Viisi yötä mummolaanlähtöön

Tulee kuusi vuotta siitä, kun viimeksi olimme koko perheellä Kangasniemen mummolassa. Tirtetta ei tietty ollut edes syntynyt ja tämä tämänsyksyinen kouluunlähtijä oli vauvojen kirjoissa. Matka toteutui, kun vanhempani maksoivat tilataksin, joka tuli meidät hakemaan ja kuskasi myös takaisin. Osa porukasta meni Pikkuveljen kyydillä. Juhlimme silloin isäni 70-vuotispäivää etukäteen, koska marraskuussa reissumme toteutuminen olisi ollut erittäin epävarmaa. Muistona noista päivistä mummolassa on ihana Pikkuveljen työstämä valokuva, jossa me kolme sisarusta perheinemme istumme mummolan takakuistin rappusilla mummon ja papan ympärillä.

Tuon matkan jälkeen kävimme kerran mieheni kanssa vuokra-autolla mummolassa niin, ettemme olleet edes yötä. Vuosi sitten tein yksin yhden päivän reissun, kun olimme kuulleet isäni murheelliset diagnoosit.
Lapsia onkin sitten kulkenut mummolassa erilaisin kokoonpanoin ja aika usein Pikkuveljen kyyditsemänä.
Matkaa mummolaan tulee varmaan kolmisen sataa kilometriä, mutta tällaisen revohkan siirtäminen sinne on niin epäuskoinen ajatus, että siihen en ole tarttunut kunnolla kuin vasta tänä keväänä. Matka ei siis ole mahdoton, mahdottomuus on korvieni välissä.
Ensi torstaina olisi vakaa aikomus lastata tilausbussiin tämän huushollin väki neljän päivän varustuksineen. Lisäksi tyhjennän saunaan kootut tavarat, jotka ovat odotelleet mummolaan pääsyä. Lähinnä säilytyslaatikoita, rasioita, lasipurkkeja, pikkuhyllyjä ja iso pino mattoja. Meidän huushollissa pääsee helpommalla, kun lattioilla on mahdollisimman vähän mattokuorrutusta. Ensiksi on tietysti turvallisuustekijät. Muovisen lattiamateriaalin päällä matot ovat liukkaita ja miehelläni ei oikein ole varaa kaatua matonreunaan. Tuo on oikeasti vain hyvä tekosyy minulle, koska siivoaminen on tuhat kertaa helpompaa, kun ei ole pölyä kerääviä mattoja tiellä. Nyt siis kuskaan mattoni mummolaan, olemme niin tottuneet moppaamaan muovilattiaa.
Lääniä mummolassa piisaa. "Uusi" talo, joka on valmistunut kait jo reilut 25 vuotta sitten, pitää sisällään yli 35-neliöisen olohuoneen, takkahuoneen ja viisi makuuhuonetta. Keittiössä on kaunis erkkerisyvennys ja talossa on kaksi suurta kuistia, talon etu- ja takapuolella.
Vanhassa talossa voi kesäaikaan asua vallan mainiosti, tosin mummolla on korkeat vaatimukset tilojen siisteyden suhteen. Vanhassa talossa on suuri tupa ja kolme kammaria. Aittarakennuksessa nukuttiin ennenvanhaan kesät pääksytysten, mutta en tiedä, onko siellä enää viime vuosina yövytty. Tiedä vaikka vaivihkaa hiippailen juhannuksena yläaittaan nukkumaan, siellä uni on niin makoisaa. Valtatiellä ohikulkevien autojen ääni kuulostaa aitassanukkujasta siltä, kuin auto ajaisi suoraan ladon seinään...
Mummolan tilaa on kaikkiaan reilut 57 hehtaaria. Peltoja viljelee Roinilan tilan isäntä. Roinilan tilasta löytyy lisää tekstistäni "Hyvää lihaa Roinilasta".
Mummolan metsät, joita on noin 50 hehtaaria, ovat sydäntäni lähellä, vaikken ole kirjaimellisesti tikkua ristiin voinut niiden hyväksi tehdä. Kun vuosi sitten kävin mummolassa sen yhden päivän, uppouduin suurella mielenkiinnolla metsäsuunnitelmaan, joka oli juuri tilasta valmistunut. Siinä on niin paljon mielenkiintoista asiaa, että parempaa jännäriä en lukemiseksi kaipaa.
Mummolaan kuuluu myös pätkä rantaviivaa Puulaveteen ja sitä sitten sanotaankin "omaksi rannaksi". Pienen venematkan päässä on kivikkoinen oma saari.
Tirtetta, joka ei ole vielä koskaan päässyt mummolassa käymään, näkee metsän lisäksi vanhan riihen ja vilja-aitan. Vien hänet jännittävään vanhan talon vinttiin ja näytän metsän reunasta pässimme "Päkän" hautapaikan.
Toivottavasti pärjäämme hyttysten ja paarmojen kanssa, koska kumpiakaan ei olla Helsingissä tänä kesänä edes nähty. Ja oikein hyvä, että on satanut kunnolla. On suurempi mahdollisuus, ettei mummolan kaivonpumppu "hörppää tyhjää", kun tällainen lotraajalauma sinne tulee melskaamaan. Toivottavasti vielä mummon ja papan hermot kestää poikkeuksellisen suuren lapsikuormituksen neljän päivän ajan.