tiistai 7. kesäkuuta 2011

"Yrityshautomo" kotiäidin päässä

Minulle on muutaman viime vuoden aikana muodostunut omakohtainen näkemys, kuinka vanhustenhoito pitäisi järjestää. Syy, miksi olen kiinnostunut vanhustenhoidosta, johtuu osaltaan siitä, että sen ajan, jonka perushoitajaksi valmistumiseni jälkeen ehdin työelämässä olla, työskentelin vanhustenhoitolaitoksissa. Tarkennan tässä yhteydessä, kun monenlaista spekulaatiota julkisuudessa asiasta esitetään, että "vanhus" on minulle iäkäs, elämää nähnyt henkilö ja vanhustenhoitolaitos tarkoittaa paikkaa, jossa tätä iäkästä henkilöä hoidetaan, kun hänen hoitoaan ei voida järjestää kotona tai hänen terveytensä muuten vaatii laitoshoitoa.

Nyt esimerkiksi Helsingissä vanhusten kotihoito on järjestetty niin, että tarvittaessa kotihoidon työntekijä (entinen kotisairaanhoito) käy auttamassa vanhusta niissä perushoitoon, lääkehoitoon ja sairaaanhoitoon liittyvissä askareissa, joista vanhus ei itse selviä. Jos vanhus lisäksi tarvitsee muuta kotiapua, esimerkiksi siivousta ja asiointiapua, hän joutuu etsimään tekijän muualta, tavallisesti yksityisestä yrityksestä. Kun vanhus tulee kotihoidon asiakkaaksi, häneltä edellytetään turvarannekkeen hankkimista, jonka kuukausimaksut ovat noin 25 eurosta ylöspäin. Lisäksi jokaiselta turvapuhelimella hälytetystä avustuskäynnistä veloitetaan erikseen. Jos vanhus ei selviä itse ruuanlaitosta, hänelle "myydään" palvelu, jolla valmiit ateriat toimitetaan kotiin. Ainakin näillä seuduin myös lääkkeiden annostelu on ulkoistettu paikallisen apteekin hoidettavaksi: lääkkeet tulevat asiakkaalle annospusseihin lajiteltuina ja asiakas maksaa palvelusta jälleen mukavia summia.

Kiitettävää on se, että on olemassa erilaiset yritykset, joilta palveluja yleensä voidaan hankkia. Tilanteen tekee kuitenkin vanhuksen kannalta epämukavaksi, että hänen täytyy jokaiseen tarvitsemaansa tehtävään hankkia tekijä isolla rahalla. Diagnoosilistan ei tarvitse olla kovinkaan pitkä tai raskas, kun tällaisten asioiden hoitaminen tuntuu ylitsepääsemättömän hankalalta. Moni vanhus yrittääkin sinnitellä viimeiseen asti pyykkiensä tai kauppa-asioidensa kanssa, kun ovat neuvottomia, kuinka muuten asian voisi hoitaa.

Minun "visioni", joka on muodostunut muutaman vuoden kokemuksen perusteella, on aika yksinkertainen.
Mielestäni vanhusten täytyisi saada päivittäinen apu yhdeltä ainoalta henkilöltä, joka hoitaisi sekä perushoitoon että kodinhoitoon liittyvät askareet. Minulla on hyviä kokemuksia järjestelystä, jolloin kaupungin kotihoito huolehtii perussairaanhoitoon liittyvät asiat ja yhteydet hoitavaan lääkäriin. Sitten kaikki muu, kauppa-asioista, siivouksista, pyykkihuollosta ja täydentävästä perushoidosta on yhden ja ainoan ihmisen vastuulla. Tämä henkilö ratkaisee kaikki vanhuksen eteen tulevat ongelmat lampunvaihdosta erikoislääkäriajan tilaamiseen ja saattoapuun asti.
Ei ole kysymys mistään mahdottomasta järjestelystä, ei kallista eikä kohtuuttomasti aikaa vievästä. Kun "auttaja" tutustuu asiakkaaseensa, tarvittavat työt rutinoituvat ja nopeutuvat. Myös aikaa seurusteluun ja ajatustenvaihtoon jää, kun arki sujuu tutun ihmisen kanssa.

Miksi näin monisanaisesti ja perinpohjin asiaa pohdin, johtuu siitä, että minulla olisi tällä hetkellä valmis asiakaskunta edelläkerrotun palvelun tarjoamalle pienyritykselle. Pelkästään kotitalostani löytyy tällä hetkellä puoli tusinaa vanhusta, jotka olisivat valmiita maksamaan siitä, että joku auttaisi heitä päivän askareissa. Kun sopivaa henkilöä ei ole saatavilla, he sinnittelevät omin avuin ja välillä oman turvallisuutensa vaarantaen. Lisäksi kotitalousvähennys toisi heille etua kyseisen palvelun hankkimiseen.

Kotiapua tarjoavia yrityksiä toki on, mutta kummasti 30:n euron tuntiveloitus alkaa tuntua rahastukselta.
Työn ei tarvitsisi olla mitään hyväntekeväisyyttä, mutta harvalla vanhuksella on mahdollisuus maksaa kotiavusta päivän eläkkeen summaa yhden tunnin työstä.

7 kommenttia:

  1. Tuolle palvelulle on ihan taatusti tarvetta. Kehittämiskelpoinen idea suunnata palvelut vanhuksilel kattaen kaiken sen mitä kunta ei hoida, ja sitähän riittää kun ajattelee omia isovanhempiaan heidän elinaikanaan.

    VastaaPoista
  2. Kävin just eilen työkkärissä miettimässä mitä keksisin.. ja siellä tuli eteen työvoimakoulutus juuri tuollaiselle alalle!!! Jäin miettimään asiaa..

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti tosiaan joskus palataan tuohon vanhaan kodinhoitaja malliin eli sama ihminen hoitaa kaikki vanhuksen asiat. Koulutuksessani kertoi muistihoitaja laskeneensa erään muistisairaan luona käyneen 75 eri ihmistä kuukauden aikana.Jos tuo ei sekoita vanhusta niin ihme. Toinen esimerkki: palvelusopimus jossa käyntiaika asiakkaan luona 5min/päivä ! EevaK

    VastaaPoista
  4. Asiaa jälleen kirjoittelet. Kuvailemaasi tilannetta ruokkivat kilpailutukset ja tilaaja/tuottaja mallit, joista kunnat eivät aina itsekkään ole selvillä. Täällä Tampereen seudullakin monesti olen ihmetellyt, että ihminen joka käy lääkkeet antamassa ei voi vaikka pyykkikonetta laittaa samalla päälle. Surullista, että maamme luojia kohdellaan noin. Ja jos lasketaan paljonko eri palveluista vanhukset maksavat veroja yms. niin summa voisi olla aika huikea.

    VastaaPoista
  5. Yksityisyrittäjä joutuu tuosta kolmestakympistä maksamaan niin ison satsin sekalaisia kuluja ja veroja ja vielä sen oman palkkaveronkin, ettei siitä kovin hääppöstä tuntipalkkaa jää käteen.

    Jollakin kurssilla joskus tulin näitä laskeskelleeksi ja totesin, etten yrittäjäksi ala; en ikinä kehtaisi velottaa tarpeeksi, jotta pysyisin hengissä, vaikka hyvin pienillä tuloilla ja menoilla olenkin oppinut tulemaan toimeen.

    Mutta JOS kunta maksaisi osan? Kotitalousvähennyksiin osa?
    Ja vielä kun valtio/verottaja suhtautuisi kevyemmin sellaiseen yhden ihmisen itsensä työllistämiseen, että riittäisi vaikka vaan tuloveron ja eläkemaksun maksu? Esimerkiksi.

    Lopulta se yhden hoitajan systeemi tulisi varmasti halvemmaksi. Kukaan ei vain ole tullut laskeneeksi, kuinka paljon se kymmenien ihmisten paikalla käynti kaikkine kuluineen oikeasti maksaa. Luulenpa sen tulevan paljon kalliimmaksi kuin se perinteinen kodinhoitaja-systeemi. Inhimillisyyden tasojahan ei voi edes verrata.

    Sarvikuonojen maa tämä silti niin rakas Suomi.

    -p-

    VastaaPoista
  6. Kuulostaa inhimilliseltä järjestelyltä josta hyötyisivät kaikki. Suututtaa jos tämmöinen sitten kaatuu johonkin byrokratiaan täällä nykysuomessa.

    VastaaPoista
  7. ymmärtääkseni tällaista systeemiä on ruvettu toteuttamaan Kouvolassa,muistelen lukeneenisiitä jostain lehdestä.Vanhat kunnon kodinhoitajat pitäs todellakin palauttaa,itse sitä työtä muutamana kesänä tehneenä..ja todella pidin työstäni:)

    VastaaPoista