Lusikat jakoon

Lähipäivinä itketään jälleen lähtöitkuja. Anne-Mari on muuttokuormaa vaille lähdössä omalle farmilleen ja minua jo etukäteen pelottaa, kuinka hirmuinen ikävä minulle tulee.
Anne-Marin muutossa kun ei ole kysymys pelkästään tytön lähdöstä vaan hän vie mukanaan suurimman osan eläimistä. Lähes kaikki eläimethän ovat oikeasti Anne-Marin, vaikka esimerkiksi kanoja ja ajokoiraa olen kovasti ominutkin. Kanojen siirto kunnon navettaan on kaiken lisäksi järkevää. Olin jo ehtinyt ajatella, että en ehkä ole valmis maksamaan toista talvea sen luokan sähkölaskuja, mitä viime talvi kanalanlämmityksineen toi. Mutta aikamoinen totuttelu meillä on siinä tilanteessa, kun pari koiraa, pari kissaa, kanat ja kanit asuvat toisella laidalla pitäjää. Sen kyllä tiedän, että kaikki Anne-Marin vapaapäivät hänellä on sekalainen seurakunta sisaruksia yökylässä - sen verran houkutteleva paikka hänen tuleva kotinsa on.

Ensimmäistä kertaa ei Anne-Mari kotoa muuta. Hän on ehtinyt olla Mustialassa ja asua Pukinmäessä opiskelija-asunnossa ja tähän taloon hän muutti yksin puoli vuotta ennen meidän tuloa. Yhteiselomme on vain aina ollut kovin mutkatonta (lue: "yhteiset pyykit, yhteiset rahat, yhteiset autot jne.) Sen takia en ole ollut häntä omilleen häätämässä, vaikka sydämestäni olen toivonutkin hänen pitkäaikaisen toiveensa täyttymistä ja sopivan maatilan löytymistä. Nyt kun todella ihmeellisten yhteensattumien ja johdatuksen kautta tila löytyi, oli meille kaikille heti itsestään selvää, että nyt on tullut oikea aika laittaa "lusikat jakoon". Meillähän on ollut koko maalla-asumisen ajan yhteinen huusholli kaikkine tarviskaluineen. Tosin Anne-Marin kultareunaisiin kippohin, sähköporakoneeseen, kirveeseen ja kottikärryihin ei ole parannut koskea. Mutta muuten kaikki on ollut yhteistä - noin suurinpiirtein. Tosin täytyy tässä tunnustaa, että eilen lainasin Anne-Marin kottikärryjä (kun en jaksanut etsiä meidän) kun nuohosin pannuhuoneen kattilasta tuhkia ja kuskasin niitä marjapensaiden juurille. Nokiset kärryt jätin taivasalle siinä toivossa, että sataisi kovasti vettä ja sade putsaisi kärryt.

Anne-Marin muutto vaikuttaa tämän talon asumisjärjestelyihin vain sen verran, että toiseksi nuorin tyttö asuu jatkossa yksin omassa huoneessaan. Koko täälläolonsa ajan siskokset ovat asuneet yhteisessä huoneessa omien koiriensa kanssa. Joskus huoneeseen houkutellaan yöksi mummon ja papan jalkojenlämmittäjäajokoirakin ja pari kissaa. Vaikka meillä on sisällä kolme koiraa ja neljä kissaa, käydään silti ajoittain taistelua siitä, kuka saa viereensä minkäkin kehrääjän.

Talvea odottelemme tyytyväisinä. Ensi kevättä ajattelemme myös tyytyväisinä: silloin voi hyvillä mielin laittaa hautomakoneen hurisemaan tai antaa silkkikanojen rauhassa hautoa munavuorta.