tiistai 28. kesäkuuta 2011

Kielletyt ilot

Yksi näistä keskikoon pojista yritti päivällä livahtaa vaivihkaa ulos käsissään vettätippuva kapistus. Järeä ase oli naapurin pojalta saatu vesitykki, pyssyksi en enää sanoisi sellaista peliä.
Ilmaisin pojalle kummeksuntani, miten tuollainen vehje on kotiutunut meille ilman minun suostumustani. Epäilin jopa, onko naapurin poika saanut esivallaltaan edes lupaa moiseen lahjoitukseen. Kysyin, miten pojan äiti antaa luvan noin uuden ja kalliin vesipyssyn luovuttamiseen. Kuulema sen takia, että kaikki vaatteet kastuu ja likaantuu.
Meidän poikaparka sai sitten kuulla, että ihan samasta syystä hänen äitinsä ei anna vastaanottaa edes ilmaiseksi taikka lahjaksi tuommoista asetta, jonka käyttö kaikenlisäksi ei ole hänelle ollenkaan suotavaa, koska sillä peloitellaan pikkutyttöjä, sotketaan rappu ja mellastetaan pihassa. Käskin viedä aseen takaisin alkuperäiseen kotiinsa.
Kului muutama tunti ja kuulin keittiöön, että joku yrittää hiipiä äänettömästi isosta vessasta kohti ulko-ovea. Siellä oli vuorostaan seuraava poika veljessarjasta samainen kielletty hedelmä näpeissään. Pyysin selitystä, mutta kertomus aseen alkuperästä alkoi niin kaukaa menneisyydestä, että otin pyssyn pojan kädestä, tyhjensin siitä monen litran vesisäiliön ja menin ulos sen ensimmäisen pojan luo vaatimaan selvitystä aseen ilmestymiseen takaisin riesakseni.
Syyntakeettomanoloinen Poika Yksi löytyi pihasta pyörän päältä ja hänen vaatimaton selityksensä oli, ettei naapurin pojan äiti halua missään tapauksessa asetta enää takaisin...
Siinä vaiheessa minua jo turhautti se, että tehollisesta työajastani oli tuhrautunut kohtuuttoman paljon aseen alkuperän selvittelyyn ja muuhun selittelyyn, niin käskin pojan jättämään vesipyssyn pihan pöydälle ja unohtamaan sen siihen.
Ehkäpä talosta löytyy joku äiti, jonka elämänrauhaa ei hetkauta, vaikka lapsi tulee toistuvasti sisälle vettävaluvat, hiekan sotkemat vaatteet päällään ja koko rappukäytävä ulko-ovelta omalle ovelle on kuraisia, vesisiä sotkujälkiä täynnä.
Luultavasti kaksi meidän poikaa ajattelee äidistään, että on varsinainen ilonpilaaja ja mitään todella hauskaa ei koskaan saa tehdä.

6 kommenttia:

  1. Vanhempien tehtävä on tuottaa lapsille toistuvia pettymyksiä. Hihiii!

    VastaaPoista
  2. Sellaista tämä vanhenpan olo on aina saa syyt niskaan joko naapurien tai omien lasten ;)

    VastaaPoista
  3. Tututn kuuloista että kaikki kiva on aina kiellettyä. Tai toinen on että miksi muut saa ja me ei.

    VastaaPoista
  4. Niin tuttua. Äidit kieltää kaiken kivan AINA! :D

    VastaaPoista
  5. ☺☺☺☺

    t. Irmastiina

    VastaaPoista
  6. teit ihan oikein!en itsekään moisista aseista välitä,ja toistaiseks ollaan niistä vältytty!Toivon kyllä,ettei kaverit koskaan pojillemme edes lahjoittaisi sellaisia:)

    VastaaPoista