sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Sydän ihan täynnä elämän ihanuutta

Voi onnellista elämää! Toivottavasti elämä on teillekin suopea.
Ei ne hyttyset niin kauheita olleetkaan, mitä etukäteen meitä kaupunkilaisrassuja peloteltiin. Suurempi vaara olisi voinut olla karhujen liikkumisesta. Niitä liikkuu lähiseuduilla useita. (Ensimmäinen vipaus kävi tuossa: mieli on siis edelleen Kangasniemellä. Täällä Ruoholahdessa ei karhuja kyllä liiku. Karhun- sun muun väkijuoman juojia oli sitäkin enemmän: kun avasimme linja-auton oven kotitalomme takana klo 14 tänään, meitä tervehti humaltuneiden huuto ja örvellys kanavan rannalta.)

Mummolassa heräsin jokaisena neljänä aamuna lintujen lauluun kello viisi. Meitä ilahdutti haarapääskyn pesä pienine poikasineen talon etukuistin räystäässä ja leppälinnun pesä vanhan talon puolella. Olemme hengittäneet ihanaa puhdasta ilmaa, ihastelleet metsää ja peltoja, nauttineet luonnon uhkeasta rehevyydestä. Kyllä nämä kaupunkilaisten kasvi-istutukset ovat kuin riippapiiskoja maahan tökättynä verrattuna niihin sisämaan runsaiden sateiden vehreiksi tekemiin puutarhoihin.
Olen vähän kulttuurisokissa. Se on tässä yhteydessä aivan väärä sana, mutta sillä tavallisesti tarkoitetaan ihmisen sopeutumisvaikeuksia uuteen elämäntapaan siirtyessä. Kaiken lisäksi minun on hyvin vaikea hahmottaa tätä jättiläisen harppausta elämässäni, jonka kulunut viikko toi tullessaan. Ei se ole mikään perhesalaisuus, että tulevaisuudessa, jos elämän kulku kulkee tuttuja, turvallisia uomiaan, Lautakankaan tila on minun hoteissani, kuten savolainen kuvaavasti asian ilmaisee. (olla hoteissa = olla hallussa, hallinnassa, huolenpidon alaisena)
Siinä sitä on sulattelemista viikoksi jos toiseksikin.

Isäni ja äitini olivat paremmassa kunnossa, kuin olin heidän kuvitellut puhelinkeskustelujen perusteella olevan.
Maatalouskoululainen on niin juurtunut maalle, että saattaa ehkä elokuussa käväistä kotona.

Lauantaina juhlistimme äitini 70-vuotispäivää. Äidin rakkaita ystäviä tuli häntä tervehtimään ja joitakin sukulaisia. Minä sain taas sydämenvahvistushoitoa, kun tapasin tätini, isän nuorimman siskon ja tämän tyttären. Olin nähnyt heitä viimeksi, ei enempää, eikä vähempää, kuin 20 vuotta sitten. Kyllä siinä kurkkua kuristaa, kun tunnistaa pihassa tutut kasvot, tutun olemuksen ja tutun äänen. Isäni toista siskoa olin nähnyt sentään kuusi vuotta sitten, mutta ei meinannut tärkeiden asioiden puhumisesta tulla loppua millään.

Yritämme sulatella kaupunkielämään sopeutumista. Mies onneksi pääsee huomenna töihin ja minä rahtasin mummolasta kaikki lakanat tänne pesuun. Lakanoita oli puolitoista säkillistä, muuta pyykkiä 200:n litran säkillinen suuta myöten täynnä. Elämä siis jatkuu tutuissa tunnelmissa.

Vanhin tytär oli järjestänyt poissaollessamme upean yllätyksen: oli käynyt siivoamassa täällä. Yksi lapsista kommentoi, että täällä on ylisiistiä. Minä sanoisin, että poikkeuksellisen siistiä.
Kiitos, Tuuti ja Mella.

14 kommenttia:

  1. Ihana yllätys ja ilmeisesti ihana reissu<3
    Kiva, että vanhempasi ovat paremmassa kunnossa<3

    Olis ihana lukea juttujasi Lautakankaan emäntänä!

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla teistä! Osaan kuvitella tuon kulttuurisokin, itselläni on ollut se joskus kun olen palannut rakkaista lapsuuden kesämaisemista Kuusamosta takaisin kaupunkiin ja päättänyt muuttaa just pohjoiseen.. Mutta äkkiä olen taas tottunut näihinkin mukavuuksiin. Ja sitten on se talvikin. Hyvä että matkanne onnistui ja juhannuksenne oli ihana.

    VastaaPoista
  3. Kiitos, Annu.
    Matka kaikkinensa oli täydellisesti onnistunut. Lapset olivat kiltisti matkalla ja mummolassa, vaikka olin varautunut kolmetuntisen matkan koettelevan vähän matkustavien lasten sietokykyä.
    Bussi ja sen kuljettajat olivat upeita, eivätkä spraganneet matkalla.
    Mennessä mukana 9, tullessa 10 lasta. (Pikkuveljen autossa matkasi ne puuttuvat.)

    VastaaPoista
  4. rva Reipas: uskomatonta oli sekin, että oma, karu koti tuntui ihan siedettävältä muutaman poissaolopäivän jälkeen. Vähän on kaipuu Hietsun kirppiksen tunnelmiin...

    VastaaPoista
  5. Aikaisempiin kommentteihin ei paljon ole minullakaan lisättävää. Kiva kun olet taas täällä! Oli todella mukava lukea onnistuneesta matkasta ja hienosta syntymäpäiväjuhlasta.

    Mitä lintuihin tulee, niin leppälintu on yllättäen muuttanut meidän pihapiiriimme, samoin yksi ihana laulaja, jonka nimi ei nyt äkkiseltään tule mieleeni. Täytyy huomenna kysyä mieheltä, joka tunnisti sen laulusta.

    VastaaPoista
  6. Tahtoo kuulla lisää reissusta!!! Etenkin sen pikku prinsessan mietteistä mitä tuumasi kun mummmolaan pääsi:) Hienoa kuulla että reissu meni kivasti ja totta tosiaan mukavaa kun olet taas täällä meidän ilona kertomassa jokapäiväisiä kuulumisia. T:Päkkänä

    VastaaPoista
  7. Talollinen tervehtii Sinua talollinen!
    Sinä tulit paratiisista pyykkisäkin kansaa!
    Minä vei omaani matkalaukullisen!
    Palatkaamme arkeen:)

    VastaaPoista
  8. Kiva nähdä teitä taas, Villiviini ja Päkkänä!

    Maria: Minusta on niin ihana titteli vanhoissa sukuluetteloissa "talollisen tytär".
    Ja niinkuin sanoin, jo pelkässä ajatuksessa tulevasta talollisuudesta on aika paljon sulateltavaa.

    VastaaPoista
  9. Kuulostaapa mahtavalta reissulta ja torellaki siltä että tootta ollu maalla, eikö mieli jo kovasti halaja sinne? :)
    Meillä olis tässä tilaisuus muuttaa mieheni mumman vanhaan tupaan ja sehän tarkoottaas sitä että saataas KAIKKI eläämet kotia ja päästäis peltoen keskelle mutta remontti vaan täytyys ensin hoitaa ja kuinka sitä vaan jaksaa orottaa :D

    VastaaPoista
  10. Olipa mukavaa, etta juhannusreissu onnistui hienosti! Ja mikas sen ihanampaa, etta vanhenevat vanhemmat ovat hyvakuntoisia. Mina lahden huomenaamulla omiani katsomaan Suomeen ja he ovat kymmenen vuotta vanhempia kuin sinun aitisi. Ja edelleen aika hyvakuntoisia ainakin puhelinkeskustelujen mukaan.

    Hyvaa keskikesaa toivottelen!

    VastaaPoista
  11. Sitä olen tässä välillä miettinyt, että miksi menette maalle asumaan vasta muutaman vuoden kuluttua, miksette heti nyt?

    VastaaPoista
  12. Mieheni pääsee eläkkeelle kevättalvella 2015, jollei kukaan sitä ennen keksi nostaa eläkeikää.
    Aika vankat perustulot täytyy olla "omasta takaa", kun muuttaa kuntaan, jossa työttömiä on paljon ja kaikilla aloilla.
    Linja-autonkuljettajalle ei ole siellä töitä edes lähikunnissa.
    Toinen asia, mikä vielä on saatava asiallisiin kantimiin, on käyttöveden riittävyyden takaaminen. Eri vaihtoehtoja punnitaan ja kustannuksia pohditaan.
    Myös se on etu, että muuttoon on vielä jonkun aikaa, jotta kaikkien kymmenen tällä hetkellä siellä sun täällä opiskelevan ja koulua käyvän opiskelut vähän vielä etenee ja jatko-opiskelupaikat hahmottuu. Syksyllä koululaisia on kuudessa eri oppilaitoksessa.

    VastaaPoista
  13. kaikki aikanaan...muutto on tuossa ihan melkein nurkan takana,aika suuressa perheessä kiitää huomaamatta!Ja kun olette muuttanu,tulen taatusti katsomaan tuota ihanaa paikkaanne:)
    Mukava reissu teillä on takana ollutkin,syntymäpäiviä ootte saanu viettää ja tavata sukulaisia.Meillä ois isäni 70v juhlat tulossa joulun kynnyksellä;)

    VastaaPoista
  14. Kuulostaapa niin hienolta lomalta! Kyllä teidän pitäisi pian päästä sinne, maalle...

    VastaaPoista