on viime päivinä riittänyt kauan kaivattuja lumitöitä!
Eilen illalla pyryn vielä jatkuessa kolasimme ja lapioimme miehen kanssa tietä puhtaaksi valtatielle ja ladon takana olevaa aluetta, jossa koulutaksi käy aamuisin hakemassa lapset. Iltavuoron päälle ulkoiltu parituntinen teki tehtävänsä ja unta ei tarvinnut sänkyyn päästyä odotella yhtään.
Tänään ilmestyi Eno lingon kanssa ja teki puhdasta jälkeä pihasta ja linkosi myös tien vanhalle maantielle asti, metsätien rantaan ja vielä lasten luistelukentän jäällä. Muutama tunti linkoushomman jälkeen hän ilmestyi vielä ovelle kalapussin kanssa, kun oli käynyt kokemassa verkot järvellä ja oli saanut kalaa yli oman tarpeen.
Päivällä lumisade lakkasi mutta äsken mennessäni pannuhuoneeseen tulia sytyttelemään, huomasin sateen alkaneen uudelleen. Jos sade jatkuu, on aamulla luvassa uusia ulkotöitä lumikolan ja lapion kanssa.
Blogia kauemmin seuranneet muistanevat, kuinka kaipasin Helsingissä lumitöihin. Ostin lumilapion, kirjoitin siihen sukunimemme ja harrastimme miehen kanssa lumitöiden tekoa. Ja koko ajan ikävöimme lumitöihin talolle.
Nyt olemme talolla ja saamme tehdä lumitöitä. Useampaan otteeseen eilenkin miehen kanssa huokailimme onnesta, kun reipas lapiointi sai mielen virkeäksi, hengitys tuntui kulkevan kevyesti ja mukava lämpö tuli päälle hyvästä työtahdista. Kaiken lisäksi työstä jäi näkyvät jäljet, jota oli ilo katsella.
Varmaan jo huomenna on vuorossa rakennusten seinustoille lumivallien kasaamista ja työ aloitetaan kanalasta. Muistan omasta lapsuudestani, miten suuri merkitys lumivalleilla oli vetoisuuden poistajana ja lämmön eristäjänä.
Onneksi lumimyräkästä selvittiin ilman sähkökatkoksia. Pidemmät katkokset tuovat paljon ylimääräistä työtä ja pakkasten aikana pitkään jatkuessaan tarkoittaisivat kanalan väen evakuointia sisätiloihin. Onneksi reippaan tuulen myötä tullut pakkaslumi ei jäänyt puihin, vaan metsät näyttävät vähälumisilta.
Iloa talvesta teillekin!
Ja se lapio olisi muistettava hankkia autoon.
Olen paljon miettinyt sitä, että nykyisin ollaan paljon tyytymättömämpiä ja stressaantuneempia. On unettomuutta ja monenlaista vaivaa. Mitä helpompaa arkemme fyysisesti on, sitä tyytymättömämpiä monesti olemme. Ihminen tarvitsee työtä, sitä arjen puuhastelua. Toinen tekee lumitöitä, toinen jotakin muuta. Mutta onni ja tyytyväisyys tulee niistä pieneistä asioista. Tämän kun aina muistaisi. Lumityöt, kotityöt... ovat juuri niin mukavia tai ei mukavia, miksi ne itse teemme. On rikkautta nauttia siitä, mitä arjessa puuhaa. Minä myös nautin lumitöistä, tosin vain silloin, kun on kevyttä pakkaslunta :D Onni ei tule etsien, se tulee eläen.
VastaaPoistaKaima
Kyllä: autolapio on tarpeellinen ainakin maalla.
VastaaPoistaSamaa meillä on tehty. Nyt kun lunta tuli, niin lapioimme sitä seinustoille eristykseksi.
Sun kirjoituksista tulee aina niin hyvälle mielelle :)!
VastaaPoistaMinäkin muistan lapsuudesta miten lumi kasattiin kivijalan viereen..:)
VastaaPoistaVoi, miten se on tuo lumen kolaaminen mukavaa hommaa. ennen meidän ison pihan pidin omin voimin auki, enään en uskalla paljon lumia siirrella, ikä ja huono sydän on siinä hommassa huono yhdistelmä, mutta usein sateen jälkeen kaiholla ajattelen niitä ennen siirtelemiäni lumimääriä. Nyt on lumet auraamattomina tiellä josta juuri ja juuri pääsee läpi kävelemään.
VastaaPoistaIloisia lumanluonteja teille sinne.
Teillä onkin lunta enemmän ku meillä :D Sen verran kuitenkin on tullut,ett mies ekalla kerralla sai talon reunukset vuorattua lumella. Toisen kerran sain minä tehä lumityöt,olihan se kevyttä työn-tekoa,pakkaslunta kun on tuiskutellut..
VastaaPoistaMeillä mies joutuu tehä lumityöt, kun minulla on hermovaurio selässä, ei paljon kolata. Olen eka kertaa sun blogissa ja liityin heti lukijaksi. Ois kiva jos tulisit kylään myös Aurinkokujalle.
VastaaPoista