmeniin sen alan ammattilaisiin. Meillä on ollut niin, että puolet lapsista on selvinnyt pelkillä rutiinitarkistuksilla ilman reiän reikää, mutta toisella puolella on sitten ollut reikiä enemmän tai vähemmän. Samaa ruokaa kaikki lapset syö, sama terveyskasvatus on annettu äidille vuodesta toiseen ja samat hampaidenpesuopit on läpikäyty. Tirtetankin kohtaloksi koitui pari reikää hampaissa, joista yksi paikattiin noin kuukausi sitten ja tänään toinen.
Hammaslääkäri, jonka hoitoon Tirtetta pääsi, on kyllä lasten hammaslääketieteen kunniatohtori ja emeritusprofessori. En ikinä ennen ole nähnyt niin lahjakasta lapsipotilaiden käsittelijää, kuin tuo nainen on. Siinä vaiheessa, kun viisivuotias kiipeää hammaslääkäri tuolille hampaanpaikkaustarkoituksessa, on enää turha marmattaa lapselle tai äidille, että "kuinkahan paljon teillä napostellaan tai juodaan happamia mehuja". Tällä ammattilaisella on kuitenkin niin riemukkaan kannustava ja innostava suhtautuminen lapseen, että puudutus ja paikkaus on lapselle sellaista itsetunnon kohotusta, että Tirtettakin tunsi itsensä vähintään Euroopan kuningattareksi noustessaan viiden minuutin paikkausoperaation jälkeen lääkärin tuolilta.
Ensiksikin lääkäri rupatteli lapselle innostavasti taukoamatta. Hän lisäksi tiesi, millä potilas saadaan lääkärin puolelle.Hän sanoi aluksi, että " sinun hampaat hoidetaan nyt timantilla ja ruusulla!"
Kun Tirtetta paikkauksen tuoksinnassa piipitti välillä "haluavansa kotiin", lääkäri otti häntä kädestä ja sanoi:
"kultapieni, sinä ole niin reipas tyttö, tämä on ihan kohta valmis ja sitten pääset kotiin".
Välillä lääkäri sipaisi hellästi poskesta, kehui ja kannusti.
Kun viisivuotiaan hampaiden hoito oli tuollainen itsetuntoa kohottava kokemus, olisi ollut mielenkiintoista nähdä, kuinka sama lääkäri käsittelee 99-vuotiasta potilasta. Hänellä oli ollut jokin aika sitten niin iäkäs asiakas.
Taito käsitellä lasta noin jännittävässä, monia lapsia myös pelottavassa tilanteessa, on aika harvinainen. Useimmat hammaslääkärit ovat täällä ystävällisiä ja asiallisia, mutta noin totaalinen onnistuminen työssä lapsen huomioonottamisen hienosäätöä myöten on hyvin harvinaista. En usko, että kukaan voi enää paremmin tuota tehdä.
Kuinka monta kertaa, äidit, lapsenne on pompannut hammaslääkärin tuolista puudutuksen ja paikkauksen jälkeen silmät sädehtien ja ääni onnesta raikuen:
- "Äiti, se oli tosi kivaa! Ei sattunutkaan yhtään!"
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
maanantai 28. marraskuuta 2011
Kuuleeko korvat, näkeekö silmät
Koska tämä viikko huipentuu vasta perjantaina Kangasniemelle lähtöön, on koottava ajatuksensa, jotta viikon muut hoidettavat asiat tulee järjellisesti hoidettua.
Kun eilen illalla juttelin äidin kanssa puhelimessa ja ajattelin mummolakäyntiä, alkoi sormenpäitäni pistellä. Sanoin äidille, että nyt tiedän, mitä sanonta "sormet syyhyää" oikein tarkoittaa. En muista, milloin jännittynyt odotus olisi purkautunut noin selvänä "fyysisenä oireena". Kyllähän nyt "perhosia on vatsassa" ja muuta sen sellaista, mutta lähdön tuntuminen sormissa olikin ihan uutta.
Muistilistaa, mitä pitää muistaa ottaa mukaan, alan jo varmaan tänään väsätä. 17-vuotias on luvannut tehdä lakkajuustokakun meille hirvipaistin jälkiruuaksi. Torppasin mummon ehdotukset jostakin ruokapaikasta perunkirjoitusten jälkeen ja menemme siis kotiin syömään hirvipaistia ja papan perunoita. Mitä muuta olemme aikoneet saada aikaan kirkollakäynnin lisäksi, onkin sitten niin paljon, että joulukuun päivänvalo taitaa loppua kesken. Mutta pääasia on nyt se, että tärkeät asiat saadaan hoidettua.
Haikailuni "mitähän minä tekisin" on saanut päivänselvän vastauksen. Keskityn entistäkin suuremmalla tarkkaavaisuudella ja ajatuksella perheen hyvinvointiin ja lasten asioiden hoitamiseen. Vaikka olen täällä lähes aina läsnä, tulee tilanteita, jolloin jonkun lapsen viestit jäävät huomaamatta. Kaikki lapset kun eivät tule suoraan asioitaan puhumaan, eivät huoliaan toitottele. Eritoten on äidin kaikkien huomioaistien oltava valppaina, jos kyseessä on lapsi, jolla on todettu kielellisiä vaikeuksia. Silloin lapsen viestiminen täytyy tulkita paljon muustakin kuin sanallisista viesteistä.
Lapsenlapsi lisää sanallisia viestejään päivä päivältä. Tänään pappa on kuullut jo monta selvitystä alkulauseella "pappa hei, arvaa mitä..."
Kun eilen illalla juttelin äidin kanssa puhelimessa ja ajattelin mummolakäyntiä, alkoi sormenpäitäni pistellä. Sanoin äidille, että nyt tiedän, mitä sanonta "sormet syyhyää" oikein tarkoittaa. En muista, milloin jännittynyt odotus olisi purkautunut noin selvänä "fyysisenä oireena". Kyllähän nyt "perhosia on vatsassa" ja muuta sen sellaista, mutta lähdön tuntuminen sormissa olikin ihan uutta.
Muistilistaa, mitä pitää muistaa ottaa mukaan, alan jo varmaan tänään väsätä. 17-vuotias on luvannut tehdä lakkajuustokakun meille hirvipaistin jälkiruuaksi. Torppasin mummon ehdotukset jostakin ruokapaikasta perunkirjoitusten jälkeen ja menemme siis kotiin syömään hirvipaistia ja papan perunoita. Mitä muuta olemme aikoneet saada aikaan kirkollakäynnin lisäksi, onkin sitten niin paljon, että joulukuun päivänvalo taitaa loppua kesken. Mutta pääasia on nyt se, että tärkeät asiat saadaan hoidettua.
Haikailuni "mitähän minä tekisin" on saanut päivänselvän vastauksen. Keskityn entistäkin suuremmalla tarkkaavaisuudella ja ajatuksella perheen hyvinvointiin ja lasten asioiden hoitamiseen. Vaikka olen täällä lähes aina läsnä, tulee tilanteita, jolloin jonkun lapsen viestit jäävät huomaamatta. Kaikki lapset kun eivät tule suoraan asioitaan puhumaan, eivät huoliaan toitottele. Eritoten on äidin kaikkien huomioaistien oltava valppaina, jos kyseessä on lapsi, jolla on todettu kielellisiä vaikeuksia. Silloin lapsen viestiminen täytyy tulkita paljon muustakin kuin sanallisista viesteistä.
Lapsenlapsi lisää sanallisia viestejään päivä päivältä. Tänään pappa on kuullut jo monta selvitystä alkulauseella "pappa hei, arvaa mitä..."
tiistai 22. marraskuuta 2011
Elämän oppilapsena
Minulla on muutaman viikon ollut olo kuin koiralla, joka yrittää itsepintaisesti saada hampaillaan hännästään kiinni. En oikein tiedä, olenko vain malttamaton, mutta mieli ei oikein ole töiden tasalla. En usko, että surutyön vaiheellakaan on juuri tekemistä tämän asian kanssa. Isän ikävä pompahtaa silloin tällöin ohimoille ja silmiä alkaa kirvellä ja sydäntä ahdistaa. Tänään, marraskuun 22. päivä, Siljan päivänä, on isäni syntymäpäivä. Isä olisi täyttänyt 76 vuotta. Niin ikävä ei tänään ole ollut, että vesi olisi silmistä tippunut.
Mutta se hännän tavoittelu. Päällisin puolinhan ulkopuolisestakin saattaa näyttää siltä, että minulla riittää kohtuullisesti puuhaa tässä elämäntilanteessa. Mies tekee yötyötä. Arkiaamuisin lähtee 9 koululaista ja lähes joka arkiaamu saan seitsemän korvilla kaksivuotiaan hoitoon. Vaikka aamupäivät sujuvat hiljaisissa ja leppoisissa merkeissä miehen nukkuessa ja 5-ja 2-vuotiaiden kanssa touhutessa, niin puolen päivän jälkeen alkaa koululaisia tipahdella nälkäisinä takaisinpäin ja heitä riittää aina neljään asti, jolloin lähtee myös lapsenlapsi hoidosta. Iltaruoka tehdään tavallisesti kuudelletoista ja jotta se valmistuu neljäksi, on viisainta aloittaa valmistelut jo heti puolenpäivän jälkeen.
Nyt uutena virkistyksenäni on kahdesti viikossa toteutuva käynti Pasilassa kristillisellä koululla. 17-vuotias on sijaisena täällä kotona sillä aikaa kun rentoudun siivoamalla kaikessa rauhassa. Jos siivoan oikein perusteellisesti, aikaa kuluu vain kolmisen tuntia.
Kuitenkin minulla on tunne, että tässä ei ole vielä kaikki. Ikäänkuin jotakin puuttuisi. Niinpä hommasin itselleni oikean palkkatyön. Sain paikan ilmoitusmyyjänä, jota työtä olisi voinut tehdä kotoa käsin. Työnantaja ei olisi kontrolloinut työaikoja mitenkään, olisin itse voinut määritellä työn määrän. Työ itsessään vaikutti ihan yksinkertaiselta, jopa leppoisalta ja kun minulla ei ollut mitään aikeita ruveta rikastumaan, en todennäköisesti olisi saanut siitä suurta stressiäkään.
Sain sähköpostilla työsopimuksen luettavaksi ja aloin vääntää ja kääntää asiaa. Työsopimusta tarkemmin pohdittuani huomasin, että ei ole minusta tällaista sopimusta allekirjoittamaan.
Tokihan sain mielenrauhan heti päätöksen tehtyäni ja laitettuani viestiä työnantajalle, että en voi sopimusta allekirjoittaa. Nyt vain ihmettelen ja tavoittelen taas häntääni, että mikähän päähänpisto tuokin nyt minulta oli. Kotoa käsin tehtävä työ kun kuulosti juuri minulle sopivalta.
Täytyy tässä katsella ja ihmetellä. Entinen Maatalouskoululainen oli tänään Diakoniaopiston talouskoulun pääsykokeessa. Toivon mukaan pääsee tammikuussa koulunpenkille. Hänellähän jäi maatalouskoulu ainakin toistaiseksi odottelemaan, kun selän skolioosivaivat alkoivat vaatia jatkuvaa kipulääkitystä.
Olisihan sitä "kotoa käsin" tehtävää opiskeluakin tarjolla. Melskan nukkuessa voisi opiskella. Mutta jotakin ihan muuta kuin matematiikkaa. Lukio-opintoni tyssäsivät toisena vuonna matematiikkaan ja sen kyllä kierrän nyt kaukaa.
Mutta se hännän tavoittelu. Päällisin puolinhan ulkopuolisestakin saattaa näyttää siltä, että minulla riittää kohtuullisesti puuhaa tässä elämäntilanteessa. Mies tekee yötyötä. Arkiaamuisin lähtee 9 koululaista ja lähes joka arkiaamu saan seitsemän korvilla kaksivuotiaan hoitoon. Vaikka aamupäivät sujuvat hiljaisissa ja leppoisissa merkeissä miehen nukkuessa ja 5-ja 2-vuotiaiden kanssa touhutessa, niin puolen päivän jälkeen alkaa koululaisia tipahdella nälkäisinä takaisinpäin ja heitä riittää aina neljään asti, jolloin lähtee myös lapsenlapsi hoidosta. Iltaruoka tehdään tavallisesti kuudelletoista ja jotta se valmistuu neljäksi, on viisainta aloittaa valmistelut jo heti puolenpäivän jälkeen.
Nyt uutena virkistyksenäni on kahdesti viikossa toteutuva käynti Pasilassa kristillisellä koululla. 17-vuotias on sijaisena täällä kotona sillä aikaa kun rentoudun siivoamalla kaikessa rauhassa. Jos siivoan oikein perusteellisesti, aikaa kuluu vain kolmisen tuntia.
Kuitenkin minulla on tunne, että tässä ei ole vielä kaikki. Ikäänkuin jotakin puuttuisi. Niinpä hommasin itselleni oikean palkkatyön. Sain paikan ilmoitusmyyjänä, jota työtä olisi voinut tehdä kotoa käsin. Työnantaja ei olisi kontrolloinut työaikoja mitenkään, olisin itse voinut määritellä työn määrän. Työ itsessään vaikutti ihan yksinkertaiselta, jopa leppoisalta ja kun minulla ei ollut mitään aikeita ruveta rikastumaan, en todennäköisesti olisi saanut siitä suurta stressiäkään.
Sain sähköpostilla työsopimuksen luettavaksi ja aloin vääntää ja kääntää asiaa. Työsopimusta tarkemmin pohdittuani huomasin, että ei ole minusta tällaista sopimusta allekirjoittamaan.
Tokihan sain mielenrauhan heti päätöksen tehtyäni ja laitettuani viestiä työnantajalle, että en voi sopimusta allekirjoittaa. Nyt vain ihmettelen ja tavoittelen taas häntääni, että mikähän päähänpisto tuokin nyt minulta oli. Kotoa käsin tehtävä työ kun kuulosti juuri minulle sopivalta.
Täytyy tässä katsella ja ihmetellä. Entinen Maatalouskoululainen oli tänään Diakoniaopiston talouskoulun pääsykokeessa. Toivon mukaan pääsee tammikuussa koulunpenkille. Hänellähän jäi maatalouskoulu ainakin toistaiseksi odottelemaan, kun selän skolioosivaivat alkoivat vaatia jatkuvaa kipulääkitystä.
Olisihan sitä "kotoa käsin" tehtävää opiskeluakin tarjolla. Melskan nukkuessa voisi opiskella. Mutta jotakin ihan muuta kuin matematiikkaa. Lukio-opintoni tyssäsivät toisena vuonna matematiikkaan ja sen kyllä kierrän nyt kaukaa.
Kookosmarengit
taittaa niskan makeannälältä. Itsetehtyä leivonnaista syödessä ei tule läheskään niin huono omatunto, kuin jos pistelee kaupan karkkeja.
Nämä on ehdottomasti parhaita kookosleipiä, joita olen tehnyt. Kookosta tekee mieli muutaman kerran vuodessa ja silloin tehdään kookosleipiä. Harva lapsi meillä näihin koskee, mutta silloin selviääkin pienellä annoksella.
(maidoton,gluteeniton)
2 munaa
180g sokeria
200g kookoshiutaleita
50g perunajauhoja
0,3tl leivinjauhetta
ripaus vaniljasokeria
Erottele keltuaiset varovasti erikseen. Vatkaa valkuaiset ja sokeri marenkimaiseksi, kovaksi vaahdoksi. Sekoita nuolijalla vaahtoon keltuaiset. Lisää siivilän läpi keskenään sekoitetut jauhot. Lisää kookoshiutaleet ja sekoita taikina tasaiseksi.
Tee kahdella ruokalusikalla vajaan ruokalusikallisen kokoisia kekoja pellille leivinpaperin päälle. Jätä reilu leviämisvara. Paista 180 asteessa n.9 minuuttia. Vahdi paistumista, älä päästä leivonnaisia ruskistumaan.
Nämä on ehdottomasti parhaita kookosleipiä, joita olen tehnyt. Kookosta tekee mieli muutaman kerran vuodessa ja silloin tehdään kookosleipiä. Harva lapsi meillä näihin koskee, mutta silloin selviääkin pienellä annoksella.
(maidoton,gluteeniton)
2 munaa
180g sokeria
200g kookoshiutaleita
50g perunajauhoja
0,3tl leivinjauhetta
ripaus vaniljasokeria
Erottele keltuaiset varovasti erikseen. Vatkaa valkuaiset ja sokeri marenkimaiseksi, kovaksi vaahdoksi. Sekoita nuolijalla vaahtoon keltuaiset. Lisää siivilän läpi keskenään sekoitetut jauhot. Lisää kookoshiutaleet ja sekoita taikina tasaiseksi.
Tee kahdella ruokalusikalla vajaan ruokalusikallisen kokoisia kekoja pellille leivinpaperin päälle. Jätä reilu leviämisvara. Paista 180 asteessa n.9 minuuttia. Vahdi paistumista, älä päästä leivonnaisia ruskistumaan.
maanantai 21. marraskuuta 2011
Nukketalo
Aamupäivällä oli äitien virkistyspäivä.
Kaikki sai alkunsa siitä, että eräällä blogini lukijalla oli tarpeeton nukketalo. Hänelle oli tullut mieleen, josko meidän tytöt tykkäisivät askaroida talon parissa. Itse olin jo parilla viime kierrätyskeskuksen käynnillä katsellut nukkekotia, mutta ei vielä löytynyt. Lelujen ostamista uutena haluan välttää viimeiseen asti, koska maailma on pullollaan käytettyjä, leikkijäänsä odottavia leluja.
Sovimme siis, että tulen aamulla nukkekotia hakemaan. Reissusta muodostui kaikenkaikkiaan virkistävä kyläilyreissu ja talon lisäksi saamani tuliaiset ovat luoneet tänne lähes joulun tunnelmaa. Kaksi pientä tyttöä hyräilee ja leikkii onnellisena.
Blogin kirjoittaminen tuo mukanaan miellyttäviä sivujuonteita, joita ei ole voinut etukäteen arvata kohtaavansa.
Terveisiä vaan sinne Ryytimaantielle.
. . .
Mies tekee työtään sisulla. Viime yönä hän oli kolmen pintaan kotona. Kun tulin kyläilyreissulta, mies oli juuri herännyt ja töihin lähtöön oli vajaa tunti aikaa. Kysyin, kuinka työ oli sujunut. Työ oli sujunut ihan hyvin. Yksi matkustaja vain oli nimittänyt kuljettajaa satiaiseksi.
Mitä yhteistä on satiaisella ja kuljettajalla, joka pyytää matkustajaa maksamaan matkansa?
Eilisen 11-tuntisen päivän vastapainoksi miehellä on onneksi tänään vain vajaan kuuden tunnin työpäivä. Ehkä sauna työpäivän päätteeksi vie ajatukset työmaalta.
...
Liv-kanavalta tulee arki-iltaisin klo 18 .30 Pienten perhe (Little People, Big World). Olen kovasti tykästynyt perheen elämän seuraamiseen, kun puolen tunnin sohvalla istuskelu on vielä aikatauluni rajoissa.
Tirtetan aikatauluun sopi hyvin kuuden tunnin nukketaloleikki. Edelleenkin hänellä jalat liihottaa kevyesti ja "tää on ihana päivä".
Kaikki sai alkunsa siitä, että eräällä blogini lukijalla oli tarpeeton nukketalo. Hänelle oli tullut mieleen, josko meidän tytöt tykkäisivät askaroida talon parissa. Itse olin jo parilla viime kierrätyskeskuksen käynnillä katsellut nukkekotia, mutta ei vielä löytynyt. Lelujen ostamista uutena haluan välttää viimeiseen asti, koska maailma on pullollaan käytettyjä, leikkijäänsä odottavia leluja.
Sovimme siis, että tulen aamulla nukkekotia hakemaan. Reissusta muodostui kaikenkaikkiaan virkistävä kyläilyreissu ja talon lisäksi saamani tuliaiset ovat luoneet tänne lähes joulun tunnelmaa. Kaksi pientä tyttöä hyräilee ja leikkii onnellisena.
Blogin kirjoittaminen tuo mukanaan miellyttäviä sivujuonteita, joita ei ole voinut etukäteen arvata kohtaavansa.
Terveisiä vaan sinne Ryytimaantielle.
. . .
Mies tekee työtään sisulla. Viime yönä hän oli kolmen pintaan kotona. Kun tulin kyläilyreissulta, mies oli juuri herännyt ja töihin lähtöön oli vajaa tunti aikaa. Kysyin, kuinka työ oli sujunut. Työ oli sujunut ihan hyvin. Yksi matkustaja vain oli nimittänyt kuljettajaa satiaiseksi.
Mitä yhteistä on satiaisella ja kuljettajalla, joka pyytää matkustajaa maksamaan matkansa?
Eilisen 11-tuntisen päivän vastapainoksi miehellä on onneksi tänään vain vajaan kuuden tunnin työpäivä. Ehkä sauna työpäivän päätteeksi vie ajatukset työmaalta.
...
Liv-kanavalta tulee arki-iltaisin klo 18 .30 Pienten perhe (Little People, Big World). Olen kovasti tykästynyt perheen elämän seuraamiseen, kun puolen tunnin sohvalla istuskelu on vielä aikatauluni rajoissa.
Tirtetan aikatauluun sopi hyvin kuuden tunnin nukketaloleikki. Edelleenkin hänellä jalat liihottaa kevyesti ja "tää on ihana päivä".
lauantai 19. marraskuuta 2011
Joulutorttu 10 senttiä?
Ei kovinkaan riemukkaalta tuntunut hyvästellä miestä yöksi töihin. Itse työhän, bussin ajaminen, olisi ihan mielekästä ja hauskaakin riippumatta vuorokaudenajasta. Nyt kuitenkin pikkujoulukauden alkaminen tekee viikonlopun yötyöstä aika haasteellista. Kun isi alkoi pukea työvaatteita päälleen, Tirtetta kysyi, "mihin sä oot menossa?" Kun isi vastasi, että kuskaamaan humalaisia kotiinsa, kysyi Tirtetta ihmeissään "onko niillä kotikin!"
Onneksi ei tarvitse lapsen olla näkemässä "humalaisten" menoa kello kahden ja neljän välillä Helsingin keskustassa. Luulen, että mieheni "kutsumus" työhönsä koetellaan vielä lujasti ennen eläkeikää. Jostakin syystä myös nämä kuukaudet, kun hän ei ole voinut tehdä ylitöitä, ovat tuntuneet paljon rankemmilta kuin se aika, jolloin hän ainakin toisen vapaapäivän viikosta käytti ylitöihin. Ehkä kahden päivän vapaa vie tuntuman työstä ja vapaapäivien jälkeen työhönlähtö tuntuu jotenkin raskaammalta.
Noh, tämän enempää kun en pysty häntä tuossa työssä auttamaan, kuin kerjäämällä teidän myötätuntoanne, olisi minun viisainta miehen työssäollessa keskittyä tarmokkaasti omiin töihini.
Niin kauan kuin muistan, meillä on tehty ja syöty torttuja ja pipareita ennen joulua niin paljon, että jouluna niitä ei ole tarvinnut tarjota enää kellekään.
Nyt aloitimme joulutorttujen syönnin. S-marketista löytyy Myllyn Paras torttutaikinalevyjä hintaan 1,69 ja Maustajan tekemää luumumarmeladia 0,59e. Tarpeista tulee 20 torttua, eli kaksi pellillistä. Yhden tortun hinnaksi jää vähän yli 10 senttiä. Samasta taikinasta saa myös herkullisia kalapasteijoita. Niiden tekemistä harrastan esimerkiksi silloin, kun kylmäsavulohifilettä saa -30%:n hintalapulla.
Oletteko laittaneet merkille, että elintarvikkeiden hinnat nousevat nyt koko ajan.
Kun vihdoin ja viimein, monen viikon katkon jälkeen kaupan hyllyihin ilmaantui Valion voita puolen kilon paketissa, oli hintaa roihahtanut lisää lähes 70 senttiä. Tällä viikolla huomasin myös kananmunien hinnan nousseen. Olen usean vuoden ostanut Rainbow isoja kananmunia 15:n kappaleen rasiassa. Vuoden verran hinta pysyi alle kahden euron, nyt se on 2,49e.
Tarjousten hyödyntäminen korostuu. K-marketin euron perunapusseja ja banaaneja kävin hamstraamassa. Banaanien oston kanssa on jo muutenkin niin, että ostan niitä vain tarjouksesta tai vain yhden isin eväspussiin.
Onneksi pakasteet ovat pullollaan marjoja. Edullisen jogurtin, rasvattoman maidon ja leseiden kanssa tulee mistä tahansa marjasta pirteä välipala tehosekoittimella ja juoma kelpaa hyvin kaikille.
Perinteisesti minulla kylmään vuodenaikaan on aamupäivän touhujen lomaan kuulunut välipalaleivän leipominen. Leivän tekeminen itse on sen takia hauskaa, että voi antaa vapaasti mielikuvitukselleen vallan. Kun yhtenä päivänä laittaa leivän pohjaksi aamupuuron tähteen, voi seuraavana päivänä käyttää perunasosejauhetta. Juustoraasteen tähteet tai kuivuneet leikkeleet pieneksi pilkottuina sopii leipätaikinaan mainiosti.
Täällä lapset kehittelivät puhdetöitä. Vasarat paukkuu ja pikkutytöt harjoittelivat ruuvimeisseleiden käyttöä ja ruuvasivat Tirtetan leikkikeittiön kaapinovet irti.
Mieheltä tuli jo ensimmäinen puhelinsoitto töistä. Kertoi ajavansa tämän illan aikana kodin ohi 13 kertaa, kun ajaa Länsisatamaan.
Tirtetan päivän lausahdus hymyilyttää vieläkin: isi yritti nukkua vähän varastoon ja Tirtetta tuli leikkimään hammaslääkäriä ja sairaanhoitajaa. Kun hampaita porattiin ja korvia tutkittiin, isi sanoi:
- "Voisinko saada yhden pienen suukon?"
- "Ei potilaat sano noin!" sanoi Tirtetta tuohtuneena.
Onneksi ei tarvitse lapsen olla näkemässä "humalaisten" menoa kello kahden ja neljän välillä Helsingin keskustassa. Luulen, että mieheni "kutsumus" työhönsä koetellaan vielä lujasti ennen eläkeikää. Jostakin syystä myös nämä kuukaudet, kun hän ei ole voinut tehdä ylitöitä, ovat tuntuneet paljon rankemmilta kuin se aika, jolloin hän ainakin toisen vapaapäivän viikosta käytti ylitöihin. Ehkä kahden päivän vapaa vie tuntuman työstä ja vapaapäivien jälkeen työhönlähtö tuntuu jotenkin raskaammalta.
Noh, tämän enempää kun en pysty häntä tuossa työssä auttamaan, kuin kerjäämällä teidän myötätuntoanne, olisi minun viisainta miehen työssäollessa keskittyä tarmokkaasti omiin töihini.
Niin kauan kuin muistan, meillä on tehty ja syöty torttuja ja pipareita ennen joulua niin paljon, että jouluna niitä ei ole tarvinnut tarjota enää kellekään.
Nyt aloitimme joulutorttujen syönnin. S-marketista löytyy Myllyn Paras torttutaikinalevyjä hintaan 1,69 ja Maustajan tekemää luumumarmeladia 0,59e. Tarpeista tulee 20 torttua, eli kaksi pellillistä. Yhden tortun hinnaksi jää vähän yli 10 senttiä. Samasta taikinasta saa myös herkullisia kalapasteijoita. Niiden tekemistä harrastan esimerkiksi silloin, kun kylmäsavulohifilettä saa -30%:n hintalapulla.
Oletteko laittaneet merkille, että elintarvikkeiden hinnat nousevat nyt koko ajan.
Kun vihdoin ja viimein, monen viikon katkon jälkeen kaupan hyllyihin ilmaantui Valion voita puolen kilon paketissa, oli hintaa roihahtanut lisää lähes 70 senttiä. Tällä viikolla huomasin myös kananmunien hinnan nousseen. Olen usean vuoden ostanut Rainbow isoja kananmunia 15:n kappaleen rasiassa. Vuoden verran hinta pysyi alle kahden euron, nyt se on 2,49e.
Tarjousten hyödyntäminen korostuu. K-marketin euron perunapusseja ja banaaneja kävin hamstraamassa. Banaanien oston kanssa on jo muutenkin niin, että ostan niitä vain tarjouksesta tai vain yhden isin eväspussiin.
Onneksi pakasteet ovat pullollaan marjoja. Edullisen jogurtin, rasvattoman maidon ja leseiden kanssa tulee mistä tahansa marjasta pirteä välipala tehosekoittimella ja juoma kelpaa hyvin kaikille.
Perinteisesti minulla kylmään vuodenaikaan on aamupäivän touhujen lomaan kuulunut välipalaleivän leipominen. Leivän tekeminen itse on sen takia hauskaa, että voi antaa vapaasti mielikuvitukselleen vallan. Kun yhtenä päivänä laittaa leivän pohjaksi aamupuuron tähteen, voi seuraavana päivänä käyttää perunasosejauhetta. Juustoraasteen tähteet tai kuivuneet leikkeleet pieneksi pilkottuina sopii leipätaikinaan mainiosti.
Täällä lapset kehittelivät puhdetöitä. Vasarat paukkuu ja pikkutytöt harjoittelivat ruuvimeisseleiden käyttöä ja ruuvasivat Tirtetan leikkikeittiön kaapinovet irti.
Mieheltä tuli jo ensimmäinen puhelinsoitto töistä. Kertoi ajavansa tämän illan aikana kodin ohi 13 kertaa, kun ajaa Länsisatamaan.
Tirtetan päivän lausahdus hymyilyttää vieläkin: isi yritti nukkua vähän varastoon ja Tirtetta tuli leikkimään hammaslääkäriä ja sairaanhoitajaa. Kun hampaita porattiin ja korvia tutkittiin, isi sanoi:
- "Voisinko saada yhden pienen suukon?"
- "Ei potilaat sano noin!" sanoi Tirtetta tuohtuneena.
perjantai 18. marraskuuta 2011
Mummo nukkuu ramppoliinilla
Pitkästä aikaa isillä on kaksi arkivapaapäivää. Tiretta on hyvin perillä tilanteesta ja tietää, mitä isin vapaapäivät tarkoittaa. Eiliselle hän oli ehdottanut käyntiä Haagan mummolla, "pullatätillä" ja uimahallissa.
Haagan mummon luona kuluikin melkein koko päivä ja pullatäti oli ehtinyt laittaa jo puotinsa kiinni, ennenkuin isi ja Tiretta palasivat. Tirtetan pussista löytyi kuitenkin aarre: hän oli ruinannut mummolta posliinisen sokeriastian, johon on maalattu kukkia ja pinkkejä koristeita ja jossa on soma pieni kansi. Mummo oli sanonut jonkun muunkin havitelleen sokeriastiaa, mutta Tirtetalle se nyt näkyi päätyvän.
Sokeriastia on nyt talletettu Tirtetan vaatekaapin ylälaatikkoon muiden aarteiden joukkoon. (Muita aarteita on "blogitätien" lähettämät kauniit lahjat, joita katsellaan, kannetaan mukana ja joita varjellaan visusti sisaruksilta ja Melskalta.)
Kun isi aamulla silmät sikkarassa kömpi keittiöön, Tirtetta ilmoitti, että "sinulla on isi tänäänkin vapaapäivä, lähdetäänkö uimaan?" Tiretta nukkui taas 13-tuntiset yöunet, niin tarmoa olisi vaikka mihin.
Nukkumisesta puheenollen: saa nähdä, kuinka kauan katselen/kuuntelen meidän sängyn pohjalautojen kolinaa yöllä. Viime yönäkin ilman mitään enakkovaroitusta, en edes kylkeä kääntänyt, kolahtaa puolet kapuloista lattialle ja nukuin loppuyön montussa. Asiahan tulisi korjattua parilla ohuella pystylistalla, jotka naulaisi poikkipuihin. Jostain syystä tuon korjaushomman muistaa aina iltaisin, kun kiskoo isoja joustinpatjoja syrjään ja konttaa rimojen päälle asentamaan niitä kohdilleen.
Tirtetta tuossa pohti juuri, että "jotkut menee Talenttiin esiintymään. Niillä on perhe mukana ja ne istuu sohvalla odottamassa, kun se yksi laulaa ja tekee temppuja. Jonkun isällä voi olla vaikka bussi, jolla ne ajaa sinne Talenttiin ja sitten sitä kuvataan telkkariin ja ihmiset katsoo niitä temppuja."
Tiedusteluun, mitä temppuja Tirtetta mahtaisi Talentissa tehdä, tulee vastaus:
-" Tuo teidän sänky vietäis sinne ja mä tekisin siinä kuperkeikkoja, kärrynpyöriä ja mahaplätsejä. Se olis melkein kuin ramppoliini. Eiks niin, että mummolassa mä saan oikeen ramppoliinin?"
Haagan mummon luona kuluikin melkein koko päivä ja pullatäti oli ehtinyt laittaa jo puotinsa kiinni, ennenkuin isi ja Tiretta palasivat. Tirtetan pussista löytyi kuitenkin aarre: hän oli ruinannut mummolta posliinisen sokeriastian, johon on maalattu kukkia ja pinkkejä koristeita ja jossa on soma pieni kansi. Mummo oli sanonut jonkun muunkin havitelleen sokeriastiaa, mutta Tirtetalle se nyt näkyi päätyvän.
Sokeriastia on nyt talletettu Tirtetan vaatekaapin ylälaatikkoon muiden aarteiden joukkoon. (Muita aarteita on "blogitätien" lähettämät kauniit lahjat, joita katsellaan, kannetaan mukana ja joita varjellaan visusti sisaruksilta ja Melskalta.)
Kun isi aamulla silmät sikkarassa kömpi keittiöön, Tirtetta ilmoitti, että "sinulla on isi tänäänkin vapaapäivä, lähdetäänkö uimaan?" Tiretta nukkui taas 13-tuntiset yöunet, niin tarmoa olisi vaikka mihin.
Nukkumisesta puheenollen: saa nähdä, kuinka kauan katselen/kuuntelen meidän sängyn pohjalautojen kolinaa yöllä. Viime yönäkin ilman mitään enakkovaroitusta, en edes kylkeä kääntänyt, kolahtaa puolet kapuloista lattialle ja nukuin loppuyön montussa. Asiahan tulisi korjattua parilla ohuella pystylistalla, jotka naulaisi poikkipuihin. Jostain syystä tuon korjaushomman muistaa aina iltaisin, kun kiskoo isoja joustinpatjoja syrjään ja konttaa rimojen päälle asentamaan niitä kohdilleen.
Tirtetta tuossa pohti juuri, että "jotkut menee Talenttiin esiintymään. Niillä on perhe mukana ja ne istuu sohvalla odottamassa, kun se yksi laulaa ja tekee temppuja. Jonkun isällä voi olla vaikka bussi, jolla ne ajaa sinne Talenttiin ja sitten sitä kuvataan telkkariin ja ihmiset katsoo niitä temppuja."
Tiedusteluun, mitä temppuja Tirtetta mahtaisi Talentissa tehdä, tulee vastaus:
-" Tuo teidän sänky vietäis sinne ja mä tekisin siinä kuperkeikkoja, kärrynpyöriä ja mahaplätsejä. Se olis melkein kuin ramppoliini. Eiks niin, että mummolassa mä saan oikeen ramppoliinin?"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)