tiistai 14. kesäkuuta 2011

Huojentunut mieli

Näköjään vanhetessa korostuu sellainen taipumus, että keskeneräiset, ratkeamattomat asiat vaivaavat tarpeettoman paljon ja haittavat keskittymistä muihin asioihin. Parina yönä olen nähnyt unta, että soittelen ovisummeria pankin lakimiehen oven takana ja kukaan ei tule avaamaan.
Tänään sain puhuttua puhelimessa lakimiehen kanssa ja saimme allekirjoituksia vaille selväksi monta hajallaan ollutta asiaa, jotka ovat varmasti painaneet muidenkin kuin minun mieltä. Uskon, että isän ja äidinkin olo huojenee, kun näitä käytännön asioita saadaan hoidettua pois päiväjärjestyksestä ja päästään jatkamaan elämää.
Elämän jatkaminen on suuri asia, kun jossain vaiheessa sitä ei voi enää tehdä. Ulkoiset seikat, kuinka siisti tai sotkuinen kotimme on, esimerkiksi, ovat niitä toisarvoisia ulkoisia seikkoja.

Kun olimme pihatalkoissa vajaa pari viikkoa sitten, kysyin mielenkiinnosta  talossamme asuvalta eläkkeelläolevalta kirkkoherralta, onko teksti "opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen", ainoastaan maahansiunaamisessa käytettävä raamatun paikka. Sanoin, että myöhäistähän sitä on haudalla lukea, eikö teksti sopisi paremmin vaikka kastejuhlaan tai rippikoululaisille. Kirkkoherra totesi, että sitä tekstiä käytetään vain hautajaisissa ja totesi, että "eipä kai kukaan vauvan ristiäisissä ajattele asioita niin pitkälle, kuin hautaan asti".
Minun lempitekstini näyttää täällä blogisaarnojen puolella olevan tuo "opeta meitä laskemaan päivämme oikein". Säännöllisin väliajoin siitä näköjään itseäni muistutan ja siinä sivussa uskollisia lukijoita, jotka jaksavat kaikki vuodatukseni sietää.

Isi kävi keskisuuren lauman kanssa tapaamassa Haagan Mummoa. Täällä oli kummallisen hiljaista sillä aikaa, mutta ei se minun kohdallani tarkoittanut kotihommien rivakkaa etenemistä, kun joukko oli jaloista pois.
Yksi pikkupojista siivoaa isoveljen huonetta pleikkarinpeluupalkan toivossa. Alkaa nuo jonot yhdelle pelikonsolille olla jo tuntikausien mittaiset, joten mamma miettii syksykesästä jotakin ratkaisua asiaan. Kaupunkilaispojille kotosalla pelaaminen veljien kanssa on kuitenkin vapaa-ajanviettomahdollisuuksista niitä turvallisimpia, jos vaihtoehtona on ulkona jouten pyöriskely. "Oikeat" harrastukset ovat sitten ihan eri lukunsa.

2 kommenttia:

  1. Oma suosikkini menee jotakuinkin näin (vapaa käännös):
    Anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa / Rohkeutta muuttaa ne, jotka voin / Ja viisautta erottaa nämä toisistaan

    Kun kuulin sen ensimmäistä kertaa, olin melkeinpä ihmeissäni. Sehän sanoo ihan kaiken. Tuota kun muistaisi aina noudattaa, selviäisi helpommalla monesta tilanteesta!

    VastaaPoista
  2. Meillä täällä maalla tuntuu kyllä toisinaan meno olevan niin toisenlaista kuin kaupungissa. Joskus oikein miettii, että ihan kuin asuisi täysin eri maailmassa.

    Tuota pelailua itse toisinaan mietin aika paljon, kun meillä jo ekaluokkalainenkin alkoi talvella pelata liki päivittäin reilun puolisen tuntia joko tietokoneella tai konsolilla. Olen kuitenkin ajatellut.että ei kai se lopulta niin iso paha ole, etenkin kun meillä ei ole televisiota vaan kaikki ruuduntuijotus on sitten pelaamista tai dvd:tä, eivätkä nuo koskaan katso kuin korkeintaan yhden elokuvan päivässä.

    VastaaPoista