Leikkimielinen "hoitotahto"

Pannuhuoneen kattilaa sytyttäessäni huomaan usein ajattelevani syvällisiä tai sitten saan hyviä ideoita. Tänään pohdin, että pitääpä kirjoittaa aiheesta, minkä ei soisi koskaan toteutuvan, mutta mikä on mahdollista. Aihe on ollut mielessä senkin takia, että olen työni puolesta hoitanut viime kuukausina paljon ikäisiäni ihmisiä.

Meistä ei liene kukaan haluaisi päätyä tilanteeseen, että on toisten armoilla - mitä tulee päivittäisiin toimintoihin. Sellainen elämäntilanne tulee lupaa kysymättä ja hyvin harvoin siihen on itse voinut vaikuttaa mitään.

Ajatusleikkinä on tilanne, että menettäisin puhekykyni, toimintakykyni ja joutuisin hoidettavaksi lähes vuodepotilaana. Ehkä hyvänä päivänä pystyisin istumaan jonkin aikaa pyörätuolissa tai niinsanotussa gerituolissa.

En halua huoneeseeni televisiota, enkä halua, että huoneessani on radio auki tai minulle soitetaan musiikkia, josta oletettavasti saattaisin pitää. En tarvitse ääniä "aktiviteetiksi".

Kenenkään ei tarvitse esittää tekopirteää, ei läheisten eikä hoitajien. Selkäpiitä karmii herätä aamulla teennäisen iloiseen "hyvään huomeneen". Jos olet luontaisesti iloinen huoneeseen tullessasi, niin ole vain. Jos sinua harmittaa tai ärsyttää, anna sen näkyä. Mutta kiukkuasi älä pura minuun: en voi sinua mitenkään auttaa.

Minulta ei tarvitse kysyä mielipidettä, ei edes kehonkielellä vastausta odottaen, millaiset vaatteet haluan tänään päälle. Minulle on aivan sama, millaiset tai minkä väriset vaatteet ihmisellä on yllään. Tärkeintä, että hoitajien on ne helppo pukea ja riisua ja että ne eivät purista tai kiristä.

Kun hoitajat vaihtavat vaippaa, niin älkää hyvän tähden riuhtoko ihmistä vuodesuojan avulla kyljeltä toiselle niinkuin olisi jossakin Linnanmäen hurjakurussa. Ihan rauhallisin käännöksin voi sen vaipan asetella. Ja älkää kiskoko jalkovälistä vaippaa ylemmäs niin että vaipan reunat viiltävät nivusia. Laittakaa se kerralla kunnolla, niin ei tarvitse kiskoa.

Jos pissi haisee, niin siitä ei tarvitse mainita joka kerta vaippaa vaihdettaessa. Minä itse en mahda sille mitään. Tarjotkaa enemmän juomista ja jos herää epäilys pissitulehduksesta, ottakaa näyte ja hoitakaa asia. Pissatulehdus voi olla todella kivulias ja se pitää hoitaa pois, vaikka lääkäri jankuttaisi, että pitää olla vähintään kolme merkittävää oiretta, ennenkuin määrätään antibioottia. Ja jos tulehdukset uusii, haluan estolääkityksen.

Mitä syömiseen tulee, niin minulle ei tarvitse jutella, kun minua syötetään. Haluan syödä rauhassa. Jos laitan suuni kiinni, enkä halua lusikkaa suuhuni, se tarkoittaa sitä, etten halua syödä tai tarjottu ruoka ei minua miellytä. Verestä valmistettuja ruokia en halua syödä. Juotavaa pitää tarjota järjellinen kippaus nokkamukista: ei mitään tippa kerrallaan, muttei mikään tukehduttava hulahduskaan.

Kahvi pitää kaataa mukiin niin, että ensin puoli mukillista maitoa (mieluiten punaista) ja maidon päälle puoli mukillista kahvia.

Jos huoneen tuuletusikkuna on vuoteeni pääpuolella, se on huono juttu. Mielellään sänky pitäisi saada niin, ettei ikkunasta käy veto.

Jos jollakulla on kissa tai koira, se on tervetullut luokseni vierailemaan oman ihmisensä kanssa. Mielellään kissa tai koira saa tulla myös sänkyyni. Kukaan ihminen älköön sänkyni laidalla istuko. 

Kesäaikaan huoneeseeni saa tuoda luonnosta tai omasta kukkapenkistä kukkia tai oksia. Rahaa ei tarvitse kukkiin haaskata. Vähempi on kauniimpi: yksi kukka on parempi kuin iso kimppu. Tykkään myös puiden oksista. Jos kukkia ei luonnossa enää ole, puun oksa on lohdullinen. Mustikanvarpuja älköön kukaan hairahtuko tuomaan - ne muistuttavat liiaksi syksyisistä mustikanpoimintamaratoneista ja pelkästä asian ajattelemisesta tulee selkä kipeäksi.

Toivottavasti kukaan ei kuulteni tai tietämättänikään kohtaloani surkuttele. Elämässä vastaanotetaan kaikki mitä annetaan ja ollaan kiitollisia siitä mitä kulloinkin on.

Tällä hetkellä olen suunnattoman kiitollinen elämästäni juuri tällaisenaan. Toivon, että kirjoittamani jää sanahelinäksi ja pelkäksi kirjalliseksi tuotokseksi. Tarkoitukseni on tökkiä lukijoita havahtumaan, kuinka hyvin omat asiat juuri nyt ovatkaan.