Sain useamman kilon siemenperunaa paikallisesta "Roskalava" - fb-ryhmästä. Kun kasvulavat ja valkosipulipenkin reunat täyttyivät, ajattelin, että vastakaivettujen ojien pientareet voisi ottaa hyötykäyttöön. Jos ei peruna siinä kasva, en mitään menetäkään.
Muistelin perunoita maahan piilottaessani kauan sitten näkemääni valokuvaa. Sotavuosina oli Linnanmäen rinteille istutettu perunaa, kun ruokaa täytyi keksiä keinolla millä hyvänsä. Kuvassa naiset ahkeroivat kuokkiensa kanssa tutussa rinteessä.
Istutin siis ojien pientareille, mutten pellon puolelle. Maa oli mukavan märkää mullan, hiekan ja savimaan sekoitusta.
Istutushommassa taas laitoin mielihyvällä merkille, miksi olen sydänjuuria myöten syksy - ja talvi-ihminen. Kimpussani pörräsi jättiläiskokoisia paarmoja ja viheliäisen pieniä mäkäräisiä, jotka tunkivat silmiin ja suuhun.
Pirkko-tädin ohjeella tehty kylmä raparperimehu maistui työlään urakan lomassa. Lähes itsestään valmistuvan mehun ohjeen voisin kirjoitella vaikka ensi kerralla.
Hyvä idea ottaa käyttöön vastakaivettujen ojien pientareet. Seuraan mielenkiinnolla, millaisen perunasadon saat. Raparperimehu on hyvää!
VastaaPoistaMinustakin on mielenkiintoista nähdä, mitä tulee. Jos tulee kuiva kesä, kasvupaikka ainakin on kostein mahdollinen. Mukavasti huokui tänään kuumana päivänä märkä oja viileyttä. Nykyään kasvatetaan perunaa vaikka minkälaisissa lehtikasoissa. Muutaman perunan kokeilu minullakin on haravointijätekasan uumeniin piilotettuna. En itke, jos satoa ei tule: naapurissa on iso perunatila.
Poista