Kampaajatytöllä on vuosi opiskelua vasta takana, mutta on niin kiireinen, että alkukesästä tehty tilaus perheväen hiustenleikkuusta toteutui vasta tänään. Kuusi päätä tyttö siisti. Isillä tuli töihinlähtö ja säästyi vielä sakseilta. Kumma itsesuojeluvaisto hänellä, kun haluaa kynsin hampain pitää kiinni rehottavista niskavilloistaan. Sanoin, että palvelualalla työskentelevällä ei saa olla tuollainen hiuspehko. Katsotaan, milloin Kampaajatytöllä on seuraavan kerran aikaa.
Armeijapoika muuttui iltaa kohden hiljaiseksi ja vähäpuheiseksi ja sanoi, että näin pitkä oleskelu kotona tekee lähtemisen vaikeaksi. Pikkuveljeni vinkki muovipulloon pakatuista karkeista metsäkeikkojen evääksi toteutettiin ja isoveli antoi rannekellonsa. Armeijapojalla on edessä heti huomenna metsäleiri. Äiti tietysti muistutti paljosta juomisesta.
Jotakin hyvistä unenlahjoistani kertoo se, että sain kuulla vasta aamulla yöllä olleesta ukonilmasta. Minulla oli herätys 02.30 ja tulpat korvissa nukuin kellon soittoon asti.
Jos kuvittelin lauantaiaamuna taistelleeni lasinsirujen kanssa, erehdyin. Tänään tuli sirujen suhteen "pohjat".
Laitoin arkipäivän siivoojalle viestiä, että sitä iloa jäi vielä hänellekin. Oman työaikani puitteissa sitä lasinsirujen määrää ei lakaistu. Kotiin tultuani kaivelin siruja vielä Crocksieni pohjistakin.
Kuten sanottu ja todettu, roskat ja lika, eivät lasinsirutkaan, puhu siivoojalleen hyvää eivätkä pahaa. Eli mikäs siinä on töitä tehdessä.
Kaisa sanoi illansuussa, että hänen tekisi niin kovasti mieli karkkia. Sanoin Kaisalle, että ota muovipussi, niin tehdään pieni iltakävely. Reilun vartin kanavanvarsikävelyn jälkeen veimme Kaisan pullopussin kauppaan ja tyttö valitsi pullorahoilla itselleen karkkipussin.
Onkimisharrastus on jatkunut. Miika istui tänään pitkän tovin laiturilla ja tuli sitten kotiin.
- Mä luulin, että nyt tulee tosi iso kala, mutta koukussa olikin villasukka.
sunnuntai 29. heinäkuuta 2012
lauantai 28. heinäkuuta 2012
Lasinsiruja
Tämä on nyt ihan pakko kirjata aikakirjoihin: on heinäkuu 2012 ja vihdoinkin Helsingissä tarkenee tänä kesänä. Tekee hyvää vanhoille luille.
Viimeöinen siivous ei vaikuttanut totutulla tavalla. Syynä saattoi ehkä olla työn tämänkertainen luonne: siivottavaa oli enemmän kuin koskaan on tullut vastaan. Toisen siivoamani ravintolan terassille on laitettu tunnelmantuojaksi vihermatto, jonka nahkeiden "karvojen" väliin lasinsirut tarttuvat niin lujasti, että en ole oikein keksinyt, millä työkalulla ne saisi vaivattomammin pois. Mikään harja ei siinä hommassa oikein toimi. Niinpä viime yönä keräilin suurimpia siruja ihan käsin pois, kun kovin tehottomaksi työ tulee, jos samaa sirua harjaat kolme-neljä kertaa. Varmaan tuo sirujen nyppiminen toimi tehokkaana takareisitreeninä ja nyt tunnen oloni aika pökkelöksi, kun jalat eivät tahdo toimia.
Tulevaksikin yöksi on luvassa työmaalleni aikamoista menoa ja sadoittain asiakkaita, niin varmaan huomisen aamun siivouksessa lihasjumit vertyy.
. . .
Olettehan tekin huomanneet, että kesällä pyykit kannattaa ripustaa ulos nurinpäin käännettyinä kuivumaan. Aurinko haalistaa vaatteiden värit muutamassa tunnissa. Aikaisemmin en ole asiaan kiinnittänyt suurta huomiota, mutta nyt on muutamaan teepaitaan tullut "aurinkoraitoja".
Viimeöinen siivous ei vaikuttanut totutulla tavalla. Syynä saattoi ehkä olla työn tämänkertainen luonne: siivottavaa oli enemmän kuin koskaan on tullut vastaan. Toisen siivoamani ravintolan terassille on laitettu tunnelmantuojaksi vihermatto, jonka nahkeiden "karvojen" väliin lasinsirut tarttuvat niin lujasti, että en ole oikein keksinyt, millä työkalulla ne saisi vaivattomammin pois. Mikään harja ei siinä hommassa oikein toimi. Niinpä viime yönä keräilin suurimpia siruja ihan käsin pois, kun kovin tehottomaksi työ tulee, jos samaa sirua harjaat kolme-neljä kertaa. Varmaan tuo sirujen nyppiminen toimi tehokkaana takareisitreeninä ja nyt tunnen oloni aika pökkelöksi, kun jalat eivät tahdo toimia.
Tulevaksikin yöksi on luvassa työmaalleni aikamoista menoa ja sadoittain asiakkaita, niin varmaan huomisen aamun siivouksessa lihasjumit vertyy.
. . .
Olettehan tekin huomanneet, että kesällä pyykit kannattaa ripustaa ulos nurinpäin käännettyinä kuivumaan. Aurinko haalistaa vaatteiden värit muutamassa tunnissa. Aikaisemmin en ole asiaan kiinnittänyt suurta huomiota, mutta nyt on muutamaan teepaitaan tullut "aurinkoraitoja".
perjantai 27. heinäkuuta 2012
Kalaa pannulle
Perinteinen koululaisten kesäloman loppumisen merkki on, kun lapset tajuavat, että asutaan veden äärellä ja kalastaminen on mukavaa ajankulua.
Yksi pojista keräsi ulkona pulloja vartin verran ja osti pullorahoillaan ongen - siis sellaisen ilman vapaa myytävän. Kanavan reunalta onkien nousee kalaa ilman vapaakin, joten sinne ne pojat menivät kykkimään, käytyään ensin sinappiveden kanssa hakemassa purkillisen matoja.
Saara kävi aina välillä kertomassa väliaikatietoja poikien saaliista. Miikan onkima, 340 grammaa painanut kala päätyi ihan paistinpannulle asti. Täyttä varmuutta kalan lajista ei meidän kokemuksella saatu - arvailut liikkuivat lahnan ja säyneen välillä.
Lapset ovat varttuneet koko ikänsä veden äärellä. Luonnostaan heille kehittyy varovaisuus laiturilla oleskellessa ja isommat vielä muistuttavat pieniä alituiseen. Onneksi uimataitoakin jo löytyy kaikilta.
Vaikka nyt asumme viidenkymmenen metrin päässä merestä, niin uskon, että mummolassa asuessa järvellä vietetään aikaa paljon enemmän, kuin täällä ollaan meren kanssa tekemisissä. Talvella en näe mitään mieltä mennä meren jäälle edes helmikuun alun paukkupakkasilla ja enpä ole täällä asuessa käynyt meressä uimassakaan.
Armeijapoika tuli eilen hyvävoimaisena ja suoraselkäisenä ensimmäiselle kotilomalle. Sisarukset pörräsivät veljen ja tämän ylioppilaslahjaksi saaman suklaarasian äärellä. Armeijapoika kun oli luvannut avata rasian lomalle päästyään. Äiti teki lihapullia, haki mansikoita ja imuroi, tuuletti ja petasi puhtaan vuoteen.
Tänä aamuna Armeijapoika ehti onneksi herätä omia aikojaan ennenkuin remonttimiehet tulivat jyrsimään kylpyhuoneen lattiaa. Muiden unensaanti nyt ei minua olisi säälittänytkään.
Nyt kylpyhuoneen lattialla hyrisee kaksi kuivuria viikon ajan. Sitten mitataan lattian kosteus ja jatko riippuu kosteuslukemista.
Isi lähti jo töihin ja minä lähden yöllä. Onneksi on omasta takaa täysi-ikäisiä lapsenlikkoja, muuten tällainen yöelämä ei onnistuisi.
Yksi pojista keräsi ulkona pulloja vartin verran ja osti pullorahoillaan ongen - siis sellaisen ilman vapaa myytävän. Kanavan reunalta onkien nousee kalaa ilman vapaakin, joten sinne ne pojat menivät kykkimään, käytyään ensin sinappiveden kanssa hakemassa purkillisen matoja.
Saara kävi aina välillä kertomassa väliaikatietoja poikien saaliista. Miikan onkima, 340 grammaa painanut kala päätyi ihan paistinpannulle asti. Täyttä varmuutta kalan lajista ei meidän kokemuksella saatu - arvailut liikkuivat lahnan ja säyneen välillä.
Lapset ovat varttuneet koko ikänsä veden äärellä. Luonnostaan heille kehittyy varovaisuus laiturilla oleskellessa ja isommat vielä muistuttavat pieniä alituiseen. Onneksi uimataitoakin jo löytyy kaikilta.
Vaikka nyt asumme viidenkymmenen metrin päässä merestä, niin uskon, että mummolassa asuessa järvellä vietetään aikaa paljon enemmän, kuin täällä ollaan meren kanssa tekemisissä. Talvella en näe mitään mieltä mennä meren jäälle edes helmikuun alun paukkupakkasilla ja enpä ole täällä asuessa käynyt meressä uimassakaan.
Armeijapoika tuli eilen hyvävoimaisena ja suoraselkäisenä ensimmäiselle kotilomalle. Sisarukset pörräsivät veljen ja tämän ylioppilaslahjaksi saaman suklaarasian äärellä. Armeijapoika kun oli luvannut avata rasian lomalle päästyään. Äiti teki lihapullia, haki mansikoita ja imuroi, tuuletti ja petasi puhtaan vuoteen.
Tänä aamuna Armeijapoika ehti onneksi herätä omia aikojaan ennenkuin remonttimiehet tulivat jyrsimään kylpyhuoneen lattiaa. Muiden unensaanti nyt ei minua olisi säälittänytkään.
Nyt kylpyhuoneen lattialla hyrisee kaksi kuivuria viikon ajan. Sitten mitataan lattian kosteus ja jatko riippuu kosteuslukemista.
Isi lähti jo töihin ja minä lähden yöllä. Onneksi on omasta takaa täysi-ikäisiä lapsenlikkoja, muuten tällainen yöelämä ei onnistuisi.
keskiviikko 25. heinäkuuta 2012
Tartu tilaisuuteen tai kadu
Eilen käytiin repimässä kylpyhuoneemme lattiasta muovimatto pois ja lähtiessään työmies kommentoi lattiaa: "nyt se saa kuivahtaa rauhassa".
Aikanaan kylpyhuoneeseen tulee puhaltimet ja kuivaus "kestää kyllä kauan".
Minulla tuli lähes pala kurkkuun noita arvioita kuunnellessa, mutta illalla olin ihan toista mieltä.
Istuimme miehen kanssa talomme kuudennessa kerroksessa taloyhtiön hulppeankokoisessa saunassa lenkkisaunan jälkilämmöissä ja totesimme, että joskus vielä suremme kylpyhuoneremonttimme loppumista. Talon saunan yhteydessä on kattoterassi, josta on luksusnäkymät Lauttasaaren selältä Jätkäsaareen. Suihkuhuoneessa on kaksi suihkua, mikä on sekin luksusta meidän vuosia siedettyihin suihkujonoihin. Pukuhuoneen puolella riittää tilaa istua ja huokaista saunomisen jälkeen. Sauna-ja suihkutilat ovat remontin ajan vapaassa käytössämme lukuunottamatta lauantaita, jolloin talon asukkailla on varattuja saunavuoroja klo 16-21 välisenä aikana. Tiistaisin on naisten ja miesten lenkkisaunavuorot, mutta ne ovat olleet aika lailla hiljaisia tunteja. Eli kaiken ilon aiomme ottaa irti remontin ajasta, eikä ajomatka hissillä tee montaa lisäminuuttia suihkureissuun.
Isillä oli eilen leppoisa arkivapaa. Kävimme yhdessä pikkutyttöjen kanssa retkellä Kierrätyskeskuksessa. Saimme hyvän opetuksen, että jos jotakin todella mieleistä löytyy, kannattaa olla nopea ja tarttua tilaisuuteen heti. Näimme siellä kokonahkaisen nojatuolin, jossa oli niin lokoisaa istua, että emme miehen kanssa olleet koskaan istuneet mukavammassa tuolissa. Ihastuimme miehen kanssa molemmat tuohon tuoliin ja pohdimme pitkän tovin, kuinka rahtaisimme sen kotiin. Tuolin hinta, 30e, ei olisi ollut ollenkaan paha vielä 35 euron kotiinkuljetusmaksunkaan jälkeen. Aikamme asiaa jahkattuamme lähdimme ilman tuolia kotiin, ajatukset kuitenkin tuolissa.
Kotiin tultuamme kävin nostamassa viimeiset rahat tililtä, sanoin miehelle, että nyt soitan sinne Kierrätyskeskukseen ja varaan sen tuolin ja käyn sitten maksamassa. Soitin ja kuulin, että tuoli on myyty ja odottaa kuljetusta...
Kaksi minuuttia asiaa harmittelimme, mutta tapamme mukaan etsimme sitten nopeasti puoli tusinaa hyviä puolia asian saaneesta käänteestä.
Sen opetuksen saimme, että jos joskus törmäämme vastavaan tilanteeseen, että jokin miellyttää meitä molempia yhtä paljon, emme jää miettimään liian kauan.
Ostimme miehen kanssa toisillemme kahvimukit, 20 senttiä kappale. Sovimme, että aina kun käymme siellä yhdessä, valitsemme toisillemme mukin, jota sitten käytetään seuraavaan kierrätyskeskusreissuun asti. Minun saamassani mukissa lukee "Sain lahjaksi vain tämän surkean mukin!" ja miehen sinivalkoisessa posliinimukissa lukee "Niagara Falls, Canada" ja on kuva putouksesta.
Muutenkin löytömme oli oikein ilahduttavia. Mies löysi upean vyön itselleen hintaan 1,50 ja eurolla upeat aurinkolasit kokoelmiinsa. Kokoelma niitä kohta alkaa olla, kun hän niitä joka käynnillä löytää.
Tuolla Lönnrotinkadun Kierrätyskeskuksessa on nyt niin upeat valikoimat huonekaluja, että jos olisin sohvan, ruokapöydän tai hyllykön tarpeessa, hakisin sieltä edullisesti. Hinnat vielä kotiinkuljetusmaksunkin jälkeen ovat oikein kohtuulliset.
Aikanaan kylpyhuoneeseen tulee puhaltimet ja kuivaus "kestää kyllä kauan".
Minulla tuli lähes pala kurkkuun noita arvioita kuunnellessa, mutta illalla olin ihan toista mieltä.
Istuimme miehen kanssa talomme kuudennessa kerroksessa taloyhtiön hulppeankokoisessa saunassa lenkkisaunan jälkilämmöissä ja totesimme, että joskus vielä suremme kylpyhuoneremonttimme loppumista. Talon saunan yhteydessä on kattoterassi, josta on luksusnäkymät Lauttasaaren selältä Jätkäsaareen. Suihkuhuoneessa on kaksi suihkua, mikä on sekin luksusta meidän vuosia siedettyihin suihkujonoihin. Pukuhuoneen puolella riittää tilaa istua ja huokaista saunomisen jälkeen. Sauna-ja suihkutilat ovat remontin ajan vapaassa käytössämme lukuunottamatta lauantaita, jolloin talon asukkailla on varattuja saunavuoroja klo 16-21 välisenä aikana. Tiistaisin on naisten ja miesten lenkkisaunavuorot, mutta ne ovat olleet aika lailla hiljaisia tunteja. Eli kaiken ilon aiomme ottaa irti remontin ajasta, eikä ajomatka hissillä tee montaa lisäminuuttia suihkureissuun.
Isillä oli eilen leppoisa arkivapaa. Kävimme yhdessä pikkutyttöjen kanssa retkellä Kierrätyskeskuksessa. Saimme hyvän opetuksen, että jos jotakin todella mieleistä löytyy, kannattaa olla nopea ja tarttua tilaisuuteen heti. Näimme siellä kokonahkaisen nojatuolin, jossa oli niin lokoisaa istua, että emme miehen kanssa olleet koskaan istuneet mukavammassa tuolissa. Ihastuimme miehen kanssa molemmat tuohon tuoliin ja pohdimme pitkän tovin, kuinka rahtaisimme sen kotiin. Tuolin hinta, 30e, ei olisi ollut ollenkaan paha vielä 35 euron kotiinkuljetusmaksunkaan jälkeen. Aikamme asiaa jahkattuamme lähdimme ilman tuolia kotiin, ajatukset kuitenkin tuolissa.
Kotiin tultuamme kävin nostamassa viimeiset rahat tililtä, sanoin miehelle, että nyt soitan sinne Kierrätyskeskukseen ja varaan sen tuolin ja käyn sitten maksamassa. Soitin ja kuulin, että tuoli on myyty ja odottaa kuljetusta...
Kaksi minuuttia asiaa harmittelimme, mutta tapamme mukaan etsimme sitten nopeasti puoli tusinaa hyviä puolia asian saaneesta käänteestä.
Sen opetuksen saimme, että jos joskus törmäämme vastavaan tilanteeseen, että jokin miellyttää meitä molempia yhtä paljon, emme jää miettimään liian kauan.
Ostimme miehen kanssa toisillemme kahvimukit, 20 senttiä kappale. Sovimme, että aina kun käymme siellä yhdessä, valitsemme toisillemme mukin, jota sitten käytetään seuraavaan kierrätyskeskusreissuun asti. Minun saamassani mukissa lukee "Sain lahjaksi vain tämän surkean mukin!" ja miehen sinivalkoisessa posliinimukissa lukee "Niagara Falls, Canada" ja on kuva putouksesta.
Muutenkin löytömme oli oikein ilahduttavia. Mies löysi upean vyön itselleen hintaan 1,50 ja eurolla upeat aurinkolasit kokoelmiinsa. Kokoelma niitä kohta alkaa olla, kun hän niitä joka käynnillä löytää.
Tuolla Lönnrotinkadun Kierrätyskeskuksessa on nyt niin upeat valikoimat huonekaluja, että jos olisin sohvan, ruokapöydän tai hyllykön tarpeessa, hakisin sieltä edullisesti. Hinnat vielä kotiinkuljetusmaksunkin jälkeen ovat oikein kohtuulliset.
maanantai 23. heinäkuuta 2012
Vaihtokauppa naapurin papan kanssa
Mustikkapiirakka on aidoimmillaan pullataikinaan tehtynä. Haagan reissulla löysin suuria, hyvälaatuisia mustikoita torilta ja kesän pakkopulla täytyi tehdä heti kotiin päästyä. Mansikkakermakakku ja pullamustikkapiirakka on pakko kerran kesässä tehdä.
Puolen litran pullataikinasta tuli sopivasti kaksi suurta uunipellillistä mustikkapiirakkaa. Aikaisemmin olen orjallisesti käyttänyt perunajauhoja mustikan nesteen sitomiseen ja nyt kun perunajauho oli loppu, käytin maissitärkkelystä. Maissitärkkelys on selvästi parempi vaihtoehto, koska perunajauhosta jää helposti maku mustikkaan ja maissitärkkelys tekee mustikasta sulavaisen pehmeää ja pitää liian nesteen kurissa.
Naapurin pappa tuli mieleen paistetun piirakkalevyn ääressä. Leikkasin mehevän neliön paperilautaselle ja menin papan oven taakse. Ovikellon ääntä hän ei kuullut, joten soitin hänelle ja sanoin olevani oven takana piirakkapalan kanssa. Pappa käski tulla omilla vara-avaimilla sisään.
Pappa ilahtui luonnollisesti mustikkapiirakasta ja kysyi saman tien, kelpaisiko minulle mankeli. Papan mankeli on ollut hänen vaimonsa kuoleman jälkeen käyttämättömänä ja se vie ahtaasta kylpyhuoneesta tilaa. Meillä on ollut mankelista puhetta aikaisemminkin papan kanssa, joten hän tiesi minulle sellaisen kelpaavan. Mankeli on selvästikin hyvin vähän käytetty. Mankeloidut lakanat pölyävät vähemmän ja sopivat paremmin liinavaatekaappiin, joten kyllä minä olen vuosien varrella mankelistakin haaveillut.
Sanoin papalle, että olipas hauska vaihtokauppa, kun mustikkapiirakka vaihtui mankeliin.
Puolen litran pullataikinasta tuli sopivasti kaksi suurta uunipellillistä mustikkapiirakkaa. Aikaisemmin olen orjallisesti käyttänyt perunajauhoja mustikan nesteen sitomiseen ja nyt kun perunajauho oli loppu, käytin maissitärkkelystä. Maissitärkkelys on selvästi parempi vaihtoehto, koska perunajauhosta jää helposti maku mustikkaan ja maissitärkkelys tekee mustikasta sulavaisen pehmeää ja pitää liian nesteen kurissa.
Naapurin pappa tuli mieleen paistetun piirakkalevyn ääressä. Leikkasin mehevän neliön paperilautaselle ja menin papan oven taakse. Ovikellon ääntä hän ei kuullut, joten soitin hänelle ja sanoin olevani oven takana piirakkapalan kanssa. Pappa käski tulla omilla vara-avaimilla sisään.
Pappa ilahtui luonnollisesti mustikkapiirakasta ja kysyi saman tien, kelpaisiko minulle mankeli. Papan mankeli on ollut hänen vaimonsa kuoleman jälkeen käyttämättömänä ja se vie ahtaasta kylpyhuoneesta tilaa. Meillä on ollut mankelista puhetta aikaisemminkin papan kanssa, joten hän tiesi minulle sellaisen kelpaavan. Mankeli on selvästikin hyvin vähän käytetty. Mankeloidut lakanat pölyävät vähemmän ja sopivat paremmin liinavaatekaappiin, joten kyllä minä olen vuosien varrella mankelistakin haaveillut.
Sanoin papalle, että olipas hauska vaihtokauppa, kun mustikkapiirakka vaihtui mankeliin.
sunnuntai 22. heinäkuuta 2012
Mansikkaa pakastettuna, tuoreena, hillona ja mehuna
Vähintään yhtä mieluisia tuliaisia, kuin on tätini lähettämät mansikat, hillot ja mehut, on kuvat mummolasta.
Kuva on Anne-Marin eilen ottama mummolan pihasta ukonilman jälkeen. Oikealla puolella on vanhan talon kulmaa ja talon takana näkyy tämän kesän projekti, pelikenttä. Kentän takana on pätkä kuusiaitaa, joka antaa mukavaa näkösuojaa 13-tielle. Kuusiaidasta löytyy muutama eri kuusilajike. Äitini ja isäni istuttaman kuusiaidan varttumista seurataan perheessämme laajalla mielenkiinnolla. Kuusiaidasta on tullut jollakin tapaa talon tunnus ja kun vieraille neuvotaan tietä meille, aita on maamerkkinä.
Aika pöpperössä oli kotiutuva mummolastapalaaja eilen. Kun he puolen yön maissa Pikkuveljen kanssa olivat ajaneet alaovelle, Anne-Mari lähettää veljelleen, sille, joka on armeijassa, tekstiviestin: "voitko tulla tänne alas auttamaan tavaroiden kantamisessa". Onpahan Armeijapojalla jotakin hauskaa luettavaa, kun iltalomalla avaa puhelimensa. Siskolta kun oli päässyt autuaasti unohtumaan veljen armeijaanlähtö.
Minulla on taas viikonlopun työt takana. Isi menee ensi yöksi, mutta pääsee jo kahden jälkeen pois. Huomenaamulla olen luvannut mennä siivoamaan anopin vaatehuoneen. Onneksi metro palaa taas liikenteeseen. Kiertoteiden etsiminen pitkittää lyhyenkin matkan kulkemista. Viimeksi matka Haagaan kesti tunnin.
lauantai 21. heinäkuuta 2012
Mummolan piika palaa kaupunkiin
Kolme viikkoa ilman tietokonetta ja television "Tanskalaista maajussia" elänyt tyttö tulee tänään kotiin mummolasta. Pikkuveli lähti mummolaan eilen ja palaajien auto täyttyy todennäköisesti pakastetuista ja tuoreista mansikoista. Tätini on antanut vapaat kädet Anne-Marille käydä mansikkamaalla niin monen ämpärin kanssa, kuin on jaksanut mummolaan kantaa. Lähes joka kerta mummolaan soittaessani on siellä ollut menossa mansikanpakastustalkoot. Tänään isin soittaessa tyttö oli ollut mustikkametsässä etsimässä tuliaismarjoja.
Niinkuin olen täällä useampaan otteeseen todennut, Anne-Mari meidän tytöistä on se, joka olisi jo ihan valmis maaseudun asuja. Ei hänelle tuota mitään vaikeuksia luopua mistään kaupunkilaiselämän ylellisyydestä. Tiedän jo nyt, että neljävuotinen edessä oleva kaksoistutkinnon opiskelu, lähihoitaja- ja ylioppilastutkinto, on hänelle toteutuessaan jatkuvaa mielen ristiriitaa, kun tiedän, että näppien upottaminen multaan tai niskassa roikkuva raivaussaha olisi hänelle paljon mieleisempää. Ajatus ammatista, joka mahdollistaa realistiset työmahdollisuudet niin kaupungissa kuin maallakin, on kuitenkin järjen ratkaisu.
On mielenkiintoista seurata, kuinka nuoret rakentavat elämäänsä ja suunnittelevat tulevaisuuttaan. Muistutan heitä myös siitä, että varsinkin nuorena voi vielä kokeilla, mikä olisi mieleinen työ ja etsiä rohkeasti uusia sarkoja kynnettäväksi.
Nuori, joka on kiinnostunut hyvin laaja-alaisesti monenlaisesta tekemisestä, on tietysti vaikean valinnan edessä, minkä asettaa etusijalle ja minkä toiveen antaa odottaa. Helsingissä asuva nuori on siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että täältä löytyy sadan kilometrin säteellä kaikki mahdolliset opinahjot, joihin mielikuvitus riittää hakemaan. Kotikonnuilta ei ole siis koulun takia pakko muuttaa pois.
Maalaiselämää haaveilevan tytön keväällä parvekkeelle kyhäämä purkkikasvimaa on nyt kokeiltu. Totuuden nimissä on todettava, että ehkä parvekeviljely jää meillä kokeiluksi. Mullan ravinteet ei purnukoissa riitä ja säälittävän kitukasvuisia ovat kylvöksemme olleet. Kyseenalaistan jopa kasvien tuoman viihtyisyyden. Jos ajatuksissaan vertailee herneitä ja papuja lapsuutensa kasvimaan tuotoksiin, on parvekesato säälittävää piperrystä. Hyötypuutarhasta puhuttaessa taitaa mottoni olla "kaikki tai ei mitään".
Niinkuin olen täällä useampaan otteeseen todennut, Anne-Mari meidän tytöistä on se, joka olisi jo ihan valmis maaseudun asuja. Ei hänelle tuota mitään vaikeuksia luopua mistään kaupunkilaiselämän ylellisyydestä. Tiedän jo nyt, että neljävuotinen edessä oleva kaksoistutkinnon opiskelu, lähihoitaja- ja ylioppilastutkinto, on hänelle toteutuessaan jatkuvaa mielen ristiriitaa, kun tiedän, että näppien upottaminen multaan tai niskassa roikkuva raivaussaha olisi hänelle paljon mieleisempää. Ajatus ammatista, joka mahdollistaa realistiset työmahdollisuudet niin kaupungissa kuin maallakin, on kuitenkin järjen ratkaisu.
On mielenkiintoista seurata, kuinka nuoret rakentavat elämäänsä ja suunnittelevat tulevaisuuttaan. Muistutan heitä myös siitä, että varsinkin nuorena voi vielä kokeilla, mikä olisi mieleinen työ ja etsiä rohkeasti uusia sarkoja kynnettäväksi.
Nuori, joka on kiinnostunut hyvin laaja-alaisesti monenlaisesta tekemisestä, on tietysti vaikean valinnan edessä, minkä asettaa etusijalle ja minkä toiveen antaa odottaa. Helsingissä asuva nuori on siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että täältä löytyy sadan kilometrin säteellä kaikki mahdolliset opinahjot, joihin mielikuvitus riittää hakemaan. Kotikonnuilta ei ole siis koulun takia pakko muuttaa pois.
Maalaiselämää haaveilevan tytön keväällä parvekkeelle kyhäämä purkkikasvimaa on nyt kokeiltu. Totuuden nimissä on todettava, että ehkä parvekeviljely jää meillä kokeiluksi. Mullan ravinteet ei purnukoissa riitä ja säälittävän kitukasvuisia ovat kylvöksemme olleet. Kyseenalaistan jopa kasvien tuoman viihtyisyyden. Jos ajatuksissaan vertailee herneitä ja papuja lapsuutensa kasvimaan tuotoksiin, on parvekesato säälittävää piperrystä. Hyötypuutarhasta puhuttaessa taitaa mottoni olla "kaikki tai ei mitään".
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)