tiistai 5. tammikuuta 2016

Naapureita

Jo Helsingissä asuessa meillä oli naapureita, jotka ilahduttivat elämäämme monilla tavoin. Ystävyys, myötäeläminen ja kuormien kantaminen olivat niitä henkisiä asioita, joita arvosti, mutta lukuisat naapurit osoittivat välittämistä myös monin käytännön tavoin.

Sen liki kahdenkymmenen vuoden aikana, mitä Ruoholahdessa asuimme, perheemme sai vastaanottaa naapureilta huonekaluja, vaatteita, perhejuhlista ylijääneitä täytekakkuja, naapurin mökillä kasvaneita luumuja ja omenia, kahvilan ylimääräisiä leivonnaisia ja pihatalkoista yli jääneitä grillimakkaroita. Ihmiset oppivat tietämään, että minkään ruuan tuominen meille ei ollut mikään ongelma, koska parhaimmillaan 15-henkisessä perheessä syöjiä riitti ja kaikki tarjottu otettiin ilomielin vastaan. Ja väheksyä ei sopinut kierrätysaatteenkaan toteutumista ihan käytännössä.

Maalla naapuriavulla on vuosisataiset perinteet. Lapsuudestani muistan, kuinka äitini ja Lahja-mummo toteuttivat talon emäntinä sitä käytännössä. Isäni toteutti periaatteita omalla sarallaan.

Kolmekymmentä vuotta olin pois maalta, mutta naapuriavun toteuttaminen ei ole siinä ajassa muuttunut eikä unohtunut. Muutaman päivän kuluttua tulee muutostamme kuluneeksi puoli vuotta ja huomaan, että en ole vielä ehtinyt käydä tervehtimässä läheskään kaikkia naapureita. Useimpia olen kyllä tavannut joko työn touhussa tai kirkonkylällä asioidessa. Mutta se, mikä on ehtinyt sydäntäni lämmittää jo lukuisia kertoja tännetulon jälkeen, on naapureiden osoittama sydämellisyys, ystävällisyys, avuliaisuus ja anteliaisuus. Perheemme on toivotettu niin lämpimin sanoin tervetulleeksi, että toivottajat ovat tietämättään puhuneet hyvää myös Kangasniemestä. Monet ovat pukeneet toivotuksensa sanoiksi: "Tervetuloa Kangasniemelle!"

Anteliaisuus ja avuliaisuus on ollut myös hyvin konkreettista. Olemme saaneet pupukopista alkaen vastaanottaa juureksia, marjoja, kalafileitä, lihoja ja makkaroita, leivonnaisia, traktorikuormittain polttopuita ja tämän aamun viimeisenä ystävällisyydenosoituksena lapsille aurattiin rantaan valtava jääkenttä. Kyllä ensi kesän kasvimaan kyntäminenkin menee naapuriavun lukuun.

Ihmisten avuliaisuus näkyi hyvin konkreettisesti myös siinä, kun nuorin poikamme aloitti loppusyksystä jääkiekkoharrastuksen. Joukkueen vanhemmat, valmentajat ja huoltajat etsivät varastoistaan pojalle kaikki suojukset ja varusteet täysin korvauksetta käyttöön. Kaulasuojus, maila ja luistimet oli ainoat varusteet, jotka hankimme omasta takaa.

Liikutun usein ihmisten hyvyyden edessä. Kiitollisuuteen liitän myös rukouksen, että Taivaan Isä siunaa antajia.

6 kommenttia:

  1. Meillä on, eri paikkakunnilla asuessammekin, aika lailla samat kokemukset. On suuri ilo saada ystävälliset naapurit, toisenlaisia esimerkkejäkin löytyy. Nyt Keuruulla, viimeisessä ja rakkaimmassa asuinpaikassamme, meillä on jälleen aivan ihanat naapurit. Välissä on peltoja ja metsääkin, mutta ne muutamat, jotka täällä maalla vielä asustavat, ovat aina valmiita auttamaan ja samoin tietenkin me, mikäli he apua tarvitsevat. Onneksi vielä on elossa se "kaveria ei jätetä" -henki.

    VastaaPoista
  2. Samaa avuliaisuutta ollaan mekin saatu kokea monta,monta kertaa :)

    VastaaPoista
  3. Me olemme asuneet Satakunnassa ouenessä 4500 asukkaan kylässä nyt kaksi ja puoli vuotta. Meille kerrottiin ennen tänne muuttoa, että menee kymmenen vuotta ennenkuin meitä täällä edes tervehditään. Mutta toisin kävi!!

    Varsinaisina tonttinaapureita meillä ei ole kuin kaksi taloa. Mutta kun asumme risteyksessä niin teiden toisilla puolin on koulukeskus ja toidella puolella on kirjasto. Naapuriapua ja naapurituttavuutta olemme saaneet näiltäkin tahoilta! Kirjastosta on lainattu meille silitysrautaa, kun omamme hajosi kriittisessä lahjojen silitys hetkessä. Ja koulukeskuksen nuoret ja opettajat tervehtivät meitä koulun pihalla olessa ja kylillä kulkiessa. Muutenkin jos jonkin näköistä ja kokoista naapuriapua on meille virrannut. Ja paljon on väkeä tämän kylän raitilla, jotka ovat luvanneet auttaa jos ikinä jossain apua tarvitsemme!

    Tätä olen kovin kiitollisella mielellä väelle täällä ihmetellyt. Ja kaikki vaan tuntuvat kuittaavan sen sanonnalla: niin metsä vastaa kuin sinne huutaa!

    Niin kait se sitten on. Sekä meillä, että teillä! Herra pitää omistaan huolen. Ja ehkä me niinkuin tekin pistämme hyvän kiertämään välillä jopa niin ettemme itse aitä tajuakaan...

    Kiitollisella mielellä olen meidän ja teidän naapuriavuista!!!

    VastaaPoista
  4. Hyvät naapurit ovta Luojan lahjaa. Ja naapuriapu puolin ja toisin on toimivaa iloa.

    VastaaPoista
  5. Minun perheellä on se kokemus, että tietyt henkilöt aina odottavat saavansa naapurilta kaiken avun milloin tahansa, kysymättä edes sopiiko. Isäni joutui remonttihommiin, kun naapurin emäntä ei leskeksi jäätyään edes osannut ovea sulkea hajoittamatta sitä, on ajettu edes takaisin lentokentälle sata kilometriä suuntaansa, kun naapuri käski ja oletettiin myös että mielettomän iso puoli tonttia käsittävä mansikkamaa uudistetaan,ihan naapuriavun merkeissä. Silloin työssäkäyvät vanhempani jo sanoivat, että olisi noita omiakin hommia, kiitos vain, mutta ei kiitos.

    Onneksi kaupungissa saan valita ketä autan ja milloin. Ja saan myös tarvitsemani avun esim. rahalla ostamalla tai ystäviltäni vastavuoroisuus-periaatteella, siis oikeasti vastavuoroisesti.

    Winnie

    VastaaPoista
  6. Jep Winnie, kävi kanssa mielessä että mistä naapurit edes tietävät pupukoppien sun mun roinan tarpeesta? Eikö voisi olettaa että tulisi omillaan toimeen ja tuo naapuriapu koskisi ehkä suurempia projekteja tai kuolemantapauksien jälkeistä aikaa tms.? Monta työssäkäyvää, eläketulot, lapsilisät... Kaupungeissa on kerjääminen kielletty. Itse olen aina yrittänyt pärjätä omillani ja peittää pikemminkin sitä avuntarvettani. Vai onko tää joku lestadiolainen tapa josta tavis ei tiedä eikä ymmärrä?

    VastaaPoista