Kahden sukupolven emäntiä

Kuvassa näkymä huoneeni ikkunasta. Jos kaipaa vaihtelua näkymiin, voi vaihtaa huonetta. Tällä hetkellä olen tyytyväinen tähän "piikojen huoneeseen". Piikojen huone juontaa juurensa "piikojen ovesta", joksi isäni nimitti etupihan puoleisen oven, mikä ei ollut varsinainen pääovi. Tämä kammari on ensimmäisenä, kun piikojen ovesta tullaan sisälle.

Leppoisaa vapaapäivää olen viettänyt. Ennen aamupalaa intouduin siivoamaan huoneeni, tuulettamaan petivaatteet, vaihtamaan lakanat ja silittämään äidille huomenna menossa olevat pyykit. Otin hoitaakseni äidin pyykkien pesun, kun ensimmäiset kuukaudet hoivakodissa paljasti todeksi epäilyni, että asukkaiden vaatteita hukkuu pesulareissuille nimikoinneista huolimatta. Olen viime kesänä ollut töissä kyseisessä hoivakodissa ja asia oli tiedossani, mutta alkuun äidin pyykit menivät pesulaan. Tuleepahan minulle myös säännölliset käynnit äidin luokse pyykkienkin myötä.

Päivällä järjestelin Saaran huoneeseen kasattuja äidin tavaroita. Kirjalaatikoista löytyi lisää äidin päiväkirjoja ja uppouduin lukemaan vuodesta 2006 eteenpäin kirjoitettua vihkoa. On niin mielenkiintoista lukea äidin ajatuksia, kun hän on askaroinut tässä talossa. Tuossa päiväkirjassa oli myös aika isän sairastumisesta äidin yksin jäämiseen. Minulle toi iloa havaita, kuinka äiti osasi löytää tilanteissa aina myös positiiviset puolet. Kun hän jäi yksin tähän taloon, hänen surutyönsä oli hyvin loogista ja itselle armeliasta. Kun suurin ikävä hellitti, äiti osasi myös nauttia yksinäisyydestä ja omasta vapaudesta. Tosin oman kunnon heikkeneminen rajoitti hänen tekemisiään, mutta hyvin hän osasi höllätä vähemmän tarpeellisista töistä. Onneksi myös se iankaikkisen valtava yövieraiden ramppaaminen ja passaaminen väheni ja ehkä äiti myös oppi sanomaan, ettei jaksa enää talon täydeltä vieraita. Itselläni on välillä huono omatunto, kun joudun sanomaan, etten huoli vieraita sellaisena viikonloppuna, kun minulla on useampi yö peräkkäin töitä. Lapset on tietysti eri asia: he saavat tulla ja mennä, mutta perhekunnittain en ota yövieraita silloin, kun minun täytyy päivällä nukkua.

Äidillä ja isällä oli tietysti siinä mielessä toinen tilanne tässä talossa asuessaan, että he olivat jo molemmat eläkkeellä.

Huomioni kiinnitti äidin päiväkirjamerkinnöistä, kuinka ahkerasti hän kävi iltaisin lenkillä ja kuinka he isäni kanssa lämmittivät saunan useamman kerran viikossa. Senhän kyllä tiesinkin, että äiti oli ahkera leipomaan ja tykkäsi ruuanlaitosta. Päiväkirjaan äiti kirjoitti aina leipomuksista, kuin myös päivän säätilan ja keitä vieraita oli käynyt.