Savolaismuijan tunnistaa helposti siitä, että hänellä on hommien suhteen aina "meiniki" tehdä jotakin näkyvää. Niinkuin minulla on ollut tuo sukkakoriasia. En uskalla edes arvata, kuinka kauan ne korien pohjimmaiset parittomat olivat parejaan odotelleet, mutta meillä käyneet muistavat keittiön ja olohuoneen välistä tilaa värittävien pyykkikorien olemassaolon niin kauas, kuin jaksavat muistaa. Nyt tuolla sohvan selkänojaa vasten on yksi ainoa pyykkikori ja se on täynnä pariteltuja sukkia. Ja mikä parasta: kaikkien omat sukkakorit vaatekaapeissa ovat pullollaan sukkia, eli tämä olohuoneen kori on hätävaravarastoa.
Toinen savolaismuijalle ominainen piirre on se, että vaikka hän olisi vispilänvarpuja katkomassa, niin omaa työtä täytyy ääneen ja jokaiselle kuulolla olevalle kehuskella.
Maidonhakureissulla riemastuin, kun kassatyttö sanoi "selevä". Kassa oli joku sijainen, koska en häntä ollut ennen nähnyt, enkä savolaisia kytköksiä selvittänyt.
- "Sinähän puhut ihan oikeaa kieltä! Mistä olet kotoisin?" kysyin tietysti tytöltä.
Hän sanoi olevansa syntyperäinen pääkaupunkiseutulainen, jolloin tietysti utelin, kuinka noin hyvin savonkieli häneltä luonnistuu.
Tyttö kertoi kuulleensa savon murretta paljon viime aikoina, joten siitä se oli varmaan tarttunut. Kauaa ei tarvitsisi noin hyväoppisen asua savon mailla, kun ei kukaan enää uskoisi hänen olevan stadilainen.
Minulla syntymäkieli savo on piilevänä, kun keskustelen nuorien ihmisten kanssa. Mutta jostain syystä, kun kuulijan ikä hivelee kahdeksaakymmentä tai sataakin vuotta, alkaa savon akkunat aueta. Lisäksi se tyypillinen taustojen selvittäminen tulee mukaan ja asioista "päivittely". Savolaisella "päivittelyllä" ei ole mitään tekemistä esimerkiksi uuden blogitekstin luomisen kanssa, vaan on kyse ihmettelystä, kauhistelusta, kummastelusta tai taivastelusta.
Tänään voisi hyvällä syyllä sanoa päivitellen, että: "kyllä myö sitte päeviteltii, jotta semmone perunasiivo ol sielä ojassa, eikä kukkaa olluna hakena niitä poes. Vakkaeset pottaatit meinas männä hukkaa."
Yhdessä synnytyksessä minulla oli savolaesittain puhunut kätilö. Hän EI ollut savossa käynytkään vaan hänen opettajansa oli opettanut savoksi ja hänelle oli työkieleksi jäänyt tuo ihana savo :)))
VastaaPoistaKupla
no voe tokkiisa ku se tuo savon kiel tahtoo tarttua ite kellekkii:)minähän en koskaan ite oo puhunu savon murretta,mutta ku tänne savvoon muutin ni jo vot..se tarttu:)lapset sitten eivät kyllä puhu murteella...jostaen kumman syystä:)
VastaaPoistaon se hupasoo kuunneltavvoo!
Voe tokkiisa. Kyllähän myö nyt kuitennii huastellaan savoks ku kerran moinen kieli osataan. En oo joutanna tännekkää mittään kirjottammaan ku viepi tuo katras melekosesti aikoo aena päeväsellä ja illalla pittäis ukkonnii kylessä kupsottoo. Vuan ihana kuulla, jotta outta tuas savonmuan hellässä sylleilyssä juhannuksen seuvvun.
VastaaPoista