Tänään oli sitten vuorossa Mariannejäätelötesti. Hui-hui kun on hyvää. Selkeä etu omatekoisessa jäätelössä on se, että kukkuraruokalusikallinen tuntuu ihan sopivalta annokselta makeannälkään. Jäätelöä ei voi sanoa liian makeaksi, mutta kerma ja muut tuhdit valmistusaineet tekevät siitä hyvin täyteläisen oloista. Jos vain jaksaa pyöritellä useampaa kippoa, niin jäätelö valmistuu puolessa tunnissa pakastettavaksi. Nyt kun pakastin jäätelöntekeleen toisessa pakastimessa, se jäätyi syömäkuntoon kolmessa tunnissa. Syömäkuntoisena se ei tahdo pysyä kauaakaan, jos kaikki ovat kotona.
Neljävuotiaan jaksamista olen tänään ihmetellyt. Hän lähti isosiskojen kanssa Lapinlahden rantaan uimaan ja edestakaista matkaa tulee kolmisen kilometriä. Tirtetta käveli matkan nurkumatta, kävi siskon kanssa Kotipizzassa syömässä, käväisi kotona pesulla ja juomassa ja paineli pihalle pyöräilemään. Välillä hänet on pitänyt pyytää syömään ja juomaan ja nihkeästi hänet saatiin sisälle puoli yhdeksältä. Eikä merkkiäkään uupumuksesta. Iltapesun jälkeen kysyi vielä, voisiko päästä takaisin pihalle. Ei ole siis ihme, ettei läskit pääse kertymään tytön ympärille, kun kaikki kuluu, mitä syödä jaksaa.
Pienin on näköjään perheessä aina se, jonka tekemiset ja olemiset kiinnostavat isompia sisaruksia. Jokaisen täytyy tietää, missä Tirtetta on, jos häntä ei ole kotosalla näköpiirissä.
Jossain vaiheessa tämän perheen historiaa tein päätelmän, miksi suurperheen nuorimmat lapset vaikuttavat aina jotenkin keskimääräistä suloisemmilta ja sydämeenkäyviltä. Koska perheessä on jo entuudestaan useita huomioonotettavia lapsia, niin jotta ne perheen nuorimmat tulokkaat saisivat myös osakseen paljon huomiota ja hellyyttä, Taivaan Isä antaa heille syntymälahjaksi hyvin paljon kauneutta ja suloisuutta. Katsokaapa seuraavan kerran suurperheen nähdessänne, pitääkö teoriani paikkaansa.
Minulla on yksi taipumus, josta olen oppinut olemaan hyvin kiitollinen. Kun käyn vaakatasoon, oli vuorokaudenaika mikä tahansa, olen kahdessa minuutissa umpiunessa. Tänäänkin ennen kahden päivän hirmuostosten tekoa ajattelin "lepuuttaa jalkojani viisi minuuttia". Oikaisin vuoteellemme ja heräsin puolen tunnin kuluttua. Tällaiselle yhden vuoron tekijälle tuollaiset nokkaunet antavat mukavasti lisäpuhtia.
Kiva lukea näitä. Päikkärit on parasta! Samulin mielestä avainunet ovat parhaat eli niin, että avainnippu on kädessä ja tajunta herpaantuu sen verran että nippu tipahtaa ja siihen herää. En tiedä onko hän koskaan harjoittanut tätä noin oikeaoppisesti mutta totta, jo pienen pieni torkahdus virkistää. Itse nukun kyllä pitkään aina kun tilaisuus..
VastaaPoistaOlen aivan samaa pohtinut, kuopuksen suloisuutta:) Ehkä sekin niin lisää sitä, kun isoveljet koko ajan hellivät ja kehuvat pikkuista siskoa. Nytkin jalkapalloilijaveli haki hänet leikkiin:)
VastaaPoistaHeippa Sirkku ja upeeta jos kuvani voi antaa hyvää mieltä pikku tirsojen lisäksi:) Sulla taitaa tuota puuhaa riittää noiden lapsukaisten kans. En tajua miten jaksat pyörittää koko huushollia varsinkin jos mies yötöissä. Me teemme miehen kans vuorotöitä eikä nähdä koskaan. Elämä pyörii monesti keltaisten post-it lappujen varassa jääkaapin ovessa. Toinen lähtee kun toinen tulee töistä.
VastaaPoistaIhanaa kesää teidän koko poppoolle:)
Hei, Henrietta ja kiitos toivotuksista!
VastaaPoistaTiedoksi lukijoille, jotka ette ole vielä tutustuneet Henrietan kuviin: napsaskaa hiirellä tuosta sivupalkista "Henrietta Hassinen" niin saatte hyvää mieltä jokaiseen päiväänne. Luonnon ihmeissä riittää ihasteltavaa rajattomasti. Samalla tulee hyvää treiningiä englannin kielen kanssa...
On ihanaa, kun jotkut näkee suurta vaivaa kameran kanssa ja kuvien muokkaamisessa ja sitten antavat työnsä tulokset toisten ihasteltaviksi.
Kun lapset ovat joskus kysyneet, miksi äiti sä et laita kuvia sun blogiin (paitsi Pikkuveljen C-albumin viikon kuvat), olen vastannut, että jos minä täällä ryömisin vielä kamera kädessä kuvailemassa materiaalia blogiin, niin jäisi nämä huushollihommat vielä enemmän retuperälle.
Tekstin syytäminen kun ei minusta niin kauaa aikaa vie, mutta siitäkin asiasta on täällä esitetty eriäviä mielipiteitä.