maanantai 20. kesäkuuta 2011

Iltakahvi n:o 1

Lakisääteinen kotiäidin ensimmäinen istualtaan juotu kahvituntikolpakollinen yhdistetään kuulumisien kertomiseen.

Mies ja yksi poika, joka on tänään huitaissut naapurin pojan limutölkin pitkin tannerta ja ollut muutenkin aika peräänkatsottava, lähtivät äijäiltaan seurakunnan leiripaikalle Vuosaaren Ramsinniemeen. Tirtetta-paralle tuli tietysti suuri itku ja murhe, kun ei päässyt äijäiltaan. Mukaanpääsyä ei evätty tytöltä äijäteeman takia, vaan siksi, että kotiintuloajankohta on liian myöhäinen neljävuotiaalle.

Hitusen takaisinkurottavaa tuli aikatauluuni, kun erehdyin tekemään jäätelönvalmistuksesta yli jääneistä munanvalkuaisista lettutaikinan. Vaikka kaivelin toiseksi pannuksi yhden vanhan räyskän kaapin perukoilta, tuntuu silti, että nyt täytyy olla tarkkana, mitä pitää saada valmiiksi ennen lähtöä.

Miehellä kävi järjen valon väläys, kun ehdotti, että voitaisiin lähteä jo keskiviikkoiltana. Tosin yksi isoista pojista on iltavuorossa silloin, mutta Pikkuveljen herätyspuhelu selvitti, että heidän kyytiinsä sopii toinenkin meidän koljateista. Eli kaksi poikaa hoitelee lähtönsä Pikkuveljen kyytiin ja kaikki muut saavat riekkua keskiviikkoiltaviileän turistibussin kyydissä.
Torstain lähtö olisi tarkoittanut pientä paniikkia siltä osin, että meidän täytyy miehen kanssa olla kynä kädessä pankintädin luona torstaina ennen kello neljää. Ja kun aamulla ja varsinkin lomalla tämän joukon ylösnousu on aika liukuva käsite, niin herääminen mummolassa torstaiaamuna kuullostaisi todella huojentavalta.
(Kahvi loppui jo kupista, mutta varastan muutaman minuutin huomisen kahvitunnista.)

Metroaseman edessä jakelivat Coca-Cola-tölkkejä ja sellainen viesti näille ipanoille tarkoittaa ankkamarssia ilmaisen limun perään. Sen sorttista etua(?) on suuresta pääluvusta, että jos jotakin saa yksi per nokka, niin meidän nokat saa ison kasan sitä ilmaista.
Täällä on tapana jaella metron ovien edessä milloin mitäkin tavaraa, mistä valmistaja haluaa päästä helposti eroon. Milloin jogurttia, milloin keksejä, milloin limsoja, milloin uutuuskahveja. Kai heillä joku myynninedistämistarkoituskin on, mutta meidän kohdallamme se ei toimi niin. Lapsilla on vallalla ajatus, että "kaikki kelpaa, jos vain ilmaiseksi saa".

3 kommenttia:

  1. Kylläpä tämä teidän matkanne on saanut minutkin ihan hepuliin! Jännittää enemmän kuin oma tulo torstaina sinne Savoon!

    VastaaPoista
  2. Ajattelin tuossa juuri, että kun matka kestää kolmisen tuntia, siinä ehtii vetäistä kunnon nokoset.
    Enää ei ole vauvaakaan vahdattavana ja kun bussin oven pistää kiinni, niin eivät karkuunkaan pääse.

    VastaaPoista
  3. kivaa..matka kuumetta...ihan selvästi ja se on lähtö jo tuossa oven takana:)

    VastaaPoista