Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä on ollut parisenkymmentä vuotta käytäntö, että lastenrattaiden tai -vaunujen kanssa liikkuva saa kulkea maksutta liikennevälineissä, jos mukana on alle kuusivuotias lapsi. (Lapsen ei edellytetä olevan rattaissa kyydissä.) Kyse ei ole perhepoliittisesta päätöksestä, vaan se on tehty turvallisuussyistä.
Esimerkiksi busseihin noustaan auton keskisillalle ja lipunostomahdollisuus, kuin myös matkakortin lukijalaite, ovat auton etuosassa. Jos rattaiden kanssa kyytiin noussut tarvitsisi matkalippua, hänen täytyisi jättää kärrynsä ja lapsensa auton keskivaiheille ja puikkelehtia ihmisten lomitse liikkuvassa autossa laittamaan kuntoon lippuasiansa.
Luonnollisesti tällainen "pummilla matkustaminen" aiheuttaa närää niiden joukossa, jotka kiltisti tai pitkin hampain maksavat matkansa. Itse 22 vuotta lastenrattaiden kanssa Helsingissä matkustaneena voin rauhoitella kateellisia, että hyvin harvoin tulee otettua bussimatkalle mukaan lapsi ja rattaat sen takia, että on kivaa matkustaa bussilla ilmaiseksi. Käytännössä tällä kokoonpanolla lähdetään liikennevälineisiin vain silloin, kun on aivan pakko ja helpompaa ratkaisua ei ole.
Olin koko viikon lykännyt pankissa käyntiä ja nyt oli pakko laittaa toimeksi. Olen huomannut, että Lauttasaaren konttoriin pääsee jonottamatta, kun arvatenkin Mikonkadun konttorissa keskustassa on jonoa koko päivän.
Lapsenlapsi pääsi kärryineen mukaan, turvallisuussyistä. (Siis, että lapsen turvallisuus on kohtuullisesti taattu myös pankkireissuni ajan.) Metroasemalta nousimme sujuvasti kaksikymppiseen ja matka taittui viidessä minuutissa.
Pankkiasiakin hoitui viidessä minuutissa. Takaisintuloa yritettäessä neljässä perättäisessä bussissa oli keskisilta täynnä lastenrattaita. Koska ilma on tänään niin upea, kuin kuvitella saattaa, en ollenkaan ollut pahoillani reilun kahden kilometrin merellisestä kävelylenkistä. Matkan varrelle osui perinteikäs "Mutteri"- kahvila Lauttasaaren sillan kupeesta, mutta pehmisjäätelön kolmen euron hinta antoi kummasti vauhtia kinttuihin.
Näytti ohi menevissäkin busseissa olevan täysi kärrimiehitys, joten nautiskelimme meren tuoksusta (?) ja silakoita onkivien hyväntuulisten kalamiesten ja -naisten kimmeltävien saaliiden katselusta.
Matkan aikana tuli selväksi myös lapsenlapsen "kolme kovaa koota": kiik-kaak, kukka ja karkkii.
kateellisena kuvittelee kuulevansa ja haistavansa sen meren kohinan:)
VastaaPoistaMinusta tuo käytäntö on kiitettävä asia siellä!
Vaikka tykkäänkin asua täällä maalla rauhassa, just tällaiset päivät on niitä joista voisin kaupungissa tykätä. Olis todella kivaa kävellä meren äärellä, kuunnella lokkien kirkunaa, seurata laivoja, käydä torilla. En tiiä sit onko se oikeesti sitä, mutta ainakin ajatus tuntuu kivalta.
VastaaPoistaOnneksi meillä on Kallavesj iärellään ja linja-autossakin pääsee taas vaunujen kanssa ilmatteeks. Sitä linkkiä tulee tosin käytettyä ehken kaks kertaa vuodessa.
VastaaPoistaSaitte lapsenlapsen kanssa mukavan päivän, täysinäisten bussien ansiosta..:))
VastaaPoista