sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Kaksi onnekasta lähti mummolaan

Huomaan eläväni aika lailla mieli jakautuneena. Fyysiset läskit on Helsingin kodissa ja henkisestikin yritän silloin tällöin olla täällä majaileville lapsille läsnä, mutta ajatukset kulkee mummolan polkuja, mieli huiskii hyttysiä korvallisilta.
Eilen lähti hyvin, hyvin onnellinen ensi syksyn ekaluokkalainen ja yksi iso poika Pikkuveljen ja Tämän Vaimon kyydillä mummolaan. Tytöllä oli mukanaan sylillinen pehmoleluja ja keppihevonen, mutta tiedän, että omat lelut jäävät mummolassa unohduksiin, kun joka nurkka pitää koluta.
Laitoin mummolle pussillisen uusia perunoita maitokylmälaukussa ja heille on luvassa tänään lähes kadehdittava päiväruoka: enoni oli tuonut aamutuimaan suuren savustetun lahnan... Älkää puhuko minulle savulahnasta tai -muikuista!

Tirtetta odotti kärsivällisesti isin pukeutumista, kun olivat lähdössä kirkkoon. (Isin kirkkohousutkin löytyi silityskorista.)
- "Iskä, sinä olet hidas" oli kärsivällisen odottajan huomio.
Pientä säätämistä oli Tirtetan pukuvalinnassa, mutta kun lähtö uhkasi tyssätä vaatteista ronklaamiseen, kelpuutti päälleen, mitä äiti ehdotti. Jos hän saisi valita, lähtisi pinkissä tyllimekossa ja korkokengissä sekä kauppaan, että kirkkoon.

Eilinen koulujenpäättymisoperaatio vei kaikki mehut, vaikken istunut ainoassakaan kevätjuhlassa. Tänä vuonna ei onneksi ollut omassa, eikä sukulaisten perheissä suurempaa juhlittavaa, mutta silti päiväni oli yhtä juoksemista.
Ajattelin, kun kahta varustin mummolaan lähtemään, mitä onkaan sitten, kun lähtijöitä on tusina.
Eilisen ehdoton ilonpisara koko perheelle oli ekaluokkalaisen poikakullan kotiinkantama kipsinen pojanpää.
Ja pulloja olisi löytynyt niin paljon, kuin olisi jaksanut kotiin kantaa. Me jaksoimme vain 60:n euron arvosta.

7 kommenttia:

  1. Nam, mikä ruoka heillä on mummolassa tiedossa!

    En tiedä oletko jossakin maininnut, mutta miksi että pakkaa kimpsujanne heti ja muuta mummolaan :)? Sinulla tuntuu olevan kova hinku sinne :)!

    VastaaPoista
  2. Onnea ekaluokkalainen hymypoikapatsaasta... sehän se oli?

    VastaaPoista
  3. onnittelut hymypatsaan saajalle,taatusti on sen ansainnut:)

    VastaaPoista
  4. T: Miehelläni on työuraa jäljellä, jos terveyttä riittää, maaliskuuhun 2015 asti.
    Sekin mahdollisuus, että muu perhe asuisi mummolassa ja hän tekisi pitkää putkea täällä ja tulisi vapaapäiviksi maalle, on tarkkaan mietitty. Bussinkuljettajan palkalla pienenkin kopin vuokraaminen Helsingistä ja perheen elättäminen maalla + kahden pakollisen auton pitäminen ei onnistu.
    Jos hallitus (mikä? missä?) ei keksi rukata eläkeikäjärjestelmää, muuttokuormamme starttaa Ruoholahdesta Kangasniemelle kesäkuun alussa 2015.
    Aika sinne on lyhyt ja pitkä. Sopivan pitkä aika laittaa käytännön asiat järjestykseen. Esimerkiksi vesi- ja viemärijärjestelmän uusiminen mummolan tilalle ei ole niitä vähäisimpiä ja halvimpia haasteita, jotka täytyy saada kuntoon, ennenkuin 14-henkinen perhe paikalle pöllähtää.
    Joka tapauksessa: elämä on hyvin mielenkiintoista!

    Irmastiina: Niin oli.
    Suvi: Kiitos. Sisaruksetkin olivat samaa mieltä.

    VastaaPoista
  5. Huh, minusta meidän porukan liikkeelle lähtö kysyy välillä hermoja.. Voimia koetukseen.

    VastaaPoista
  6. Ensin, mukava blogi! Löysin tämän kun etsin kotikaljan ohjetta. Ohjeesi oli todella hyvä. Ensin kokeilin puolella annoksella, sitten tein siinä onnistuneena, tein tyttäreni lakkiaisiin isommalla määrällä. Ensimmäistä kertaa eläissäni, sain oikeaa aitoa kotikaljaa. Pussi, uute ym. jutut ei ole koskaan minulta onnistuneet. Maku on ollut kitkerä, karvas ja vaikka mitä. Tämä oli sitä aitoa oikeaa. Talletan ohjeesi visusti talteen tulevaisuutta varten. Siis lyhyesti sanottuna, KIITOS kun julkaisit sen. Laitan talteen muutenkin blogisi osoitteen ja aion käydä lukemassa jatkossakin. Itse en blogia ole koskaan pitänyt, mutta tykkään lukea ihmisten ajatuksia.
    Oikein hyvää kesän alkua täältä pohjanmaalta. Terv. Marita

    VastaaPoista
  7. Kiitos, Marita. Minustakin tuolla ohjeella saa juuri oikeanmakuista kaljaa. Sitäkin on kiva seurata, kun päivittäin kaljaa maistelee, miten sen maku "valmistuu" päivästä toiseen.
    Kun hiiva on "syönyt" sokerin ja kalja alkaa tulla vahvemmaksi, oli ennen vanhaan äidillä tapana ennen kaljan pöytään laittoa sekoittaa kannulliseen kaljaa pari ruokalusikallista sokeria.

    VastaaPoista