Tähteet talteen

Viime syyskesällä perheemme oli mukana koko maan kattavassa tutkimuksessa, jossa selvitettiin, kuinka paljon kotitaloudet laittavat syömäkelpoista ruokaa jätteisiin. Tutkimuksen lähtökohta oli se, että ruokajäte lajiteltiin biojätteisiin, eli pidettiin itsestäänselvyytenä, että jätteidenlajittelu oli hallinnassa.
Tutkimuksessa punnittiin kompostiin menevät ruuantähteet, jotka olisivat olleet syömäkelpoisia, ellei ruokaa olisi valmistettu liikaa ta syöjä väsähtänyt kesken kaiken. Myös liikaa ostettu tai vanhentunut ruoka punnittiin, koska oikein ostamalla ja ruokaa käyttämällä se hävikki olisi voitu estää.
Tutkimukseen lähtiessäni tiesin, että ruokajätteiden määrä perheessämme on aika vaatimaton. Tutkimuksen aikana ei toivottu tapojen petraamista, vaan oli tarkoitus, että entinen elämäntapa jatkuisi.
Punnitustulokset olivat mielenkiintoisia meidän perheemme osalta. Oli päiviä, jolloin ainoa biojätteisiin joutunut syömäkelpoinen ruoka oli 40 g lautastähteenä tullutta kaurapuuroa. Itsetutkistelun paikka kokkajalle tuli silloin, jos vaaka näytti yli puolen kilon meneviä lukemia.
Tutkimuksen ajan kerättiin talteen myös kauppakuitit. Kun koko maan tulokset saatiin, tiedettiin keskimääräinen summa, jonka jokainen perhe kippaa lompakostaan suoraan kompostiastiaan, pahimmassa tapauksessa suoraan sekajätteisiin tai vessan pytystä alas. Ruokajätteiden hävitys viemäriverkon kautta on edelleen hyvin tavallista kaupunkioloissa ja siinä asiassa tiedotus ei ole mennyt tervettä järkeä ohjaamaan.
Ruokajätteitä ei saisi hävittää viemärin kautta sen takia, että jätteet houkuttelevat viemäreihin rottia, viemäreiden tukkeutumisriski kasvaa ja viemäriverkkoon kertyy ajan mittaan rasvaa, jonka puhdistaminen on hyvin kallista ja hankalaa.
Tutkimus paljasti meidän perheen osalta, että vielä voidaan säästää ruokakuluissa, kun ruokaa ei osteta roska-astioita varten, vaan ruuanvalmistus mietitään järkevämmin ruokailijoiden määrä huomioiden ja tähteeksi jäänyt ruoka käytetään mahdollisimman nopeasti tai pakastetaan. Itse käännyn sille kannalle, että yritän tehdä ruokaa vain sen verran, kuin sitä syödään. Tähteiden syöminen ei kohota kenekään mielialaa, eikä varsinkaan huonosti syövän lapsen ruokahaluja.

Ruuan hinnan jatkuvasti noustessa olen myös kiristänyt otettani keittiön komentajana. Jos joku ei jaksa syödä leipäänsä aamupalalla loppuun, syöjä käärii sen kelmuun, laittaa jääkaapin alimmalle hyllylle ja syö iltapäivällä. Jos leipätähteiden syöminen alkaa tökkiä, vähitellen leivän voitelija oppii arvioimaan nälkänsä suuruuden. Samoin maitolasien kanssa olen tullut hyvin ankaraksi. Mottoni on "tippaakaan maitoa ei kaadeta viemäriin".
Eli: jos et jaksa juoda maitolasiasi tyhjäksi, laita jääkaappiin ja huolehdi, että juot sen myöhemmin. Nyt lämpöisillä keleillä limsalasien kanssa on sama ukaasi.
Jos kahvia jää pannun pohjalle, keitin sammutetaan ja seuraava kahvi keitetään tipan päälle. Huushollissa, jossa kahvia keitetään vähintään kymmenen kertaa vuorokaudessa, olisi muutaman kahvilorauksen viemäriinkaato vuositasolla tynnyrillisiä.

Perheessämme nuorin täyttää syksyllä viisi vuotta. Hänen ikäisensä joutuu totuttelemaan jo tällaisiin tapoihin.
Kovin pienille tällaiset ruokaehdot eivät vielä kuulu, koska  aikuinen kuitenkin sen ruuan eteen annostelee ja pieni syö ja juo juuri sen verran kuin jaksaa ja haluaa.