Hoivaa vai heitteillejättöä

Naapurin pappa säikäytti minut eilen illalla. Hän tuli soittamaan ovikelloa ja pyytämään apua.
- "Tule nyt katsomaan, mikä tuossa hellassa on..."
Papan huoneistosta löyhähti pelottava katku rappukäytävään, kun kiirehdin katsomaan, mistä on kyse.
Hellalla oli hehkuva kattila, jossa kannen alla pohisi kananmunia, hellan pinta oli mustaksi palaneena roiskuneesta vedestä ja kaikki neljä levyä hehkuivat tulenpunaisina. Joka ainoa keittolevy oli kuutoselle kytkettynä.
Pappa töpöttelee perässäni sisälle ja katson häntä ihmeissäni.
- "Piti päävirtakatkaisijasta laittaa virta pois, kun ei tuo hella sammunut millään."
Onneksi papan ymmärrys oli toiminut niin paljon, että oli todellakin ehtinyt virran katkaista huushollistaan, mutta kyllä oli viittä vaille, ettei hellan vieressä olleet patalaput ja talouspaperirulla olleet jo roihahtaneet.
- "Voi hyvä mies, sinähän poltat kohta torppas!" sain papalle sanottua. Ja tietysti sen jälkeen pidin puhuttelun, että pyytää apua, jos haluaa munia keittää.

Kun siinä papan kanssa ihmettelimme ettei kuitenkaan ehtinyt käydä mitään vahinkoa, pappa muisti, että pyykkikorikin olisi jo täynnä. Otin pyykit ja lähtiessäni vielä vakuuttelin papalle, ettei nyt alkaisi yksin mitään hellalla keittelemään.

Luonnollisesti soitin papan kotihoitoyksikköön, että kirjaavat tapahtuneen ja naapurin huolisoiton papan tietoihin.
Tänä päivänä kun on niin surullisesti asiat, että vanhusten asiat etenevät vasta sitten, kun tarpeeksi paljon ja tarpeeksi kamalaa tapahtuu.

Suomessa ollaan menossa surkeasti suolle vanhustenhoidossa, kun uudeksi tavoitteeksi on otettu laitospaikkojen radikaali vähentäminen ja kotihoitoon panostaminen.

Muistisairaan, yksinäisen vanhuksen paras paikka ei kovinkaan usein ole oma koti. Ei, vaikka teknologia otetaan avuksi hälytyslaitteineen ja ammattiauttajat käyvät vanhuksen kotona.

Tulevaisuudessa ihmisten eliniän edelleen pidetessä ja muistisairauksien räjähdysmäisen kasvun myötä asianmukaisia laitospaikkoja tarvitaan kymmenkertaisesti nykyiseen verrattuna. Asia konkretisoituu päättäjille hyvin hitaasti ja se saa alkunsa siitä, kun kotihoitoon ei enää löydy työntekijöitä ulkomailtakaan. Vanhusten kotihoidossa kytee parhaillaan pelottava pommi.

Julkisuuteen tulee kohuvideoita eläinten hoidon laiminlyönneistä ja syytteitä nostetaan eläinsuojelurikoksista. Potilastietojen salassapitovelvollisuus estää tehokkaasti yleiseen tietouteen joutumasta Suomen vanhusten tämänhetkisen tilan. Korostan, että naapurin pappaa kotihoito hoitaa esimerkillisen hyvin ja nyt en puhu hänestä.

Olen paasannut täällä aikaisemminkin tästä samasta asiasta. Kun jokainen, jota vanhusten asia jollakin tapaa koskettaa, paasaa omalla alueellaan, saadaan asiaa yleiseen tietoisuuteen ja herätellään välinpitämättömiä päättäjiä. Kyse kun ei tässä asiassa ole ollenkaan rahasta. Joka ainut vanhus, jonka paikka kotihoidon sijaan olisi turvallisessa laitoksessa, kynitään jo nyt puille paljaille rahastamalla.
Mitä sanotte listasta: kotihoidon maksu, apteekin lääkejakelumaksu + lääkkeet, turvapuhelin tai -ranneke, ruokapalvelu, siivooja, yksityinen kotiapu, joka hoitaa ne tehtävät, jotka ei kuulu kunnalliselle kotihoidolle, sairaala,-poliklinikka- ja ambulanssimaksut, joita satelee tiheään tahtiin, kun kotona sattuu onnettomuuksia ja kaatumisia.
Käytännössä moni vanhus rahoittaa omaisuudellaan tai velkarahalla hoitoaan.

Jos asia on sinulle vähääkään tärkeä, kysäisepä omalta eduskuntavaaliehdokkaaltasi ihan henkilökohtaisesti, joko kasvokkain tai vaikka sähköpostilla, mikä on hänen kantansa tämänhetken vanhustenhoitotilanteeseen ja mitä hänen mielestään vielä pitäisi tehdä.
Hänen vastauksestaan tiedät, onko hän yhtään perillä tämän päivän todellisuudesta.