Naapureita

Jo Helsingissä asuessa meillä oli naapureita, jotka ilahduttivat elämäämme monilla tavoin. Ystävyys, myötäeläminen ja kuormien kantaminen olivat niitä henkisiä asioita, joita arvosti, mutta lukuisat naapurit osoittivat välittämistä myös monin käytännön tavoin.

Sen liki kahdenkymmenen vuoden aikana, mitä Ruoholahdessa asuimme, perheemme sai vastaanottaa naapureilta huonekaluja, vaatteita, perhejuhlista ylijääneitä täytekakkuja, naapurin mökillä kasvaneita luumuja ja omenia, kahvilan ylimääräisiä leivonnaisia ja pihatalkoista yli jääneitä grillimakkaroita. Ihmiset oppivat tietämään, että minkään ruuan tuominen meille ei ollut mikään ongelma, koska parhaimmillaan 15-henkisessä perheessä syöjiä riitti ja kaikki tarjottu otettiin ilomielin vastaan. Ja väheksyä ei sopinut kierrätysaatteenkaan toteutumista ihan käytännössä.

Maalla naapuriavulla on vuosisataiset perinteet. Lapsuudestani muistan, kuinka äitini ja Lahja-mummo toteuttivat talon emäntinä sitä käytännössä. Isäni toteutti periaatteita omalla sarallaan.

Kolmekymmentä vuotta olin pois maalta, mutta naapuriavun toteuttaminen ei ole siinä ajassa muuttunut eikä unohtunut. Muutaman päivän kuluttua tulee muutostamme kuluneeksi puoli vuotta ja huomaan, että en ole vielä ehtinyt käydä tervehtimässä läheskään kaikkia naapureita. Useimpia olen kyllä tavannut joko työn touhussa tai kirkonkylällä asioidessa. Mutta se, mikä on ehtinyt sydäntäni lämmittää jo lukuisia kertoja tännetulon jälkeen, on naapureiden osoittama sydämellisyys, ystävällisyys, avuliaisuus ja anteliaisuus. Perheemme on toivotettu niin lämpimin sanoin tervetulleeksi, että toivottajat ovat tietämättään puhuneet hyvää myös Kangasniemestä. Monet ovat pukeneet toivotuksensa sanoiksi: "Tervetuloa Kangasniemelle!"

Anteliaisuus ja avuliaisuus on ollut myös hyvin konkreettista. Olemme saaneet pupukopista alkaen vastaanottaa juureksia, marjoja, kalafileitä, lihoja ja makkaroita, leivonnaisia, traktorikuormittain polttopuita ja tämän aamun viimeisenä ystävällisyydenosoituksena lapsille aurattiin rantaan valtava jääkenttä. Kyllä ensi kesän kasvimaan kyntäminenkin menee naapuriavun lukuun.

Ihmisten avuliaisuus näkyi hyvin konkreettisesti myös siinä, kun nuorin poikamme aloitti loppusyksystä jääkiekkoharrastuksen. Joukkueen vanhemmat, valmentajat ja huoltajat etsivät varastoistaan pojalle kaikki suojukset ja varusteet täysin korvauksetta käyttöön. Kaulasuojus, maila ja luistimet oli ainoat varusteet, jotka hankimme omasta takaa.

Liikutun usein ihmisten hyvyyden edessä. Kiitollisuuteen liitän myös rukouksen, että Taivaan Isä siunaa antajia.