http://youtu.be/bLZhQHuQQFE
Äiti ja tyttäret kokoontuivat illalla keittiöön kuuntelemaan mielimusiikkiaan. Keittiöön sen takia, että ne loistavat kaiuttimet, jotka Pikkuveli minulle asensi, ovat juuri keittiössä, eikä missään muualla. Tietokoneelta Spotifysta tai You Tubesta löytyy kuunneltavaa.
Michael W. Smith on kovasti lauluineen meille mieleinen. Jos et ole koskaan tämän miehen laulua kuunnellut, klikkaa tekstin alussa olevaa linkkiä ja kuuntele tämä hengellisen musiikin klassikko Michaelin (ja konserttiyleisön) tulkitsemana.
Tänä iltana perehdyttyäni paremmin Smithin musiikkiin, ymmärrän täysin, miksi seiskaluokkalainen tyttäreni kuuntelee hyvin mielellään koulussakin kaikki välitunnit nappipiuhat korvissaan näitä lauluja.
Luultavasti näitä levyjä täytyy hankkia myös omaksi.
Se musiikki, mitä mielelläni kuuntelen, poikkeaa aika paljon niistä lauluista, joita esitän laulaen hengellisissä tilaisuuksissa.
Huomenna on Palmusunnuntai ja valmistaudumme jälleen pääsiäisen viettoon. Huomisen aamun tilaisuudessa laulamani laulut kulkevat hyvin lähellä pääsiäisen tunnelmia.
Kun monen välivuoden jälkeen laulaminen tuntuu taas omalta, on valmistautuminen esitykseenkin muuttunut.
Huomiset laulut on ollut kuukauden ajan valittuina. Olen lukenut laulujen sanoja ja keskittynyt ajattelemaan laulujen sanomaa. Monesti päivän mittaan "laulan ajatuksissani" jotakin säettä.
En ole menossa "esittämään" tai "esiintymään". Pyrin välittämään kuulijoille laulun sanoman.
lauantai 31. maaliskuuta 2012
perjantai 30. maaliskuuta 2012
Kaisa ja koira
Ekaluokkalainen Kaisa sai parhaalta kaveriltaan synttärikutsun. Kaisa ei ole vielä kovin monilla kaverisynttäreillä ehtinyt olla, joten hän odottaa suurella jännityksellä ensi viikon juhlia. Onneksi menokyyti järjestyy päivänsankarin isän toimesta ja minä käyn sitten hakemassa juhlijan kotiin.Toisella puolella kaupunkia asuvan luokkatoverin kotiin on lähes tunnin matka ja matka taittuu metrolla ja bussilla.
Kävimme Kaisan kanssa Citymarketissa lahjaostoksilla. Poistullessa kauppakeskuksen edustalla istua kyyhötti suloistakin suloisempi pentukoira valopylvääseen sidottuna.
Kaisahan on tunnetusti aina samalla aaltopituudella koirien kanssa ja kun Kaisa alkoi hiljaa ihastella pentua pienellä vikinällä, koira vastasi hänelle uikuttamalla hiljaa. Kaisa ja koira katselivat toisiaan ja juttelivat. Koiran pieni ääni kertoi selvästi, että sillä ei ollut kaikki kunnossa. Se värisi ja olo kävi levottomaksi ja jokaista kaupan pyörivästä ovesta tulijaa koira katsoi toivorikkaasti. Jäimme matkan päähän katselemaan koiraa ja pian se kietoutui valotolppaa vasten kiveykselle makaamaan.
Paikalle pysähtyi jo muitakin ihmisiä ja jotkut sanoivat koiran olleen siinä jo vaikka kuinka kauan. Joku tiesi, että tuolla tavalla täällä hylätään lemmikkejä.
Jäimme Kaisan kanssa vielä seuraamaan maassa värisevää koiraa. Kun ohi käveli kauppakeskuksen vartija, otin hänen kanssaan koiran puheeksi. Vartijakin oli jo pannut merkille, että koira oli palellut ulkona hyvin kauan. Hän lupasi, että jos puolen tunnin sisällä kukaan ei nouda koiraa, hän soittaa sille apua.
Puolen tunnin kuluttua kävin vielä tokaluokkalaisen kanssa hakemassa kympin sählymailat Cittarista. Kadun varressa olevan ulkomaan rekisterissä olevaan autoon hyppäsi pieni, viluinen koiranpentu, joka katsoi peräämme. Koiran isäntä oli kassista päätellen pohtinut alkoholiostoksiaan hyvin kauan.
Ainakin Kaisan ikävä oman koiran saamiseksi kasvoi sydänkipuun asti.
Kävimme Kaisan kanssa Citymarketissa lahjaostoksilla. Poistullessa kauppakeskuksen edustalla istua kyyhötti suloistakin suloisempi pentukoira valopylvääseen sidottuna.
Kaisahan on tunnetusti aina samalla aaltopituudella koirien kanssa ja kun Kaisa alkoi hiljaa ihastella pentua pienellä vikinällä, koira vastasi hänelle uikuttamalla hiljaa. Kaisa ja koira katselivat toisiaan ja juttelivat. Koiran pieni ääni kertoi selvästi, että sillä ei ollut kaikki kunnossa. Se värisi ja olo kävi levottomaksi ja jokaista kaupan pyörivästä ovesta tulijaa koira katsoi toivorikkaasti. Jäimme matkan päähän katselemaan koiraa ja pian se kietoutui valotolppaa vasten kiveykselle makaamaan.
Paikalle pysähtyi jo muitakin ihmisiä ja jotkut sanoivat koiran olleen siinä jo vaikka kuinka kauan. Joku tiesi, että tuolla tavalla täällä hylätään lemmikkejä.
Jäimme Kaisan kanssa vielä seuraamaan maassa värisevää koiraa. Kun ohi käveli kauppakeskuksen vartija, otin hänen kanssaan koiran puheeksi. Vartijakin oli jo pannut merkille, että koira oli palellut ulkona hyvin kauan. Hän lupasi, että jos puolen tunnin sisällä kukaan ei nouda koiraa, hän soittaa sille apua.
Puolen tunnin kuluttua kävin vielä tokaluokkalaisen kanssa hakemassa kympin sählymailat Cittarista. Kadun varressa olevan ulkomaan rekisterissä olevaan autoon hyppäsi pieni, viluinen koiranpentu, joka katsoi peräämme. Koiran isäntä oli kassista päätellen pohtinut alkoholiostoksiaan hyvin kauan.
Ainakin Kaisan ikävä oman koiran saamiseksi kasvoi sydänkipuun asti.
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
Hautausmaaterapiaa?
Menimme pikkutyttöjen kanssa raitiovaunulla kaksi pysäkinväliä Marian sairaalan laboratorioon. Veimme sinne näytettä.
Utuverhon läpi paistava aurinko oli saanut Hietaniemen hautausmaan kaikki linnut laulamaan ja päätimme kävellä takaisin kotiin hautausmaan poikki.
Ihan luonnostaan askel hidastui, katse lepäsi vanhan hautuumaan näkymissä. Huomasin, että tyttöjenkin olemus rentoutui, rauhottui ja hiljeni. Melskan ainoa kommentti matkan aikana oli "mummo, täällä on kiviä". Tirtetta huomasi, että suurin osa hautakivistä oli hyvin vanhoja.
Pohdin, onkohan jossain maailmankolkassa keksitty levottomien, stressaantuneiden tai uupuneiden terapiaksi hautausmaakävelyjä. Luonnostaanhan sitä monet tekevät ihan rauhoittumistarkoituksessa, mutta vastaani ei ole vielä tullut alaan perehtyneen kirjoituksia tai peräti tutkimustuloksia.
Huomasin, että hengitykseni tasoittui, pulssi laski ja jännittyneet hartiat rentoutui. Pelkkää kuvitteluani tai ei, mutta päätimme Tirtetan kanssa tulla pian uudestaan hautausmaakävelylle.
Hietaniemen hautausmaalla näkee miltei joka käynnillä oravia. Tämänkertainen orava tuli näkyville vasta Lapinlahden sairaalan puiston reunassa. Juttelimme pienelle oravalle ja kyselimme sen kuulumisia. Sillä oli selvästi aamupalan etsintä kesken, joten kauaa se ei malttanut kanssamme keskustella.
Aamuruuhkan pauhu ehti jäädä hetkeksi kuulumattomiin keskellä hautausmaan rauhaa.
Pitääpä kysyä Kuopion Veli -suntiolta, millaiset tunnelmat hänelle tulee hautausmailla työskennellessään.
Ehkä työpaikkana ei käy terapiasta.
Utuverhon läpi paistava aurinko oli saanut Hietaniemen hautausmaan kaikki linnut laulamaan ja päätimme kävellä takaisin kotiin hautausmaan poikki.
Ihan luonnostaan askel hidastui, katse lepäsi vanhan hautuumaan näkymissä. Huomasin, että tyttöjenkin olemus rentoutui, rauhottui ja hiljeni. Melskan ainoa kommentti matkan aikana oli "mummo, täällä on kiviä". Tirtetta huomasi, että suurin osa hautakivistä oli hyvin vanhoja.
Pohdin, onkohan jossain maailmankolkassa keksitty levottomien, stressaantuneiden tai uupuneiden terapiaksi hautausmaakävelyjä. Luonnostaanhan sitä monet tekevät ihan rauhoittumistarkoituksessa, mutta vastaani ei ole vielä tullut alaan perehtyneen kirjoituksia tai peräti tutkimustuloksia.
Huomasin, että hengitykseni tasoittui, pulssi laski ja jännittyneet hartiat rentoutui. Pelkkää kuvitteluani tai ei, mutta päätimme Tirtetan kanssa tulla pian uudestaan hautausmaakävelylle.
Hietaniemen hautausmaalla näkee miltei joka käynnillä oravia. Tämänkertainen orava tuli näkyville vasta Lapinlahden sairaalan puiston reunassa. Juttelimme pienelle oravalle ja kyselimme sen kuulumisia. Sillä oli selvästi aamupalan etsintä kesken, joten kauaa se ei malttanut kanssamme keskustella.
Aamuruuhkan pauhu ehti jäädä hetkeksi kuulumattomiin keskellä hautausmaan rauhaa.
Pitääpä kysyä Kuopion Veli -suntiolta, millaiset tunnelmat hänelle tulee hautausmailla työskennellessään.
Ehkä työpaikkana ei käy terapiasta.
tiistai 27. maaliskuuta 2012
Taas iski mummolaikävä
Kuopion veli soitteli mummolasta puupinon kupeesta. Oli tullut vapaapäivikseen ryskämään papan metsiin. Komeaa koivua kuulema oli pinossa.
Aamukahvipöydässä mummon kanssa istuessa olivat nähneet kahden joutsenen lentävän mummolan talon yli.
Sanoin, että tuo vääntää veistä rinnassani. Hirmuinen ikävä hyökkäsi ihan varoittamatta.
Lunta on vielä pelloilla ja metsässä reiteen asti. Oli kuulema ollut kivenheiton matka moottorisahan ja bensatankin kanssa puolen tunnin uuvuttava urakka, kun märkä ja raskas lumi upotti alla.
Tokaluokkalainen, joka on alkanut nimittää minua ihan huomaamatta "mummoksi" tuli koulusta ja oli oikeasti vähällä pirahtaa itkuun:
- Mulla on niin-niin ikävä mummolaan...
Kuinka voisi kiirehtiä ajan kulumista tai nopeuttaa asioiden tapahtumista? Ei ole elämällä kelausnappulaa, mutta kai se on tarkoituskin. Mutta silti tulee vähän kärsimätön olo.
Aamukahvipöydässä mummon kanssa istuessa olivat nähneet kahden joutsenen lentävän mummolan talon yli.
Sanoin, että tuo vääntää veistä rinnassani. Hirmuinen ikävä hyökkäsi ihan varoittamatta.
Lunta on vielä pelloilla ja metsässä reiteen asti. Oli kuulema ollut kivenheiton matka moottorisahan ja bensatankin kanssa puolen tunnin uuvuttava urakka, kun märkä ja raskas lumi upotti alla.
Tokaluokkalainen, joka on alkanut nimittää minua ihan huomaamatta "mummoksi" tuli koulusta ja oli oikeasti vähällä pirahtaa itkuun:
- Mulla on niin-niin ikävä mummolaan...
Kuinka voisi kiirehtiä ajan kulumista tai nopeuttaa asioiden tapahtumista? Ei ole elämällä kelausnappulaa, mutta kai se on tarkoituskin. Mutta silti tulee vähän kärsimätön olo.
maanantai 26. maaliskuuta 2012
Äidin omat nokkakärrit
Minun on jo kauan tehnyt mieli omia nokkakärrejä. En tarvitse polkupyörää, en vielä autoa tai kottikärryjäkään, mutta nokkakärryjä olisin tarvinnut vaikka kuinka monta kertaa. Ja ihan itsepintaisesti minun on vain tehnyt niitä mieli. (Tiedän naisia, joiden tekee yhtä itsepintaisesti mieli uusia kenkiä tai laukkua. Minulla on jo kengät ja laukku, en halua niitä enää.)
Koko päivän on Ruoholahdessa kulkenut ihmisiä kantaen muoviin pakattuja lautoja. Juuri niin - lautoja. Yhdistelin mielessäni asioita. Kauppakeskuksessa on meneillään remontti - myymälöissä on remonttimyyntejä- entäpä jos rautakaupassakin myydään tavaraa halvalla? Ainakin niitä lautoja taidettiin myydä.
Ipanat syötettyäni ja todettuani tilanteen rauhalliseksi kiskoin takin niskaan ja käskin lasten olla kiltisti ja sanoin käväiseväni nopeasti rautakaupassa. Eteisessä mennessäni muistutin itseäni puuttuvasta kattolampusta.
Hurjia tarjouskylttejä K-raudassa olikin. Jos Inaria- kaapit olisivat mielestäni edullisia vielä 50%:n alennuksen jälkeen, olisi kai helppo langeta ostamaan suuri ja upea kaappi. Mutta kun hinta vielä puolitettunakin alkoi huimata päässä.
Jos tarvitsisi nyt kaakeleita, tapetteja, laminaatteja tai kylpyhuonekalusteita, hinnoista oli enää rippeet jäljellä.
Valaisimetkin olivat olleet hyvässä alennuksessa ja myös menneet kaupaksi. Eteisen lamppu jäi siis saamatta.
Mutta ne 200 kiloa kantavat nokkakärrit eivät olleet alennuksessa, mutta minusta niin napakantukevista kärryistä neljäkymppiä ei ollut liikaa pyydetty.
Jätin kärrit eteiseen ja testaan kaiken nähneen ja kokeneen mieheni huumorintajun ja vaimontempauksiensietokyvyn. Mies tulee yhdentoista pintaan töistä ja odotan mielenkiinnolla hänen kommenttiaan ja reaktiotaan.
Arvaukseni miehen kommentista, kun hän kömpii viereeni:
- Ai, mummo on ostanut itselleen oikein kunnon pelin!
(Toinen vaihtoehto: "mistä noi kärrit on tullu tonne eteiseen - lainasit sä ne naapurin isännältä?")
Koko päivän on Ruoholahdessa kulkenut ihmisiä kantaen muoviin pakattuja lautoja. Juuri niin - lautoja. Yhdistelin mielessäni asioita. Kauppakeskuksessa on meneillään remontti - myymälöissä on remonttimyyntejä- entäpä jos rautakaupassakin myydään tavaraa halvalla? Ainakin niitä lautoja taidettiin myydä.
Ipanat syötettyäni ja todettuani tilanteen rauhalliseksi kiskoin takin niskaan ja käskin lasten olla kiltisti ja sanoin käväiseväni nopeasti rautakaupassa. Eteisessä mennessäni muistutin itseäni puuttuvasta kattolampusta.
Hurjia tarjouskylttejä K-raudassa olikin. Jos Inaria- kaapit olisivat mielestäni edullisia vielä 50%:n alennuksen jälkeen, olisi kai helppo langeta ostamaan suuri ja upea kaappi. Mutta kun hinta vielä puolitettunakin alkoi huimata päässä.
Jos tarvitsisi nyt kaakeleita, tapetteja, laminaatteja tai kylpyhuonekalusteita, hinnoista oli enää rippeet jäljellä.
Valaisimetkin olivat olleet hyvässä alennuksessa ja myös menneet kaupaksi. Eteisen lamppu jäi siis saamatta.
Mutta ne 200 kiloa kantavat nokkakärrit eivät olleet alennuksessa, mutta minusta niin napakantukevista kärryistä neljäkymppiä ei ollut liikaa pyydetty.
Jätin kärrit eteiseen ja testaan kaiken nähneen ja kokeneen mieheni huumorintajun ja vaimontempauksiensietokyvyn. Mies tulee yhdentoista pintaan töistä ja odotan mielenkiinnolla hänen kommenttiaan ja reaktiotaan.
Arvaukseni miehen kommentista, kun hän kömpii viereeni:
- Ai, mummo on ostanut itselleen oikein kunnon pelin!
(Toinen vaihtoehto: "mistä noi kärrit on tullu tonne eteiseen - lainasit sä ne naapurin isännältä?")
Paistovinkki pakastepizzalle
Citymarketissa lauantaina ollut konsulentti kertoi mullistavan vinkin pakastepizzojen paistamiseen. Pakkausten paisto-ohjeet kun liikkuvat usein lämpötiloissa 200-220 paistoajan ollessa 10-15 minuuttia pizzasta riippuen.
Konsulentti sanoi paistavansa pizzat 240 asteessa ja korkeintaan 6 minuuttia. Uunista otettaessa pizzan pinta on vielä aivan kostea, mutta hetken aikaa "levätessään" pizzan pinta kuivuu ja muuttuu meheväksi. Pohja on mukavan rapea, niinkuin useimmat meistä haluaisivatkin pohjan olevan.
Pakkauksen paisto-ohjeita noudattamalla olen saanut pizzoista tavallisesti tasaisensitkeää massaa, jossa ei oikein raaka-aineiden mausta tiedä sanoa mitään.
Äsken kokeilin paistamista reilulla lämmöllä uunin keskitasossa. Tonnikala-mozzarellapizza ei ole vielä koskaan ollut noin maukasta ja mehevää!
Konsulentti mainitsi, että kiertoilma kannattaa kytkeä pois, tosin sitä ongelmaa ei minulla edes ole.
Pizzaa syöneet lapset olivat samaa mieltä, että näin paistettuna tulos on selvästi parempi.
Konsulentti sanoi paistavansa pizzat 240 asteessa ja korkeintaan 6 minuuttia. Uunista otettaessa pizzan pinta on vielä aivan kostea, mutta hetken aikaa "levätessään" pizzan pinta kuivuu ja muuttuu meheväksi. Pohja on mukavan rapea, niinkuin useimmat meistä haluaisivatkin pohjan olevan.
Pakkauksen paisto-ohjeita noudattamalla olen saanut pizzoista tavallisesti tasaisensitkeää massaa, jossa ei oikein raaka-aineiden mausta tiedä sanoa mitään.
Äsken kokeilin paistamista reilulla lämmöllä uunin keskitasossa. Tonnikala-mozzarellapizza ei ole vielä koskaan ollut noin maukasta ja mehevää!
Konsulentti mainitsi, että kiertoilma kannattaa kytkeä pois, tosin sitä ongelmaa ei minulla edes ole.
Pizzaa syöneet lapset olivat samaa mieltä, että näin paistettuna tulos on selvästi parempi.
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
Hupia suihkussakäynnistä
Hassuista asioista tulee lapset iloisiksi. Niinkuin nyt tästäkin oman kylpyhuoneen käyttökiellosta. Tämän päivän ja huomisen aamun suihkuttelut saadaan hoitaa kuudennen kerroksen talosaunassa. Saunan pukuhuoneesta pääsee terassiparvekkeelle ja sieltä riittää näkymiä Lauttasaareen ja Jätkäsaareen. En tiedä, onko suihkussakäynti hauskempaa vaiko se parvekkeella oleskelu. Parvekelasit tekee paikan turvalliseksi, eikä kevätkylmä ihan heti ala kipristellä varpaissa.
Jouduin aloittamaan sunnuntaiaamun vessojen siivouksella, kun kylpyhuone piti tyhjentää ja siivota huomisen aamun kosteusmittauksia varten. Ihan realistista näkymää suurperheen kylpyhuoneeseen kun en halua asunnon omistajan edustajalle tarjota. Realistinen näkymä tarkoittaa meidän kohdalla kolmea korillista likapyykkiä ja hammastahnalla sotkettua peiliä.
Koska pakollisesti hoidettavien kotitöiden määrä oli eilisen lomailun jäljiltä uskomaton, isi lähti aamulla lasten kanssa kirkkoon ja minä jäin setvimään sotkuja. Olipahan kerrankin kirkosta tuleville ruoka kotona valmiina.
Ensi sunnuntaina minun onkin selvittävä kirkkoon jo kymmeneksi, koska olen lupautunut aamutilaisuuteen laulamaan ja käymme ennen tilaisuutta laulut läpi. Nyt täytyy vain muistaa visusti suojella kaulaansa ja kurkkuaan petolliselta kevättuulelta, eikä lapsillekaan sovi ärähtää kovin suureen ääneen. Minulla toimii hyvänä maltillistajana kurkun kipeytyminen kovaäänisestä puheesta.
Tirtetta ja isi lähti kirkosta palattuaan ja syötyään uimahalliin. Kun kysyin Tirtetalta, mitä puhuttiin pyhäkoulussa, hän vastasi:
- Olin isin kanssa kirkossa. En mennyt pyhäkouluun sen takia, kun se ope näytti tällä kertaa sellaselta, ettei se osaa kunnon askarteluja...
Niinkuin olen sanonut, lapset saa itse kirkossa päättää, haluavatko lähteä pyhäkouluun, varhaisnuorten tilaisuuteen, vai ovatko aikuisten kanssa ison salin puolella.
Jouduin aloittamaan sunnuntaiaamun vessojen siivouksella, kun kylpyhuone piti tyhjentää ja siivota huomisen aamun kosteusmittauksia varten. Ihan realistista näkymää suurperheen kylpyhuoneeseen kun en halua asunnon omistajan edustajalle tarjota. Realistinen näkymä tarkoittaa meidän kohdalla kolmea korillista likapyykkiä ja hammastahnalla sotkettua peiliä.
Koska pakollisesti hoidettavien kotitöiden määrä oli eilisen lomailun jäljiltä uskomaton, isi lähti aamulla lasten kanssa kirkkoon ja minä jäin setvimään sotkuja. Olipahan kerrankin kirkosta tuleville ruoka kotona valmiina.
Ensi sunnuntaina minun onkin selvittävä kirkkoon jo kymmeneksi, koska olen lupautunut aamutilaisuuteen laulamaan ja käymme ennen tilaisuutta laulut läpi. Nyt täytyy vain muistaa visusti suojella kaulaansa ja kurkkuaan petolliselta kevättuulelta, eikä lapsillekaan sovi ärähtää kovin suureen ääneen. Minulla toimii hyvänä maltillistajana kurkun kipeytyminen kovaäänisestä puheesta.
Tirtetta ja isi lähti kirkosta palattuaan ja syötyään uimahalliin. Kun kysyin Tirtetalta, mitä puhuttiin pyhäkoulussa, hän vastasi:
- Olin isin kanssa kirkossa. En mennyt pyhäkouluun sen takia, kun se ope näytti tällä kertaa sellaselta, ettei se osaa kunnon askarteluja...
Niinkuin olen sanonut, lapset saa itse kirkossa päättää, haluavatko lähteä pyhäkouluun, varhaisnuorten tilaisuuteen, vai ovatko aikuisten kanssa ison salin puolella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)