maanantai 27. joulukuuta 2010

"Herkkusa kullaki" sanoisi äitini

Pitkäaikainen unelmamme näyttää täyttyvän: mies pääsee huomenna töihin! Huominen olisi ollut työvuorolistan mukaan vapaapäivä, mutta ylitöitä järjestyi mieheni suureksi iloksi. Hän kävi tänään varikolla valmistelemassa huomista aamua, jotta pääsee rahastamaan ja sai tarkan ajopäiväkirjan. Ruokatuntia näkyi olevan yli tunti, joten hän pääsee kotiin syömään puolen päivän aikoihin. Sekin on yksi mieheni työn plussapuolia, että jos ruokatunti on merkitty metroradan tuntumaan, hän pääsee melko usein kotiin syömään.
Aamulla meillä on herätys viideltä ja puoli kuudelta ensimmäisellä metrolla mies lähtee töihin.
Työtakin taskut on täytetty ja uuden työkravatin solmu kieputeltu. Sukat ja kengätkin täytyy muistaa..
Eli aika pellossa on muija nämä kolme kuukautta elänyt, kun pitää muistiaan herätellä, mitä siihen töihinmenoon tarvittiinkaan. (Olen laittanut kolme 20-senttistä lompakkoon kahvirahaksi.)

Jos vielä tekisi mieli possua, joululaatikoita taikka suklaata, nyt sitä saisi puoleen hintaan. Kahden lähikaupan tarjoukset kävin noukkimassa, mutta jotenkin ei enää riitä mielikuvitusta tuunaamaan jouluruokia. Joulutortut on pieni poikkeus, niitä piti vielä viimeiset pellilliset tehdä. Luulen, että sitten riittää.

Usean vuoden ajan on ensimmäiset mämmit tulleet kauppoihin heti joulun jälkeen. Tunnustan, että ehdin jo vesi kielellä ajatella sitä. Pakastealtaassa sitä on näkynyt koko vuoden, mutta on kutkuttavan mukavaa ostaa uudeksi vuodeksi vastatehtyä mämmiä! Meillä ei ole kyllä kukaan ymmärtänyt sellaista touhua.
Pikkuisen sulanutta vaniljakermajäätelöä ja mämmiä - kuvitelkaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti