tiistai 21. kesäkuuta 2011

Kilpajuoksua pyykin kanssa

Jos tällainen vaihtelevatehoinen äiti heräisi joka aamu 5.30, niin eihän tässä huushollissa mitään kaaosta kai olisikaan. Nyt vielä kannustimena on huominen lähtö, niin kymmeneen mennessä oli pyykkikasa vajentunut jo kolmella koneellisella, oli käyty kaupassa, evästetty kaksi isoa poikaa töihinsä, vastaanotettu hoitolaislapsi ja taiteltu KAIKKI puhtaat pyykit olohuoneen murheenkryynivuoresta. Mainostin jo  kahdelle näppäräsormiselle apulaiselle, että samaan syssyyn parittelemme nuo neljä korilllista luovuttaneita sukkia. Koska minulla on näin elämälle lojaali asenne tänään, saatan hyvinkin raakata sukista roskapönttöön kaikki ne kyseenalaiset kiusankappaleet, jotka tekevät tuosta paritteluhommasta niin epätoivoista. Olen aina harrastanut sukkien parsimista ja vieläpä ahkerasti, mutta nyt voisi olla viisasta jatkaa luopumislinjalla. Minkä minä taas voin sille, jos joskus viisitoista vuotta sitten on myyty sellaisia teräslastensukkia, että niitä ei ole saanut kulumaan kymmenenkään käyttäjää.
Meillä on yksi tummansininen Tutan collegepusero, jossa on erivärisiä autoja etupuolella. Se on ostettu 19 vuotta sitten vanhimmalle pojalle. Se oli autojen takia hänen lempipaitansa. Ei se mitään, mutta hänen jälkeensä sitä paitaa on pitänyt pojan  10 sisarusta. Ainoastaan Tirtetta ei ole huolinut päälleen tummansinistä autopaitaa. Jos Tirtetta olisi poika, paita olisi ollut todennäköisesti hänenkin lempipaitansa. Ihan tarkoituksella en ole paitaa hävittänyt, koska on esimerkki hyvästä suomalaisesta laatutyöstä.

Jottei meillä ole homeinen kasa vastassa reissusta tullessa, on minun puolipakko selvittää tuo pyykkikoneen edessä odottava  työmaa. Työmaahan tuli roima lisäys viime yönä, kun äijäiltaa viettänyt poika teki parhaansa pyykin lisäämiseksi, lähinnä petivaatteiden osalta. Ehkä punainen mehu ja grillimakkara on vastedes varottava yhdistelmä. Toivon suurella hartaudella, että kyseessä oli epäsopiva ruoka, eikä mikään oikea tauti.
Jos oli tauti, se ainakin on parantunut, koska Tirtettaa on kiusattu koko aamu "söpöksi".

Lapsenlapsi nukkuu päiväunia, isi sanoi menevänsä pihalle vetämään kiipeilytelineessä pari leukaa. Tirtetalle tuli kiire isin perään.
Tilanne näyttää kohtuullisen hyvältä.

2 kommenttia:

  1. "aikainen lintu se madon nappaa!":)Näin on...ainaki ite huomaan,ett ku aikaseen aamulla hommat aloittaa ni ne tulee huomaamatta tehtyä!Vielä ku osaa organisoida ja suunnitella ne työt,niin jopas jotakin!Tuo sukka-parien etsiminen on melkoista hommaa,kumma ku niitä parittomiakin on mukamas niin paljon:)Sen homman teen itse kerran viikossa ja 2 kertaa vuodessa luovutan roskiksen syliin parittomat:)

    VastaaPoista
  2. Joo, minäkin olen huomannut, että parasta tulosta saa, kun aloittaa ihan aamuvarhaisella ahkeroinnin.

    Ja meilläkin eilen yrjö lensi, syynä varmaankin liika ahnehtiminen.. poika pääsi ilman äidin valvovaa silmää Mäkkäriin ja valitsi tietenkin jonkun superhyperaterian.. illalla oli niin hirmuisen paha olo (monta tuntia sen syömisen jälkeenkin vielä..) ja sitten koitti helpottava ykäys. Jospa siitä jotakin vaikka oppi...

    VastaaPoista