Kun kahdesta blogista luin muistutuksen, että olisi sopiva hetki pakastimien sulattamiselle, piti tänään jo aamuhämärissä kantaa pakasteet parvekkeelle. Nyt saa vahtia, ettei ahtaassa keittiössä lapset runtele avoimia ovia. En rupea kuumavesikattiloita virittelemään sulattajiksi, vaan saavat sulaa omia aikojaan. Hyvin tarkenevat pakasteet parvekkeella - näyttää olevan 16 astetta pakkasella.
Mitään yllätyksiä ei pakastimista löytynyt. Siellä oli kaikkea sitä, mitä olin luullutkin olevan. Tosin ehdin luvata miehelle kantarellimunakasta tänään, mutta sitten huomasin, että sienet oli pakastettu vuonna -08 ja tulin toisiin ajatuksiin. Sen verran epämääräisen kuivakalta sienet näyttivät, että mielummin teen niin harvinaisen herkun tuoreemmasta tavarasta.
Talvelle tyypillisessä flunssataudissa on nyt kolme pientä poikaa. Kurkku on kamalan kipeä, päätä ja lihaksia särkee, yskittää ja palelee. Yhden pojan kanssa olin sunnuntaiaamuna päivystyksessäkin, kun korvaa oli särkenyt koko yön. Hukkareissu ei ollut, reseptejä piti kiikuttaa päivystävään apteekkiin. Apteekissa saa juosta näköjään joka päivä muutenkin.
Jos vertaan vastaavan taudin hoitokeinoihin 20 vuotta sitten, on nykyiset lääkkeet paljon täsmällisempiä ja tehokkaampia. Tai sitten osaan vain paremmin pyytää tehokkaampia lääkkeitä jo kotivarastoon.
Miehellä on kaksi vapaapäivää. Kelien puolesta voisi jo ylityöt tärpätäkin hänellä, koska alkuvuosi on mennyt ihan toivossa eläessä.
Lupaava veden lirinä kuuluu kolmesta pakastimesta. Yksi toipilas poika on jo innolla auttamassa. Melskan auttamishaluja pitää vähän toppuutella.
tiistai 31. tammikuuta 2012
lauantai 28. tammikuuta 2012
Alice Sommer-Herz: Kaikki on lahjaa
Yle Teema-kanavalta tarttui silmiini ohjelma, joka piti katsoa uudelleen Yle Areenassa.
Ohjelma oli 106-vuotiaasta Alice Sommerista. Hän oli Theresienstadin ghetossa pianistina.
Alice oli pienen pojan äiti keskitysleiriaikanaan. Hän kertoo, kuinka raskasta oli kertoa kuusivuotiaalle pojalleen, ettei äidillä ole antaa mitään syötävää.
Äidin rakkaus lapseensa, luonto ja musiikki ovat Alice Sommerille elämän kolme tärkeintä asiaa.
Konserttisalissa, jossa Alice piti sodan aikana yli 100 konserttia, ei ollut lämmitystä. Hän sanoo haastattelussa, että ei se lämmityksen puute tietenkään ollut silloin pahinta. Pianisti ja yleisö konserttisalissa istuivat paksuissa ulkovaatteissaan.
Pidän pianomusiikista. En vain muista koskaan liikuttuneeni pianomusiikkia kuullessani. Kun katselin satavuotiaan sormia pianon koskettimilla ja kuuntelin sitä tunnetta, jolla tämä elämää rakastava nainen soitti, oli pakko itkeä.
Huomasin pidätteleväni hengitystäni naisen soittoa kuunnellessani.
Kun Alicelta kysyttiin, mitä hän on oppinut pitkän elämänsä aikana ja mitä hän pitää tärkeänä, hän vastaa:
"olen kiitollinen ruuasta, siitä että saan olla terve, auringosta, hymystä, kuulemastani ystävällisestä sanasta."
Jos asut Suomessa, kaipaat koskettavaa hetkeä koskettavan musiikin parissa ja haluat kuulla vanhan naisen elämäntarinan, käy katsomassa ohjelma Yle Areenassa.
Wikipediasta löytyy lisätietoja Alice Sommerin elämänvaiheista.
Ohjelma oli 106-vuotiaasta Alice Sommerista. Hän oli Theresienstadin ghetossa pianistina.
Alice oli pienen pojan äiti keskitysleiriaikanaan. Hän kertoo, kuinka raskasta oli kertoa kuusivuotiaalle pojalleen, ettei äidillä ole antaa mitään syötävää.
Äidin rakkaus lapseensa, luonto ja musiikki ovat Alice Sommerille elämän kolme tärkeintä asiaa.
Konserttisalissa, jossa Alice piti sodan aikana yli 100 konserttia, ei ollut lämmitystä. Hän sanoo haastattelussa, että ei se lämmityksen puute tietenkään ollut silloin pahinta. Pianisti ja yleisö konserttisalissa istuivat paksuissa ulkovaatteissaan.
Pidän pianomusiikista. En vain muista koskaan liikuttuneeni pianomusiikkia kuullessani. Kun katselin satavuotiaan sormia pianon koskettimilla ja kuuntelin sitä tunnetta, jolla tämä elämää rakastava nainen soitti, oli pakko itkeä.
Huomasin pidätteleväni hengitystäni naisen soittoa kuunnellessani.
Kun Alicelta kysyttiin, mitä hän on oppinut pitkän elämänsä aikana ja mitä hän pitää tärkeänä, hän vastaa:
"olen kiitollinen ruuasta, siitä että saan olla terve, auringosta, hymystä, kuulemastani ystävällisestä sanasta."
Jos asut Suomessa, kaipaat koskettavaa hetkeä koskettavan musiikin parissa ja haluat kuulla vanhan naisen elämäntarinan, käy katsomassa ohjelma Yle Areenassa.
Wikipediasta löytyy lisätietoja Alice Sommerin elämänvaiheista.
Noustaan ojasta
Onkohan se jonkinlaisen stressin merkki, kun heti ylös noustessa alkaa mielessä kulkea asioita toisensa perään "tänään pitäis, tänään pitäis"? Stressin siemeniä saa ripoteltua päiväänsä jo siitä, että antaa itselleen luvan vapaapäivän aamuna viipyä sängyssä vähän normaalia pidempään.
Kyllä minä oikeastaan kuulen isän verkkaisen äänen sanovan "ei ne tekemättömät työt mihinkään karkoo".
Helpommalla pitäisi itseään päästää jo senkin takia, että ajattelun voimalla harva homma tulee tehtyä.
Noh, aurinko paistaa ja näyttäisi olevan koko päivä aikaa tehdä ne hommat. Varmasti oloa helpottaisi, jos nyt jo kirjoittaisi listan töistä, niin olisi sitten niin mukava vetää henkseleitä tehtyjen töiden päälle. Kunhan mies tuosta selviää pikkutyttöjen kanssa uimahalliin, niin minunkin työt alkaa luistaa.
Kumma vaikutus on miehen läheisyydellä minun ahkeruuteeni kotitöiden suhteen. Miehen vapaapäivänä keksimme jos mitä tekosyytä "huilaamiseen", "ahkeruuskahvien keittoon", "hapen haukkaamiseen", "pieniin päivänokosiin". Tokihan yksi lepopäivä viikossa täytyykin olla, mutta kaksi päivää on turmioksi.
Eilen kävin kiinalaisessa ravintolassa ja kysyin selkosuomella, "mitä maksaa, jos ostan mukaan kolme (3) (kolme sormea pystyssä) annosta liharuokaa pöydästä, ei yhtään riisiä, pelkkää lihaa. Mitä maksaa?"
Tiskin takana seisonut nainen näytti puheeni ymmärtävän ja vastasi:
-"Buffet-hinta, 8,90. Saa ottaa, mitä haluaa, sama hinta."
Tyytyväisenä täytin kolme laatikkoa naudanliha-valkokaaliruualla ja kana-vihanneskastikkeella.
Ruuan hinnaksi tuli 9 euroa kilolta ja omatuntoni ei napissut. Kotona keitin riisisäkistä kuuden litran kattilallisen riisiä. Tuollainen ruokajärjestely silloin tällöin antaa aikaa muille töille, kun ei tarvitse seistä keittiössä kauhan varressa tai perunoita kuorimassa.
Tämä kymmenen minuutin viivyttely kotitöistä teille rupatellen sai aikaan sen, että mieleni keventyi, stressinpoikanen vetäytyi pesäänsä nukkumaan ja aurinko jatkaa paistamista. Vielä kun Tirtetta malttaa syödä, niin uimahalliinlähtijät pääsevät lähtemään ja kotityöt alkaa saada vauhtia.
Muistetaanpas, kuulkaa, nauttia tänään elämästä oikein kiitollisella mielellä. Jos jollakin on huolia mielessä, nosta katse murheiden yli ja kurota uutta kohti. Ojan pohjalla kulkeminenkin ennen pitkää loppuu ja joko nouset itse ylös tai joku sinut kiskoo ojasta. Minä seison ojan reunalla ja houkuttelen sinua kiipeämään ylös.
Kyllä minä oikeastaan kuulen isän verkkaisen äänen sanovan "ei ne tekemättömät työt mihinkään karkoo".
Helpommalla pitäisi itseään päästää jo senkin takia, että ajattelun voimalla harva homma tulee tehtyä.
Noh, aurinko paistaa ja näyttäisi olevan koko päivä aikaa tehdä ne hommat. Varmasti oloa helpottaisi, jos nyt jo kirjoittaisi listan töistä, niin olisi sitten niin mukava vetää henkseleitä tehtyjen töiden päälle. Kunhan mies tuosta selviää pikkutyttöjen kanssa uimahalliin, niin minunkin työt alkaa luistaa.
Kumma vaikutus on miehen läheisyydellä minun ahkeruuteeni kotitöiden suhteen. Miehen vapaapäivänä keksimme jos mitä tekosyytä "huilaamiseen", "ahkeruuskahvien keittoon", "hapen haukkaamiseen", "pieniin päivänokosiin". Tokihan yksi lepopäivä viikossa täytyykin olla, mutta kaksi päivää on turmioksi.
Eilen kävin kiinalaisessa ravintolassa ja kysyin selkosuomella, "mitä maksaa, jos ostan mukaan kolme (3) (kolme sormea pystyssä) annosta liharuokaa pöydästä, ei yhtään riisiä, pelkkää lihaa. Mitä maksaa?"
Tiskin takana seisonut nainen näytti puheeni ymmärtävän ja vastasi:
-"Buffet-hinta, 8,90. Saa ottaa, mitä haluaa, sama hinta."
Tyytyväisenä täytin kolme laatikkoa naudanliha-valkokaaliruualla ja kana-vihanneskastikkeella.
Ruuan hinnaksi tuli 9 euroa kilolta ja omatuntoni ei napissut. Kotona keitin riisisäkistä kuuden litran kattilallisen riisiä. Tuollainen ruokajärjestely silloin tällöin antaa aikaa muille töille, kun ei tarvitse seistä keittiössä kauhan varressa tai perunoita kuorimassa.
Tämä kymmenen minuutin viivyttely kotitöistä teille rupatellen sai aikaan sen, että mieleni keventyi, stressinpoikanen vetäytyi pesäänsä nukkumaan ja aurinko jatkaa paistamista. Vielä kun Tirtetta malttaa syödä, niin uimahalliinlähtijät pääsevät lähtemään ja kotityöt alkaa saada vauhtia.
Muistetaanpas, kuulkaa, nauttia tänään elämästä oikein kiitollisella mielellä. Jos jollakin on huolia mielessä, nosta katse murheiden yli ja kurota uutta kohti. Ojan pohjalla kulkeminenkin ennen pitkää loppuu ja joko nouset itse ylös tai joku sinut kiskoo ojasta. Minä seison ojan reunalla ja houkuttelen sinua kiipeämään ylös.
torstai 26. tammikuuta 2012
Tikut taskussa
Jos vähääkään elon murheet painaa mieltä, täältä löytyy tehokas lääke: kaksivuotias pötköttelee mahallaan keittiön lattialla ja laulelee "huiki, huiki, tättönen". Laulu tehosi jopa kahdeksanvuotiaaseen enoon, vaikkei hänellä suuria elonmurheita olekaan. Enon kasvoille levisi leveä hymy ja aamun laboratoriokäynnin harmit unohtui hetkessä. Nyt eno ja Melska pelaavat eteisessä sählyä. Eno lähtee kouluun seuraavalle tunnille, kunhan olo vielä vähän tasoittuu. Aamulla ravinnotta Marian sairaalassa käyty laboratorioreissu teki pahan olon.
Reumapolilta soitettiin eilen, että tokaluokkalaisen allergia-arvot ovat sen verran koholla, että lääkärit haluavat lisätutkimuksia: verikokeita, keuhkokuva ja suolistotutkimuksia. Minulle vielä lastenreuman yhteys ja oireiden vaikutus on uutta asiaa, mutta seuraavalla lääkärikäynnillä saan lisätietoa.
Miehellä oli eilen koulutuspäivä. Kuljettajille kerrattiin muun muassa Kampin terminaalin turvallisuusohjeita. Siinä mahdollisen tulipalon sattuessa muistettavia paloturvallisuusasioita opiskellessa oli erään kuljettajan povitaskussa tulitikkulaatikko syttynyt tuleen. Mies oli havahtunut palaneen käryn hajuun ja paikallisti hajun alkuperän rintataskuunsa. Tilanteen oikean laidan tajuttuaan mies oli alkanut taputella voimakkaasti rintaansa ja sai taskupalon tukahdutettua.
En kyllä muista koskaan moisesta kuulleeni, että tulitikut olisivat itsestään syttyneet tuleen.
Tirtetta kärttää tarmokkaasti isää uimahallireissuun. Isän vapaapäivän ohjelmaksi noin iloisen ja puheliaan uintikaverin kanssa suunnitelma vaikuttaa oikein hyvältä.
Mummo lähtee lapsenlapsen kanssa päivänokosille.
Reumapolilta soitettiin eilen, että tokaluokkalaisen allergia-arvot ovat sen verran koholla, että lääkärit haluavat lisätutkimuksia: verikokeita, keuhkokuva ja suolistotutkimuksia. Minulle vielä lastenreuman yhteys ja oireiden vaikutus on uutta asiaa, mutta seuraavalla lääkärikäynnillä saan lisätietoa.
Miehellä oli eilen koulutuspäivä. Kuljettajille kerrattiin muun muassa Kampin terminaalin turvallisuusohjeita. Siinä mahdollisen tulipalon sattuessa muistettavia paloturvallisuusasioita opiskellessa oli erään kuljettajan povitaskussa tulitikkulaatikko syttynyt tuleen. Mies oli havahtunut palaneen käryn hajuun ja paikallisti hajun alkuperän rintataskuunsa. Tilanteen oikean laidan tajuttuaan mies oli alkanut taputella voimakkaasti rintaansa ja sai taskupalon tukahdutettua.
En kyllä muista koskaan moisesta kuulleeni, että tulitikut olisivat itsestään syttyneet tuleen.
Tirtetta kärttää tarmokkaasti isää uimahallireissuun. Isän vapaapäivän ohjelmaksi noin iloisen ja puheliaan uintikaverin kanssa suunnitelma vaikuttaa oikein hyvältä.
Mummo lähtee lapsenlapsen kanssa päivänokosille.
tiistai 24. tammikuuta 2012
Hauska haaste Sylviltä
Sulon omalta Sylviltä naapurimaan puolelta blogini sai hauskan haasteen.
Sylvin blogi on sellainen, että kun siellä käy pistäytymässä, niin kyllä tuntee virkistyvänsä ja voimistuvansa. Välillä pääsee mukaan pitkälle kävelylenkille rikkaseen luontoon, välillä pääsee kurkistamaan Sylvin ja Sulon upeaan puutarhaan. Voi sitä kukkien ja kasvien loistoa, kun kesä on oikein päässyt valloilleen heidän pihassaan!
Pariskunnan virkeyttä ja jaksamista voi nuorempi vain ihailla, koska ihan kaksikymppisistä rakastavaisista ei ole kyse. Rakastavaisia he ovat kyllä ihan kirjaimellisesti: he rakastavat toisiaan ja Jeesusta ja sekin rakkaus välittyy lukijaan Sylvin teksteistä ja kuvista. Sylvin blogiin pääsee tästä linkistä http://sylvi-elmluonnossa.blogspot.com/.
Mutta haasteeseen. Kun Sylvi kertoi, "jos minä saisin valita", tuntui, että eipä tuohon ole mitään lisäämistä. Leikkimielellä kun alkaa ajatella, löytyykin valittavaa määrättömästi.
Jos minä saisin valita
- meillä kävisi kokki laittamassa päivän ruuat
- yksi lapsista opiskelisi lääkäriksi, toinen puutarhuriksi, kolmas sähköasentajaksi, neljäs puusepäksi, viides metsuriksi, kuudes kokiksi, seitsemäs parturiksi (toteutumassa oikeasti), kahdeksas ompelijaksi, yhdeksäs siivoojaksi ja loput saisi tehdä mitä lystää.
- ajelisin mieheltäni tukan pois = puli, kalju, hiukseton, tukaton, ihan paljas pää. Tällä hetkellä hän puolustelee hiuspehkoaan sillä, että talvella on hyvä olla lämmikettä. Oikeasti mies näyttää tukkansa kanssa Madagaskar-elokuvan leijonalta.
- lapsenlapsia voisi olla enemmän kuin tuo yksi suloinen ja ainokainen.
- voisin oikeastaan saada itsekin vielä yhden vauvan hoidettavaksi ( kuulin kyllä tuon, kun muutamat huokasi kauhua äänessään, että "onneksi ainakaan tuo ei toteudu")
- alakoululaisten koulupäivä ei alkaisi ennen yhdeksää.
- mummolan pelloilla on neljän vuoden kuluttua mansikkamaa!
Sylvin blogi on sellainen, että kun siellä käy pistäytymässä, niin kyllä tuntee virkistyvänsä ja voimistuvansa. Välillä pääsee mukaan pitkälle kävelylenkille rikkaseen luontoon, välillä pääsee kurkistamaan Sylvin ja Sulon upeaan puutarhaan. Voi sitä kukkien ja kasvien loistoa, kun kesä on oikein päässyt valloilleen heidän pihassaan!
Pariskunnan virkeyttä ja jaksamista voi nuorempi vain ihailla, koska ihan kaksikymppisistä rakastavaisista ei ole kyse. Rakastavaisia he ovat kyllä ihan kirjaimellisesti: he rakastavat toisiaan ja Jeesusta ja sekin rakkaus välittyy lukijaan Sylvin teksteistä ja kuvista. Sylvin blogiin pääsee tästä linkistä http://sylvi-elmluonnossa.blogspot.com/.
Mutta haasteeseen. Kun Sylvi kertoi, "jos minä saisin valita", tuntui, että eipä tuohon ole mitään lisäämistä. Leikkimielellä kun alkaa ajatella, löytyykin valittavaa määrättömästi.
Jos minä saisin valita
- meillä kävisi kokki laittamassa päivän ruuat
- yksi lapsista opiskelisi lääkäriksi, toinen puutarhuriksi, kolmas sähköasentajaksi, neljäs puusepäksi, viides metsuriksi, kuudes kokiksi, seitsemäs parturiksi (toteutumassa oikeasti), kahdeksas ompelijaksi, yhdeksäs siivoojaksi ja loput saisi tehdä mitä lystää.
- ajelisin mieheltäni tukan pois = puli, kalju, hiukseton, tukaton, ihan paljas pää. Tällä hetkellä hän puolustelee hiuspehkoaan sillä, että talvella on hyvä olla lämmikettä. Oikeasti mies näyttää tukkansa kanssa Madagaskar-elokuvan leijonalta.
- lapsenlapsia voisi olla enemmän kuin tuo yksi suloinen ja ainokainen.
- voisin oikeastaan saada itsekin vielä yhden vauvan hoidettavaksi ( kuulin kyllä tuon, kun muutamat huokasi kauhua äänessään, että "onneksi ainakaan tuo ei toteudu")
- alakoululaisten koulupäivä ei alkaisi ennen yhdeksää.
- mummolan pelloilla on neljän vuoden kuluttua mansikkamaa!
maanantai 23. tammikuuta 2012
Ei kirjettä
Viime perjantaihin mennessä olisi pitänyt postin tuoda irtisanomiskirje, jos se olisi miehen kohdalle tullut. Kun tänäänkään ei hänelle tullut postia edes laskun vertaa, niin rohkenemme jo varovaisesti luottaa, että miehen työpaikka säilyy.
Yritän saada itseäni vahvasti vakuuttuneeksi siitä, että voisin nyt keskittyä ihan muihin asioihin, kuin silmäilemään työvoimatoimiston sivuja. Helsingin kaupunki etsii kesäksi 250:a perushoitajaa/lähihoitajaa pääasiassa kotihoidon tehtäviin. Kyllä sellainen tieto alkaa sormia kutittaa, kun viime kesänäkin haaksittiin töihin lähes kaikki kynnelle kykenevät ja eläkepäivistäkin jo nauttivat.
Sen lisäksi työvoimatoimiston sivut on täynnään mielenkiintoisia kesätyöpaikkoja.
Lupaan, että pohdin tätä tulevan kesän asiaa tämän ainoan kerran ja sitten jätän teidätkin rauhaan.
Otetaan nyt esimerkiksi tämä aamu. Melska ei tullut hoitoon, koska oli kipeä ja äitinsä käytti häntä lääkärissä. Viimeiset koululaiset lähti heti yhdeksän jälkeen. Olin aloittanut pyykkikoneen laulattamisen jo puoli kahdeksan seutuun ja konetta saakin tänään täyttää tiuhaan, koska kolme korillista pyykkiä ei hoidu muuten. Tirtetta nukkui melkein kymmeneen ja oli äkeä, kun en ollut herättänyt häntä ja mennyt perhekerhoon. Sanoin, että ei ole hyväksi herättää nukkuvia lapsia. Että lasten ja koirien pitää saada nukkua rauhassa. Vastaukseksi sain tuhahduksen "mistä sä nyt sellastakin olet kuullut..."
Vastailin aamun aikana kahdeksaan tekstiviestiin, sähköpostiviesteihin ja kävin läpi viiden koululaisen Wilma-viestit (Wilma on koulun "viestintäjärjestelmä"). Postin tultua setvin puolen tusinan kirjeen esiintuomat asiat. Miehen tämän viikon työvuorolistan tutkimisen jälkeen kiirehdin kauppaan ja sieltä tultuani tuli lukiolaispoika hyppytunneille kotiin.
Poika sai äitinsä hyvälle mielelle sanomalla "jaksaisitko keittää makaronia?" Samalla kun keitin pojalle makaronia lihapullien lisukkeeksi, tein miehelle ruokaa työevääksi ja paistoin välipalalle valkosipulivoipatonkeja.
Kun olimme kaikki syöneet, pakkasin miehen työeväät. Kello ei ollut vielä kahtakaan, kun hän lähti töihin. Kotiin hän pääsee yöllä kolmen maissa.
Joka joutenolevassa välissä olen yrittänyt saada tiskipöytää tyhjäksi. Kun toisesta päästä saan kattilat pestyä, niitä toisesta päästä tulee tilalle.
Talouskoululainen laittoi viestiä, että hänellä on huomenna koulusta vapaapäivä. Tarvitsee "vain" siivota kotona keittiö ja yksi huone. Laitan varmaankin opettajalle viestiä, että tuollainen etätyöpäivä voisi olla useamminkin.
Suurin osa ruokapöytää on täynnä puhtaanpyykin kasoja. Aamulla aloitettu työ jatkuu vielä leppoisissa tunnelmissa.
Sanon tämän nyt tässä elämäntilanteessa viimeisen kerran: ei ole olemassa sellaista aikaa vuorokaudessa, että ehtisin töihin (kodin ulkopuolelle, palkkatyöhön, työmaalle, tienaamaan). Yritän nyt uskoa sen ja jos vielä asiassa vikuroin, voitte muistuttaa, mitä olen sanonut. Keskityn kannustamaan työikäisiä koululaisia hakemaan innokkaasti kesätyöpaikkaa, mutta minun kuuluu kyllä olla visusti kotona. Mitä ketään hyödyttää ne muutamat ylimääräiset sataset, jotka nihkeästi ehkä saisinkin tienattua, jos samalla tusinan ihmisen elämä on levällään kotona ja kaikilla on kurjaa ja tylsää.
Minulla on kuitenkin tunne, että ehdin kyllä saada nauttia työssäkäymisen ihanuudesta joskus tulevaisuudessa ihan kyllästymiseen asti.
Yritän saada itseäni vahvasti vakuuttuneeksi siitä, että voisin nyt keskittyä ihan muihin asioihin, kuin silmäilemään työvoimatoimiston sivuja. Helsingin kaupunki etsii kesäksi 250:a perushoitajaa/lähihoitajaa pääasiassa kotihoidon tehtäviin. Kyllä sellainen tieto alkaa sormia kutittaa, kun viime kesänäkin haaksittiin töihin lähes kaikki kynnelle kykenevät ja eläkepäivistäkin jo nauttivat.
Sen lisäksi työvoimatoimiston sivut on täynnään mielenkiintoisia kesätyöpaikkoja.
Lupaan, että pohdin tätä tulevan kesän asiaa tämän ainoan kerran ja sitten jätän teidätkin rauhaan.
Otetaan nyt esimerkiksi tämä aamu. Melska ei tullut hoitoon, koska oli kipeä ja äitinsä käytti häntä lääkärissä. Viimeiset koululaiset lähti heti yhdeksän jälkeen. Olin aloittanut pyykkikoneen laulattamisen jo puoli kahdeksan seutuun ja konetta saakin tänään täyttää tiuhaan, koska kolme korillista pyykkiä ei hoidu muuten. Tirtetta nukkui melkein kymmeneen ja oli äkeä, kun en ollut herättänyt häntä ja mennyt perhekerhoon. Sanoin, että ei ole hyväksi herättää nukkuvia lapsia. Että lasten ja koirien pitää saada nukkua rauhassa. Vastaukseksi sain tuhahduksen "mistä sä nyt sellastakin olet kuullut..."
Vastailin aamun aikana kahdeksaan tekstiviestiin, sähköpostiviesteihin ja kävin läpi viiden koululaisen Wilma-viestit (Wilma on koulun "viestintäjärjestelmä"). Postin tultua setvin puolen tusinan kirjeen esiintuomat asiat. Miehen tämän viikon työvuorolistan tutkimisen jälkeen kiirehdin kauppaan ja sieltä tultuani tuli lukiolaispoika hyppytunneille kotiin.
Poika sai äitinsä hyvälle mielelle sanomalla "jaksaisitko keittää makaronia?" Samalla kun keitin pojalle makaronia lihapullien lisukkeeksi, tein miehelle ruokaa työevääksi ja paistoin välipalalle valkosipulivoipatonkeja.
Kun olimme kaikki syöneet, pakkasin miehen työeväät. Kello ei ollut vielä kahtakaan, kun hän lähti töihin. Kotiin hän pääsee yöllä kolmen maissa.
Joka joutenolevassa välissä olen yrittänyt saada tiskipöytää tyhjäksi. Kun toisesta päästä saan kattilat pestyä, niitä toisesta päästä tulee tilalle.
Talouskoululainen laittoi viestiä, että hänellä on huomenna koulusta vapaapäivä. Tarvitsee "vain" siivota kotona keittiö ja yksi huone. Laitan varmaankin opettajalle viestiä, että tuollainen etätyöpäivä voisi olla useamminkin.
Suurin osa ruokapöytää on täynnä puhtaanpyykin kasoja. Aamulla aloitettu työ jatkuu vielä leppoisissa tunnelmissa.
Sanon tämän nyt tässä elämäntilanteessa viimeisen kerran: ei ole olemassa sellaista aikaa vuorokaudessa, että ehtisin töihin (kodin ulkopuolelle, palkkatyöhön, työmaalle, tienaamaan). Yritän nyt uskoa sen ja jos vielä asiassa vikuroin, voitte muistuttaa, mitä olen sanonut. Keskityn kannustamaan työikäisiä koululaisia hakemaan innokkaasti kesätyöpaikkaa, mutta minun kuuluu kyllä olla visusti kotona. Mitä ketään hyödyttää ne muutamat ylimääräiset sataset, jotka nihkeästi ehkä saisinkin tienattua, jos samalla tusinan ihmisen elämä on levällään kotona ja kaikilla on kurjaa ja tylsää.
Minulla on kuitenkin tunne, että ehdin kyllä saada nauttia työssäkäymisen ihanuudesta joskus tulevaisuudessa ihan kyllästymiseen asti.
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
Isän kengät
Lauma lapsia lähti luistelukentille. "Kentille" sen tähden, että osa meni Kansainvälisen koulun kentälle ja pelaavat pojat "punaselle kentälle". Tyyni, kolmiasteinen pakkaskeli alkoi houkutella minuakin ja sain vielä houkuteltua yhden lapsen mukaani kentänlaidalle.
Eteisen kenkähyllyjen äärellä muistui mieleeni äidin syksyllä meille laittamat isän talvikengät. Isoille pojille ne olivat liian pienet ja pienille liian suuret. Mustat, nauhoitettavat nahkakengät olivat kuitenkin niin mukavannäköiset, että jätin ne eteisen kaappiin odottamaan sopivia jalkoja. Sopivat jalat olivat kuitenkin lähempänä kuin olin arvannutkaan. Isän kengät tuntuivat jalassani paremmalta kuin omat kenkäni. Kengät on niin täydellisen sopivat vielä ohuen villasukankin kanssa; eivät paina tai purista, eivätkä ole liukkaat. Omien talvikenkieni kanssa olen saanut hiihdellä, että pysyn pystyssä.
Kävin vielä näyttämässä kenkiä lapsille ja kaikki olivat yhtä mieltä, että ne näyttävät oikeastaan aika hyviltä jalassani. Ei ne nyt toki mitkään kirkkomekkokengät olekaan, mutta ulkoilukenkinä parhaat, mitä minulla on koskaan olleet.
Matkalla jäälle soitin äidille, koska pakko oli kehua, että vähänkö on "päheetä", että minulla on oman isin kengät jalassa.
Minulle tuli riemukkaan onnellinen olo: kävelen kirjaimellisesti isäni askelissa. Näin mielessäni, kuinka isäni hymyilisi, jos näkisi minun kulkevan kengissään.
Eteisen kenkähyllyjen äärellä muistui mieleeni äidin syksyllä meille laittamat isän talvikengät. Isoille pojille ne olivat liian pienet ja pienille liian suuret. Mustat, nauhoitettavat nahkakengät olivat kuitenkin niin mukavannäköiset, että jätin ne eteisen kaappiin odottamaan sopivia jalkoja. Sopivat jalat olivat kuitenkin lähempänä kuin olin arvannutkaan. Isän kengät tuntuivat jalassani paremmalta kuin omat kenkäni. Kengät on niin täydellisen sopivat vielä ohuen villasukankin kanssa; eivät paina tai purista, eivätkä ole liukkaat. Omien talvikenkieni kanssa olen saanut hiihdellä, että pysyn pystyssä.
Kävin vielä näyttämässä kenkiä lapsille ja kaikki olivat yhtä mieltä, että ne näyttävät oikeastaan aika hyviltä jalassani. Ei ne nyt toki mitkään kirkkomekkokengät olekaan, mutta ulkoilukenkinä parhaat, mitä minulla on koskaan olleet.
Matkalla jäälle soitin äidille, koska pakko oli kehua, että vähänkö on "päheetä", että minulla on oman isin kengät jalassa.
Minulle tuli riemukkaan onnellinen olo: kävelen kirjaimellisesti isäni askelissa. Näin mielessäni, kuinka isäni hymyilisi, jos näkisi minun kulkevan kengissään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)