Helle-energiaa

Neljävuotiaan voimavaroja voi vain ihailla. Hän lähti aamupäivällä lähes hellekelissä isin kanssa toiselle puolelle kaupunkia Vuosaareen seurakunnan eläkeläisten päiväpiirin kesäjuhlaan. Työläisisi ja neljävuotias ovat siis armoitettuja eläkeläispiiriläisiä. Tirtetta oli pistellyt kesäpäivän kunniaksi puolitoista grillimakkaraa ja melkein kaksi jättikokoista muurinpohjalettua. Jälkiruuaksi oli syönyt lakkakermakakkua ja keksejä. Reissussa kului reilu kolme tuntia ja kotona käväistyään kiirehti pihalle pyöräilemään ja keinumaan. Siinä missä isipappa kaatuu puolikuolleena petiin, on tytöllä vasta pihaleikit aluillaan. Hyvin tiukoin äänensävyin kävimme sitten isin kanssa vuoron perään hakemassa tyttöä välillä käsien pesulle, syömään ja pissille. Kuudelta illalla kävimme kioskilla ostamassa mummolasta palaavalle siskolle tervetuliaiskarkkeja ja puolivahingossa sain Tirtetankin ilman protesteja sisälle. Nyt kun kaivattu sisko tuli, ei leikkimiselle ja kuulumisien vaihdolle näytä loppua tulevan.
Ihana nähdä, miten isoillakin sisaruksilla oli ollut ikävä suloista, rauhallista kuusivuotiasta, joka oli tutustumassa mummolan itikkakesään.
Mummolan onnekkaat Maatalouskoululaista lukuunottamatta tulivat illansuussa välillä käymään kotona. 23.päivä suunnistamme sinne sitten suuremmalla joukolla.

Sain ylipuhuttua lapsenlapsen vanhemmat, että antavat lapsensa nukkua tämän yön mummolassa. Ikävässä siellä räytyvät, mutta saavat itse kukin nukkua yhden yön ilman sirkkeliä sängyssään. Tämä viikko on ollut aikaista herätystä vanhimmalle tyttärelle, kun ovat olleet pienen kanssa täällä jo kuuden tienoissa.
Tyttären työn luonne on sellainen, ettei kesäaikaan töitä ole. Siksi nämä kevään viimeiset työvuorot kannattaa vastaanottaa, vaikka pitkä työmatka olisikin epämukava.

Koska en ole ollenkaan rannallaviihtyvää auringonpalvojatyyppiä, tarkoittaa tällaiset kelit tehokasta paneutumista huushollihommiin. Siihen kun lisätään viiden jälkeen herääminen, voi käydä niin, että yhden päivän aikana saa tehtyä hommia enemmän kuin laiskana viikkona. Niinpä meillä onkin parvekkeella iloinen lakanapyykkiliputus, kun vaihdoin viiteen sänkyyn lakanat. Enempää ei juuri yhtenä päivänä voikaan, koska loppuu liinavaatearsenaali ja pyykkivuori paisuu liikaa.

Päivän hellyttävä oli sairaalasta kotiutunut naapurin pappa. Soitti ovikelloa ja oli lähdössä kaupunkiin asti maksamaan laskua. Olin aamulla käynyt tarkistamassa, että hänen mittaamansa verenpainearvo oli kohdillaan.
(Pappa kyllä kysyi lukemia näyttäessään, että "vieläkö on kuumetta".)
Siinä ovenraossa seisoessaan parta ajettuna, kauluspaita päällään, kassi kädessään, pappa sanoo:
- "Kuulepas, kultaseni. Olenko minä nyt kaikin puolin kunnossa, että passaa lähteä käymään pankissa?"
Vakuuttelin, että pappa näyttää todella hyvältä ja toivottelin, että olisi varovainen liikkuessaan.