Tässä perheessä on yksi sääntö

Kun kirjoittelin tyytyväisenä pesupalloista, likapyykkikasan pohja häämötti lupaavasti, kun olin ajatellut ennen mummolan reissua setviä pyykkisuman. Tänään sitten yksi tytöistä, joka on perheenkuulu luontaisesta laiskuudestaan tai kotityösuuntautumattomuudestaan, sai tosi oudon siivouspuuskan. Tämä tyttö asuu huoneessa, jossa hänen lisäkseen asuu neljä muuta. (Ellei Tirtetta ole yökyläilemässä toisessa huoneessa.) Niinpä katselin kummissani, kun puhdasta jälkeä tuli sellaista vauhtia, että ehdottelin tytölle jo siivousalan uraa.
Meillä oli talvella viidellä koululaisella tilanpuutteen sanelemana käytössä oma kori, jossa säilytettiin ulkovaatteita, hattuja, hanskoja ja koulureppua. Kori sitten sijoitettiin paikkaan, johon se ahtaassa huoneessa saattoi sopia.
Nyt tämän siivoushomman mukana otin nuo korit käsittelyyn, kun ehkä loppukesä pärjätään ilman pipoja ja hanskoja. Pyykkinhän tietysti meni kaikki pesunkestävät talvitakit, toppahousut, reput, sun muut kapineet ja muutama kadonnut tavarakin löytyi korien pohjilta. Korit tyhjeni, mutta pyykkikoneen eteen ilmestyi kauhea näky. Kun minun oiva pyykinkuivauskelikin meni menojaan, niin nyt täytyy paukuttaa pyykkiä puhtaaksi aamusta iltaan ja rahdata kerros alaspäin rapun kuivauskaappiin. No hyvä, että on pyykkikone ja ilmainen kuivauskaappi, mutta silti tämä tilanne pääsi tulemaan minulle vähän yllätyksenä.

Koko kevät on parvekkeen pesua siirretty vesisadekelillä suoritettavaksi, jottei se operaatio herättäisi ohikulkijoissa niin suurta huomiota. Parveke on suuri, 18 neliötä, ja niin paksussa, mustassa noessa, että harjapesu tarvitaan, ennenkuin sinne voi ajatella vaaleiden mattojen laittoa. Nyt olisi sadekeli, mutta on niin kylmä, ettei puhettakaan, että kukaan menee paljaita jalkojaan uittamaan kylmälle betonille. Parvekkeen pesu siirtyy.

Mummolasta tullut kuusivuotias on pohdiskellut oloaan mummolassa. Itikat oli kuulema niin kauheita. Jopa siinä määrin kauheita, että tyttö ilmoitti, ettei niiden takia aio koskaan muuttaa mummolaan. Lisäksi mummolassa on paljon sääntöjä. Selitin, että sen takia mummolassa on paljon sääntöjä, koska lähellä on vaarallinen autotie, on lato, jossa on paljon vaarallisia työkaluja ja koneita, on kaivot ja likakaivot, syvät ojat ja jyrkät vintin rappuset. Tyttö tuumasi, että "kotona ei ole mitään sääntöjä!" Ennenkuin kerkesin tuohon mitään järkevää vastaamaan, oli Tirtetta sanavalmis:
- "Kyllä meillä on sääntöjä! On yksi sääntö: ei saa syödä kynsiä."