Tirtetan ensimmäinen mummolanmatka

Nuorimmalle, lokakuussa viisi täyttävälle, mummolan matka oli elämän ensimmäinen. Mummon ja papan hän oli kerran nähnyt parivuotiaana isosiskon lakkiaisjuhlassa. Muuten mielikuva mummolasta ja isovanhemmista oli kokonaan kertomustemme ja kuvien varassa.
Mummolaan menosta oli puhuttu jo kevättalvesta asti. Koska tapaamisen ja juhlan onnistumiseksi tarvittiin monen perheen aikataulujen yhteensovittamista, kuin myös varhaisten lomatoiveiden esittämistä monelle työnantajalle, lähtöä suuniteltiin puoli vuotta.
Kun Tirtetalle selvisi, että mummolassa ei ole lehmiä, lampaita, kanoja, kissaa, eikä koiraa, alkoi pienempien luontokappaleiden näkemisen odottelu. Kuukausien aikana puhuttiin hiiristä, hyttysistä, karhuista, fasaaneista, pääskysistä, kulkukissasta, oravista ja punatulkuista.
Lähtöä edeltävinä viikkoina tiettyjä vaatekappaleita ei voinut pukea päälle, koska ne odottivat mummolaan pääsyä.

Koska lähtömme oli juhannusviikon keskiviikon ilta, olin sanonut lapsille, että laukut pakataan vasta keskiviikkona. Tirtetta ilmoitti toivorikkaana, että aikoo ottaa mummolaan kaikki vaatteensa mukaan. Onhan tietysti hyvin vaikea päättää kolmesta tylliprinsessamekosta ja paristakymmenestä muuten tyttömäisen prinsessaisesta mekosta, mitä matkalle mukaan valitsee. Teimme sopuratkaisun: kaikki kengät ja kopsottimet voi ottaa mukaan, mutta mekkoja vain isoveljen treenikassillinen. Olikin sitten mielenkiintoista nähdä, mitkä mekot Tirtetta halusi mummolle ja papalle näyttää ja kieltämättä hänen vaatevalintansa olivat hyvin kauniita ja vaihtelevia.
Bussimatkaa varten Tirtetta sai pakata isosiskon hylkäämään isojen tyttöjen laukkuun ihan omia tavaroita. Sinne pakattiin kyniä ja paperia, muutama pehmolelu, leikkikamera ja sydämenmuotoinen rahakukkaro. Tuo laukku olkapäällä Tirtetta sitten lähtöä odottelikin koko päivän.
Kuten kuusivuotias sisko epäilikin, vanhana mummolakonkarina, ei Tirtettaa laukun sisältö kiinnostanut koko matkan aikana. Kuusivuotias sanoi, että ei mummolassa halua leikkiä omilla leluilla, siellä on niin paljon muuta tekemistä.

Lähdimme mummolaa kohti siis keskiviikkoiltana tasan kello 19. Ison bussin peruuttaminen ahdasta jalankulkijoiden tietä pitkin kadulle oli kaikista hyvin jännittävää. Tirtetta valitsee istumapaikan auton 49:stä paikasta auton etuosasta kuusivuotiaan siskon vierestä. Matkan puolivälissä hän siirtyy äidin viereen.
Olin varautunut kuulemaan automatkalla nitinää ja natinaa matkan vaivoista ja kestosta, mutta kaikki lapseni yllättivät minut täysin. Neljävuotiaskin istui lähes hiiskumatta paikoillaan. Kukaan ei tapellut tai nahistellut, kiukuttelusta puhumattakaan.
Lahden korkeuksilla Tirtetta kysyi minulta, "onko vielä kaksi pysäkkiä ennen mummolaa".

Matkan joutumiseksi olimme päättäneet välttää pysähtymistä matkan aikana. Se olikin oikea ratkaisu, koska kukaan ei taukoa kaivannut ja määränpää saavutettiin nopeammin. Menomatkaan meni 3 tuntia ja 10 minuuttia ja matka sujui ilta-auringon lempeässä valossa. Mikkelistä mummolaan tie oli sateen jäljiltä märkä ja  juhannuksen aurinko paistoi niin matalalta ja suoraan meitä vasten, että oli kuin peilistä olisi heijastettu vasten kasvoja. Isille kaiveltiin sukkelasti aurinkolasit, vauhtia vähän hidastettiin, eikä metsästäkään poukkoillut ketään ajotielle.
Mummo ja Maatalouskoululainen olivat tien varressa vastassa. Eihän tien suusta ole kuin kaksi bussinmittaa pihaan, mutta vastassa olivat kuitenkin. Olin sanonut lapsille, että koska on jo niin myöhäinen ilta, kukaan ei karkaa pihasta juoksentelemaan pitkin maita, vaan menemme sisälle syömään ja sitten heti nukkumaan.
Pappakin oli jo nukkumassa.
Mummon ruisleivät ja mansikkakakut syötyämme jokainen löysi tuoksuvan nukkumapaikan ja Tirtetta pääsi samaan huoneeseen Maatalouskoululaissiskon kanssa, jota hänellä oli jo vähän ikävä ollutkin.

Koko mummolassaoloajan Tirtetta oli kuin päivänpaiste, lukuunottamatta sitä kertaa, kun toiset lähtivät papan rantaan uimaan kävellen metsätietä pitkin. Äiti aliarvioi Tirtetan voimavarat väärin, kyllä hän olisi matkan kevyesti selvittänyt. Toiselle uintireissulle pappa lähti autolla ja silloin Tirtetta pääsi mukaan.
Tirtetta oli ihastunut papan rantaan ja laituriin ja olisi pulikoinut vedessä vaikka kuinka kauan.

Viitisen kertaa päivässä Tirtetta vaihtoi mekkoa päälleen. Koska hän ei ollut kovin paljoa ehtinyt mummoon ja pappaan tutustua, hän enimmäkseen kärtti isosiskon seuraan. Äidiltä hän tuli aina kysymään lupaa ulosmenoon. Kaupunkilasten tavat pysyivät tiukasti myös mummolassa. Vaikka ulos olisi saanut mennä vapaasti ja palloakin potkia siihen varatulla alueella, äidiltä tultiin aina lupa kysymään.

Selkeästi Tirtetassa on maalaislapsiainesta. Ei häntä ulkona pörräävät elukat juurikaan häirinneet. Mihin tahansa ulkohommaan Tirtetta oli myös heti valmis.

Kotimatka sujui vieläkin suuremmalla levollisuudella ja rauhalla. Matkan kaksi ensimmäistä tuntia kaikki lapset istuivat hiljaa paikoillaan ja pohtivat näkemäänsä ja kokemaansa. Tirtettakin oikaisi bussin penkille nukkumaan.
Kun tasan kolmen tunnin matkan jälkeen tulimme kotitalon taakse kävelytielle, isi kiirehti suihkuun ja syömään ja me lasten kanssa tyhjensimme ja siivosimme auton. Tirtetta haki kotipihasta kaverit katsomaan "isin bussia" ja koko ihana, lämmin ilta kuluikin hänellä sitten pihassa kavereiden kanssa juostessa ja ilakoidessa.